UUSIMMAT

The Walking Dead Episode 5: No Time Left (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

23.11.2012 15:30 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: vähäiset
Pelaajia:  1
Pelin kotisivu:http://www.telltalegames.com/walkingdead
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Kun Telltale ilmoitti kehittävänsä seikkailupelisarjaa kuuluisan The Walking Dead –sarjakuvan pohjalta, olin hieman skeptinen. Jurassic Park kun tuntui olleen paha merkki siitä, että Telltale oli kenties aloittamassa pienoista alamäkeä.

Onneksi kukaan ei kuitenkaan kuunnellut minun ennakkoluulojani vaan pelit tehtiin. Ja kuten jo ensimmäisen osan kohdalla ounastelin, tässä taitaa olla minun vuoden pelini.

Kesällä alkanut The Walking Dead on vihdoin saavuttanut päätöksensä. Pelisarjan ensimmäisen tuotantokauden varrelle mahtui useita unohtumattomia pelihetkiä, jotka saivat ainakin minut tuntemaan ja kokemaan sellaisia asioita, joita en juuri koskaan, jos oikeasti koskaan, koe pelien parissa.

Reilun kuukauden välein ilmestyneiden episodien johdosta matkasta tuli pitkä, mutta se oli oikeasti vain hyvä asia. Pelit kun olivat tunteellisesti niin uuvuttavia, että ainakaan itse en olisi kyllä paljon kolmituntisia etappeja enempää niitä kerralla pystynyt edes pelaamaan.

Eikä se kauden päättävä jakso muuta kaavaa, vaan se sitoo kauden aikana esitellyt tarinanpätkät yhteen ja päättää matkan tavalla, joka ei tule unohtumaan aivan heti.

Pitkä ja tuskainen taival

Pelin tarkempi tarkastelu ja pohdinta vaatisi yksityiskohtaisempaa tarinaan pureutumista ja myös vitososan käänteiden spoilaamista, mitä en tietenkään tee. Osittain siitä johtuen, että The Walking Dead on peli, joka pitää kokea puhtaasti ja ilman ennakkotietoja. Se sisältää niin paljon rohkeita ja yllättäviä ratkaisuja, että ne oikeasti yllättivät minut useaan otteeseen, vaikka olen kokenut ja muka kaiken nähnyt pelaaja.

Seikkailupeleillään mainetta niittänyt Telltale uskalsi käsitellä asioita ja aiheita, joita käytännössä missään muissa peleissä ei ole käsitelty, ja hyvä niin: voi vain kuvitella, millaista paskaa siitä olisi tullut, jos keskimääräinen 3PS-studio lähtisi pureutumaan tähän aihepiiriin. Ja tätä taustaa vasten voi myös arvella, miten suhtaudun siihen toiseen tulossa olevaan The Walking Dead  –peliin, joka pohjautuu televisiosarjaan.

Telltale kuitenkin hoiti hommansa erinomaisesti. Ainakin itse olin alusta saakka täysillä mukana poliisiautosta pakomatkalle lähteneen Leen roolissa suojelemassa hänen mukaansa tarttunutta Clementine-ottotytärtään. Huomasin miltei alusta saakka miettiväni kaikkia ratkaisujani aivan yllättävästä perspektiivistä: en siitä, mistä olisi minulle eniten hyötyä tai mikä olisi peliteoreettisesti järkevintä, vaan siitä, mikä olisi parhaaksi Clementinelle.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että The Walking Deadin käsikirjoitus on ollut alusta saakka erinomaista tasoa. Tarinaan toki mahtuu aukkoja, mutta henkilöt ja dialogi saivat minut oikeasti välittämään pelihahmojen kohtaloista, vaikka – kuten aiemman episodin arvostelussa päivittelin – kyse on vain kasasta pikseleitä.

Tämä yksistään olisi miltei minun vuoden peli –arvonimeni arvoinen saavutus, mutta käsikirjoitus ei jättänyt hommaa siihen. Kun pelaaja oli saatu välittämään hahmoista ja heidän kohtaloistaan, pelisarja teki selviytyjille kerran toisensa jälkeen kammottavia asioita, joiden johdosta jouduin useampaan kertaan kauden aikana pitämään taukoja. Tai no, sanon ”taukoja”. Oikeasti istuin tietokoneeni ääressä tuijottamassa mykkänä ja turtana ruutua, vaivoin edes uskoen, että olin nähnyt sen, minkä olin, ja yrittäen miettiä, miten hitossa pystyisin sen jälkeen jatkamaan eteenpäin.

