The Vanishing of Ethan Carter (PC)

27.11.2014 15:00 | Miikka Lehtonen

Tekijä: The Astronauts
Julkaisija: The Astronauts
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: PC
Tulossa: PlayStation 4
Laitevaatimukset: PC Windows XP SP3, Intel Core 2 Duo, 4 Gt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.theastronauts.com/#our-game
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Kun nuori poika katoaa, yleensä apuun kutsutaan poliisit. Aina hekään eivät voi auttaa, tai halua. Eivät ainakaan, kun katoamisen takana tuntuu olevan kokonainen syrjäinen yhteisö. Onneksi pojan kirje tavoitti ajoissa yliluonnollisen yksityisetsivän, joka saapuu rannikkokylään tutkimaan tapahtunutta.

Näin tunnelmallisesti alkaa Bulletstorm-kehittäjien tuorein peli, The Vanishing of Ethan Carter.

Paljon tätä enempää peli ei alussa itsestään pelaajalle selitä, sillä kuten latausruudun varoituskin kertoo, tässä on tarjolla interaktiivista tarinaa, joka ei pitele kädestä. Eikä todellakaan pitelekään, sillä lyhyen intron jälkeen pelaaja pudotetaan keskelle tuulessa humisevaa metsää ilman sen suurempaa osviittaa siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä tai mihin mennä.

Aluksi näyttää siltä, että huolettomasti juoksenteleva pelaaja voi missata helposti suuriakin osia tarinasta, sillä teoriassa mikään ei estä juoksemasta suoraan vaikka puoliväliin peliä ihmettelemään sen maisemia ja ongelmia. Periaatteessa, mutta käytännössä totuus on vähän toisenlainen. Siitä lisää myöhemmin.

Yksin metsikössä

Hyvin vaivihkaisen tutorial-osion aikana pelaaja pääsee oppimaan aivan pelin perusteet. Etsivällämme on yliluonnollinen kyky käpistellä toinen toistaan ihmeellisempiä juttuja ja nähdä niiden kautta väläyksiä menneistä tapahtumista.

Tätä kykyä myös hyödynnetään käytännössä kaikkien pelin ongelmien ratkaisuun. Joskus kyseessä on vain kokoelma pienempiä puzzleja, toisinaan tutkittava rikospaikka. Jostain pusikon siimeksestä löytyy ruumis, jota koskettamalla näkee vilauksen tämän kummituksesta. Kun sitten löytää ja käpistelee lisää murhaan tai kuolemaan liittyviä esineitä, palauttelee niitä paikalleen ja muuten seikkailupeleilee, yhteys henkimaailmaan vahvistuu.

Kun kaikki palaset ovat paikallaan, pääsee tekemään etsiväntyötä, sillä pieniä kohtauksia edesmenneen viimeisistä hetkistä piirtyy pelimaailmaan ja pitäisi vielä pystyä päättelemään, missä järjestyksessä kaikki tapahtui. Kun kaikki tämä on onnistunut, pääsee katselemaan pienen välianimaation murhasta ja saa vihjeen siitä, mihin seuraavaksi pitäisi mennä.

Ja niin se peli sitten etenee. Matkan varrelta löytyy kadonneen Ethan-pojan ja muiden maailman mystisesti kadonneiden asukkien kirjoittamia kirjeitä, ottamia valokuvia ja muuta rekvisiittaa, joka valaisee hieman lisää tapahtumien taustoja ja syventää osaltaan maailmaa.

Väliin mahtuu peinempiä puzzleja, jotka ovat välillä turhauttavia. Eräässä pitäisi esimerkiksi vaellella palaneen talon raunioissa ja aina oviaukosta kulkiessaan arvata, mikä lukuisista tarjolla olevista vaihtoehdoista olisi se oikea huone kynnyksen toiselle puolelle. Jos arvaa väärin, prosessi resetoituu. Itse kompastelin monen ongelman kanssa pitkäänkin, kun tuntui siltä, että kehitystiimin logiikka ei aivan auennut minulle.

Tämä on toki sinänsä ihan hyvä juttu, sillä The Vanishing of Ethan Carter on sangen lyhyt peli. Jos osaa asiansa, lopputekstit rullaavat jo noin neljän tunnin jälkeen, joskin niitä ennen voi joutua ottamaan aika paljon takapakkia.

Miksikö?

Vapauden illuusio

Muistatko, kun arvostelun alussa sanoin, että peli on periaatteessa, mutta ei käytännössä, avoin ja vapaamuotoinen? Kaikesta avoimuudesta maksetaan kova hinta pelin lopussa, jolloin peli aika suoraan ja tylysti ilmoittaa, että seuraavaksi herra tai rouva seikkailupelaaja muuten sitten kulkee pelimaailman halki uudelleen ja ratkoo kaikki ne ongelmat, jotka onnistui missaamaan. Ja antaa sitten melkein kirjaimellisesti käteen kartan, jossa niiden sijainnit ovat. Ratkaisu on vähintään hämmentävä.

Muuten Ethan Carter sitten onnistuukin ihan kohtalaisen hyvin. Se on alavireinen ja tiivistunnelmainen tuokiopala, jossa riittää upean kauniita maisemia, niskavilloja nostattavaa tunnelmaa ja pääosin ihan toimivia puzzleja.

Itse jäin kuitenkin hieman haaleaksi. Odottelin koko ajan, että peli ottaisi apupyörät pois ja päästäisi minut kokeilemaan siipiäni kummitusetsivän roolissa, mutta niin ei koskaan tapahtunut. Tuntuu siltä kuin koko peli mentäisiin läpi hieman puolivaloilla ja kuulostellen. Ehkä tiimillä oli jossain vaiheessa korkealentoisempiakin visioita, mutta ne jouduttiin hautaamaan?

Paha sanoa, mistä kaikki lopulta johtuu, mutta The Vanishing of Ethan Carter on mainio tärppi esimerkiksi Steam-aleista. Itse en ehkä ihan vajaata paria kymppiä siitä maksaisi, mutta alennettuun hintaan se kyllä tarjoaa hetkeksi omaperäistä seikkailtavaa.

 

Lisää aiheesta

Bulletstorm-miekkoset vaihtoivat kikkelihuumorin kauhuun

Betrayer (PC)

Murdered: Soul Suspect (PS3, PS4, PC, Xbox 360, Xbox One)

The Detail Episode 1 – Where the Dead Lie (Linux, Mac, PC)

The Raven: Legacy of a Master Thief (PC)

The Stanley Parable (PC)