Theatre of War 2: Kursk 1943 (PC)
Kurskin taisteluun voisi liittää monenlaisia adjektiiveja. Massiivinen. Brutaali. Hirvittävä. Eeppinen. Vajaat kolme miljoonaa miestä, 9000 panssarivaunua, 35 000 tykkiä ja 5000 lentokonetta ottivat yhteen vähäpätöisen Kurskin kylän lähettyvillä historian suurimmassa panssaritaistelussa.
Mielettömän kokoinen taistelu on tietenkin mitä kiinnostavinta luettavaa, mutta oletettavasti myös kiinnostavaa pelattavaa: näin kuvittelee myös Battlefront, jonka verrattain tuore strategiapeli iskee pelaajan keskelle Kurskin ratkaisunhetkiä. Onko Eurooppa tämän jälkeen sirpin ja vasaran vai hakaristin alla? Sinä ratkaiset.
Kurskin taistelu on pelin aiheena mitä otollisin: mieletön määrä rautaa rajalla, verrattain myöhäisestä ajankohdasta johtuen käytössä on jos jonkinlaisia leluja ja itse taistelukin on äärimmäisen mielenkiintoinen, varsinkin saksalaisperspektiivistä tarkasteltuna. Miten murrat Hitlerin viivyttelyn seurauksena mielettömäksi paisuneen neuvostojoukon? Vai murratko mitenkään?
Valitettavasti on todettava, että näin mielenkiintoinen aihe olisi ansainnut paremman pelin. Battlefrontin nimestä huolimatta Theatre of War 2: Kursk 1943 on nimittäin veistetty ehdasta punatammesta venäläisen 1C Gamesin toimesta. 1C on julkaissut monia hyviä, jopa erinomaisia strategiapelejä, mutta valitettavasti Theatre of War 2 ei ole yksi niistä.
Bugeja piisaa edelleen
Hajoilin jo aikanaan alkuperäisen Theatre of War 2: Afrikan kanssa pitkälti samoihin ongelmiin, jotka lukuisista ongelmista huolimatta vaivaavat yhä myös sen sisarusta. Tarjolla on paperilla älyttömät määrät erilaista pelattavaa hirvittävän monipuolisilla optioilla ja jopa moninpelillä höystettynä. Mutta hitto vie, kun itse pelaaminen on tuskaa.
Kuten jokainen varmasti Kurskin taistelun luonteesta ymmärtää, pelin mittakaava on melko suuri. Pelikentällä on komennettavana pienemmissäkin yhteenotoissa kymmeniä jalkaväen sotilaita, sekä toista tusinaa panssarivaunua. Kun kyse on vielä tosiaikapelistä, Kurskin taistelun ratkominen iloisissa merkeissä olisi vaatinut pari juttua: erinomaisen tekoälyn ja toimivan käyttöliittymän. Nyt emme varsinaisesti saa kumpaakaan.
Käyttöliittymä on ongelmista suurempi, sillä vaikka komentoja löytyy joka lähtöön, reipas valinnanvara ei korvaa sitä tosiasiaa, että aivan perusasioidenkin valinta on tuskaa ja turhauttavaa. Parhaista yrityksistäni huolimatta en esimerkiksi itse löytänyt keinoa valita kokonaisia muodostelmia.
Toki ne yhden muodostelman kaikki neljä panssaria voi valita itse käsin yksi kerrallaan ja sitten sijoittaa pikanapin taakse, mutta olisi kiva kun saisi helposti koko muodostelmasta kiinni – varsinkin kun jostain syystä jo tehtyjä pikavalintaryhmiä ei tunnu voivan uudelleenmääritellä.
Käytännössä tästä johtuen taistelun komentaminen on täyttä tuskaa. Ryhmiä saa vahtia kuin hanhiemo poikasiaan, koska muuten käy ikävästi: pelin tekoäly ja reitinhaku ovat nimittäin täysiä susia. Jo ensimmäisessä tehtävässä kirosanat lentelivät kun saksalaisten eteneminen pysähtyi ensimmäiselle kukkulalle. Kärkeen livahtanut jalkaväkihäröpallo jäi pyörimään neuvostotulitukseen ja niin koko rintama pysähtyi aukealle paikalle, keskelle tykistökeskitystä.
Lopullisesti homma tyssäsi siihen, että yksi panssareistani hajosi keskelle sitä ainoaa pientä kaistaletta, josta pelin reitinhaku suostui marssittamaan miehiä kohti neuvostoasemia. Loput junnasivat millin suuntaan ja toiseen kunnes paukahtelivat yksi kerrallaan.
Eihän näin toki tapahdu aina, mutta aivan liian usein kuitenkin. On todella turhauttavaa yrittää komentaa joukkojaan kun ei voi ikinä luottaa siihen, että pelaajan antamia käskyjä totellaan. On myös syytä huomata, että prikulleen samat ongelmat ja puutteet raivostuttivat jo useita päivityksiä sitten alkuperäisessä Theatre of War 2:ssa. En jaksa uskoa, että niitä enää korjataan.
Motivaatiovemppaa
On harmi, että Kursk 1943 on niin risa kuin se on, sillä potentiaalia olisi ollut. Tehtäviä on reippaasti, mukana on editori uusien tekemiseen ja kuten jo mainitsin, moninpelikin onnistuu. Peli näyttää hyvältä ja taistelumoottori on hyvän strategiapelin tavoin realistista mallia: kaikki menee oikean fysiikan mukaan ja joukot suoriutuvat taistelukentällä kuten niiden voisi olettaakin suoriutuvan. Taustalla pyörii myös erittäin mielenkiintoinen kampanjatila, jossa koko taistelun kulun kehutaan muuttuvan ratkaisevasti pelaajan valintojen ja suoritusten mukaan. Mutta…
Vaikka sekä aihepiiri että pelin genre yleensä saavat moottorini ylikierroksille, Kursk 1943 jätti minut täysin kylmäksi, aivan kuin edeltäjänsäkin. Kaikki on jotenkin turhan geneeristä ja mitäänsanomatonta. Pikkuruiset tankit ja miehet nysväävät edestakaisin, mistään ei saa tarpeeksi palautetta tapahtumien kulusta ja peli tökkii.
Jos peli olisi muuten erinomaista tasoa, ongelmat voisi kestää. Tällä perusteella siedän esimerkiksi erinomaista Men of Waria, jonka luen yhä suosikkipelieni joukkoon. Theatre of War 2: Kursk 1943 ei nouse lähellekään tätä toisen maailmansodan helmeä, mutta jos aihepiiri ja tarpeettoman monimutkainen strategia kiinnostavat, kannattaa vilkaista demoa – keskustelupalstoilla pelin kehujiakin löytyy, vaikkakin vähemmistössä. Muiden kuin lajiniilojen kannattaa kiertää kaukaa ja pelata parempia pelejä.
Tekijä: 1C Games
Julkaisija: Battlefront
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 4 Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Saatavilla: PC
Tulossa: ei
Laitevaatimukset: Windows XP, Core 2 Duo tai Athlon64 X2 2,4GHz, 2Gt keskusmuistia, GeForce 6600 tai vastaava DirectX 9 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-8 (LAN, Internet)
Pelin kotisivu: http://www.battlefront.com/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=245&Itemid=383
Miikka Lehtonen
Lue myös
G500 – Onko legendan seuraajasta uudeksi legendaksi?
