The Witcher –ennakko (PC)
Puolalainen fantasiaroolipeli. Outo ajatus, mutta niin siinä vain kävi että se ei ole pelkkää fantasiaa, vaan ihan totta. Atarin julkaisema The Witcher on todella raskaan sarjan roolipelaamista, joka vaikuttaa lupaavalta ainakin ensimmäisellä raapaisulla. Ongelmaton se ei ole, mutta peli tuntuu kasvavan etenemisen myötä..
Witcherin suurin lupaus on erilaisten sosiaalisten tilanteiden ja ongelmien riivaama pelimaailma, jossa pelaajan päätöksillä on kauaskantoisia seuraamuksia.
Pelaaja ottaa legendaarisen monsteriteilaaja Geraltin roolin. Geralt on kova jäbä, joka hallitsee niin mestarillisen miekkataistelun kuin yliluonnollisten kykyjen salat. Tosin veikkonen on pelin alussa melko mitätön mukamas legendaariseksi soturiksi, sillä tarinan alettua äijä tuntuu oppivan uusia maagisia kykyjä melkein askel askeleelta. Miksei soturiveljeskunta niitä aiemmin viitsinyt mestarismiehelle opettaa?
No, mitä me pienistä. Witcherin tarina alkaa veljeskuntaan kohdistuvasta yllätyshyökkäyksestä, jonka kautta pelaaja oppii nopeasti pelaamisen alkeet. Täytyy tosin sanoa, että alku ei ollut oikeastaan erityisen lupaava. Laajan roolipelin sijaan peli muistuttikin enemmän yksioikoista miekkamättöä, jossa ei paljoa taitoa tarvittu. Kunhan vain mennä mätettiin eteenpäin ja opittiin pari taikaa, joiden avulla perusviholliset nujertuivat helpommin. Väliin muutama haastavampi pomotaistelu ja vot.
Ainakin lupaukset brutaalista toiminnasta täyttyivät, mutta syvällinen roolipelaaminen ja vetoava tarina jäivät pikaisessa ennakkokokeilussa täyttymättä. Ellei sitten hahmojen kovaa pälätystä aina tilaisuuden tullen moiseksi lasketa.
Pelin alku kun on rakennettu tappelua-tarinaa-tappelua-tarinaa –rungon mukaiseksi. Myönnettäköön kuitenkin, että oikeastihan peli alkaa vasta alun linnakahakoinnin jälkeen, eikä se pälätyskään rassaa. Kiireisen keskustelun lomassa pelaajalle selvitetään mielenkiintoisia tietoja soturiveljeskunnan toiminnasta ja vastaan tulleista hahmoista, joihin törmäillään varmasti myöhemminkin. Kunhan matka suuntautuu avoimemmille aroille, niin eiköhän valinnanvaraakin ala löytymään.
Komeeta mättöä
Ennakkoversion signaalit olivatkin ristiriitaiset. Toisaalta Witcher on kieltämättä komea peli, jossa on taisteluissakin paljon hyvää. Jos rinnalla on soturikumppaneita, niin nämä olivat mukana kahinassa selustassa patsastelun sijaan. Pelaajalla on tarinan käsikirjoitetuissa kohdissa valinnanvapautta, kun keskustelujen lomassa annetaan erilaisia vaihtoehtoja. Autatko taistelussa tuolla vai siellä? Millaisia päätöksiä teet valintatilanteissa? Hyvää vai pahaa?
Kykyjärjestelmän kehittyminen vaikutti hyvin toteutetulta. Pelattavuus ei ollut vielä oikein kohdallaan, sillä liikkuminen ja näkymien pyörittely ei ollut vielä täysin sulavaa. Viilattavaa ei kuitenkaan ollut jäljellä paljoa ja vaihtoehtoiset liikkumis/kamerajärjestelmät tuovat pelaajille valinnanvaraa pelityyleihin.
Sen sijaan lähitaistelujen hakkelus oli vähän tylsää. Kliketi klik, sanoo hiiri ja miekka heiluu. Jos hiirennapautuksia ajoittaa oikein, niin oma hahmo iskee tehokomboja ja vihu kaatuu. Kuka tykkää, kuka ei. Iskuja on erilaisia, joten niitä täytyy muuttaa vastustajan mukaan – ketterää ilkiötä ei kannata huitoa voimakkailla mutta hitailla huitaisuilla, sillä perskata ehtii loikata helposti karkuun. Viuhdotaan siis mokomaa nopeilla iskuilla, jotka eivät aiheuta niin paljon lämää mutta osuvat varmemmin.
Taikojen käyttö tuo taisteluunkin lisäväriä ja peli näyttää välillä myös goremmankin puolensa – kunnon tuuppaus ja sitten nirri kerralla pois, ei maassa makaavaa vihollista saa päästää enää nousemaan.
Hahmo- ja inventaariojärjestelmä näyttävät hyviltä. Ainakin esineiden kerääminen ja käsittely sujui ja kykypuun kehitys on toteutettu tyylillä. Systeemin lopullisen toimivuuden testaus jääköön kuitenkin lopullisen pelin arvosteluun.
Ennakkovilauksella The Witcher on näyttävä ja lupaava seikkailu. Lopullisessa myyntiversiossa sitten selviää onko puolalainen CD Projekt onnistunut historiansa suurimmassa peliprojektissaan. Haaste on valtaisa, mutta jos hyvin käy tulee studiosta kerralla yksi Itä-Euroopan huippupelitaloista.
Ja jos ennakkolupaukset monimuotoisesta ja ristiriitaisesta pelimaailmasta vain toteutuvat, niin seikkaileminen tarjoaa myös pelaajan moraalia haastavia tilanteita ja tilanteita, joissa on oikeasti mietittävä millaista hahmoa haluaa pelata. Geneerisiä blandattuja pelimaailmoja ja pyhimyssankareita on nähty jo aivan riittävän monta kertaa.
Tekijä: CD Projekt
Julkaisija: Atari
Testattu: PC Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Tulossa: PC
Laitevaatimukset: Windows XP/Vista, P4 2,4 GHz/Athlon 64 2800+, 1 Gt muistia, 128 Mt 3D-näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.thewitcher.com/
Lue lisää eDomesta
The Witcher valmistui – fantasiaseikkailu alkaa loppukuusta
The Witcher – fantasiaroolipelien yllätyshaastaja?
Kuvasetti roolipelirintaman haastajasta, The Witcheristä
Atelier Iris 3: Grand Phantasm (PS2)
Hellgate: London –ennakko osa 1 (PC)
Hellgate: London –ennakko osa 2 (PC)
