The Warriors (PS2)

Vaikka Rockstar Games on ehtinyt vuosien varrella tehdä tusinoittain pelejä eri koneille ja konsoleille, entinen DMA Design on kaikkien pelaajien tuntema vain ja ainoastaan Grand Theft Auto III -sarjansa johdosta.

Kun Rockstar osti oikeudet 20 vuotta vanhaan kulttielokuva The Warriorsiin, useampikin kulmakarva kohosi pari astetta. New Yorkin katujengeistä kertova elokuva on kuitenkin oiva lähdeteos kunnon mättöpelille, sillä sen tyyli oli alunperinkin sarjakuvamainen. Harva elokuvaa nähnyt tulee esimerkiksi ikinä unohtamaan baseball-asuihin pukeutunutta Baseball Furies -jengiä.

Alkuperäinen elokuva kertoi samannimisestä jengistä, joka suuressa jengitapaamisessa lavastetaan New Yorkin alamaailman suurimman pomon murhaajiksi. Pojat ovat kaukana kotoa ja heidän perässään ovat paitsi kaikki jengit, myös poliisit. Edessä ei ole muita vaihtoehtoja kuin painajaismainen takaa-ajo läpi öisen New Yorkin kohti Coney Islandin turvallista reviiriä.

Pienoisena yllätyksenä elokuvan tapahtumat näyttelevät vain pientä sivuosaa pelissä. Valtaosa ajasta tapahtuu ennen jengitapaamista ja lisää elokuvan henkilövalikoimaan muutamia uusia jengiläisiä.

Turpaan vaan ja onnea

Pelin keskipisteessä on tarinatila, jossa pelaaja asetetaan uuden jengiläisen rooliin tavoittelemaan paikkaansa porukan riveissä. Samalla hoituu myös pelimekaniikan opettava harjoittelujakso, jossa pelaaja oppii paitsi maalaamaan tageja ja ryöstelemään, myös tietenkin pieksemään porukkaa sairaalakuntoon.

Juonellisen pääpelin ohella voi harjoittaa satunnaista väkivaltaa siihen erikseen varatulla areenalla. Valmiiden jengien lisäksi pelaaja voi tehdä oman köörinsä joko muiden jengien jäsenistä tai vaikka puliukoista, mikäli siltä tuntuu. Tämän jälkeen otetaan erää joko tekoälyä tai kavereita vastaan.

Juonitilassa voi myös harrastaa muutakin kuin kuljettaa pelin juonta eteenpäin. Punttisalin lisäksi tarjolla on jengin muiden jäsenten taustoja valoittavia takaumia tai vapaata kuljeskelua kaduilla GTA-tyyliin.

Elokuvan väkivalta oli sarjakuvamaista ja muistutti lähinnä tanssiesityksiä, mikä ei ole suurikaan yllätys, koska suurin osa elokuvan jengiläisistä oli ammattitanssijoita. Pelin väkivalta on kuin toisesta ulottuvuudesta ja takuuvarmaa Rockstaria. Veri lentää ja luut murtuvat, kun jengit laajentavat reviiriään.

Taistelusysteemi on monipuolinen, mutta mukavan intuitiivinen, kuten Rockstarin peleissä parhaimmillaan. Kevyiden ja raskaiden hyökkäyksien lisäksi vihollisia voi heitellä tai sitoa, mutta myös tag team -henkinen kimppapieksentä onnistuu. Systeemin paras ominaisuus on käytössä olevasta aseistuksesta riippuva erikoishyökkäys. Lyhyinä välianimaatioina toteutetut hyökkäykset ovat brutaalia katsottavaa, kun tiiliskivet kohtaavat kalloja räjähtävällä nopeudella.

Vihollisia voi myös heitellä päin toisiaan tai esineitä. Kätyreitä voi myös paiskoja ikkunoiden läpi tai kylmästi naama edellä päin seinää, mikäli olo tuntuu tarpeeksi julmalta. Systeemin oppii nopeasti ja se toimii luotettavasti, vaikka vastassa olisi useampiakin vihollisia.

The Warriors on myös graafisesti Rockstarin tuotannon kirkkainta kärkeä. Hahmot ovat yksityiskohtaisia ja näyttävät esikuviltaan. Maisemissa riittää yksityiskohtia, mutta ennen kaikkea animaatiot ovat todella sulavia. On vaikea kuvitella firman perinteisen pelimoottorin pystyvän paljon parempaan jälkeen.

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Pelin tehtävät ovat periaatteessa monipuolisia, mutta lopulta turvautuvat hyvin yksinkertaiseen pelimekaniikkaan. Pelaaja joko pieksee kymmenittäin vihollisia päästäkseen käsiksi tehtävän tavoitteisiin tai hiipii salaa erikseen piilottelualueiksi merkittyjen varjojen kautta määränpäähänsä.

Useissa tehtävissä vaikeustaso on myös lähes infernaalinen. Kaverien tekoäly on mitä on, joten heidän saattamistaan vaativat tehtävät päättyvät usein turhautumisen kyyneliin. Tilannetta pahentaa se, että monissa saattotehtävissä jaloissa pyörii loputtomalla vauhdilla niskaan tulevia mellakkapoliiseja, jotka pidättävät tai pieksevät kaikki eteensä osuvat jengiläiset.

Kaikkein ikävimpiä ovat pomotaistelut. Periaatteessa tavallista kovempien jengiläisten kohtaaminen tuntuu hyvältä idealta, mutta pomot ovat niin järkyttävän tehokkaita lähitaistelijoita, ettei heitä vastaan ole mitään asiaa. Näin ainoaksi aseeksi jää irtaimiston heittely, mikä ei tee juuri lainkaan vahinkoa. Näin pomotaistelut venyvät masentavan mittaisiksi ja yksinkertaiseksi kaavan toistamiseksi. Parempaankin olisi pystynyt.

Tämän kuitenkin kestää, sillä pohjimmiltaan The Warriors on erinomainen peli. Vain harvoin peli täyttää näin mojovasti siihen kohdistuneet odotukset. Rockstar on onnistunut paitsi ottamaan kaiken irti lähdeaineistostaan, myös laajentamaan sitä mukavasti. Jokaiselle elokuvan fanille edessä on lähes pakollinen kukkaronvenytys, mutta The Warriors tulee varmasti vetoamaan myös Rockstarin tai muuten vain tappelupelien ystäviin.