Osittain tämä on varmasti seurausta elinikäisestä roolipeliharrastuksesta ja taipumuksesta uppoutua turhankin voimakkaasti pelihahmojen rooliin, mutta väittäisin, että suurempi osa kunniasta kuuluu Telltalen väelle ja heidän tekemälleen A-luokan työlle, sekä tietenkin myös ääninäyttelijöille, jotka hoitivat hommansa erinomaisesti.

Matkan pää

Nyt on siis tullut aika päättää tämä matka. Kuten jokainen jo varmasti arvasi, The Walking Deadin ensimmäinen kausi ei varsinaisesti pääty onnellisten tähtien alla. Kukaan tuskin hymyilee lopputekstien aikana ja itse tunnustan ihan avoimesti, että katsoin lopputekstit kyynelten läpi. Mutta miksi? Sen saa jokainen selvittää itse pelaamalla.

Kauden viides episodi, No Time Left, on tarinan päätepysäkin ohella myös testi sille, miten paljon Telltale puhui totta väittäessään, että tarina mukautuu pelaajan valintoihin. Ihan rehellisesti netissä suoritettujen kokemusvertailujen perusteella ei välttämättä matemaattisesti niin paljon kuin moni olisi kuvitellut. Mutta nämä monet olivat jo lähtökohtaisestikin väärässä: tekniikan rajoituksista johtuen valintoja tarjoavat pelit muodostavat väistämättä eräänlaisen salmiakkikuvion. Kaikkien matka alkaa samasta päätepisteestä ja voi matkan varrella rönsyillä vähän eri suuntiin, mutta lopun lähestyessä kaikkien on palattava suunnilleen samalle uralle. Minkäs teet? Kunnon tarinakolmion tekeminen vaatisi eksponentiaalisesti enemmän aikaa ja resursseja kuin millään studiolla on käytössään.

Mielestäni tärkeämpi mittatikku on se, miten uniikilta ja henkilökohtaiselta tarina tuntuu. Ja tällä osa-alueella The Walking Dead onnistui erinomaisesti. Vaikka ne tarinan potentiaaliset risteyskohdat huomaakin helposti, efekti toimi koko kauden ajan hyvin. Varsinkin viimeisen jakson aikana tunsin, että aiempien pelien aikana tekemäni ratkaisut palasivat takaisin kummittelemaan tai palkitsemaan ja koko pelin ajan tuntui siltä, kuin olisi pelattu juuri minun yksilöllistä The Walking Deadiani. Kuinka lähelle totuutta tämä osuu? Mene ja tiedä: en ole ihan heti, jos välttämättä koskaan, pelaamassa ykköskautta uudelleen läpi.

En suinkaan sen takia, että en olisi pitänyt peleistä. Päinvastoin. Ykkösosalle antamani suosituspeukku kattaa ehdottomasti koko kauden, sillä The Walking Dead kiilasi ykkösellä paitsi vuoden, myös kaikkien aikojen suosikkipeleihini ja vieläpä korkealle pykälälle. Mutta tämä oli se minun tarinani. Minä tein nämä ratkaisut, kannoin niiden seuraukset ja maksoin niistä hinnan. Jos lähtisin samalle matkalle uudelleen, joutuisin pakottamaan itseni pelaamaan vastoin vaistojani ja erinäisillä tavoilla ensimmäisestä kokemuksestani mahdollisesti eroava tarina ei olisi sen hinnan väärti.

Aivan uskomattoman hyvä pelisarja, aivan uskomattoman tyydyttävä – joskin syvältä kouraiseva – päätös tarinalle ja ehdottomasti pelaamisen arvoinen kokemus. Bravo, Telltale.

 

 

Lue myös

Far Cry 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Forza Horizon (Xbox 360)

Hitman Absolution (PC, PS3, Xbox 360)

LittleBigPlanet Karting (PS3)

Towns (alfa) (Linux, Mac, PC)