Theatre of War (PC)

25.07.2007 16:16 Jukka O. Kauppinen

Sotastrategioiden rintamalla on tapahtunut viime aikoina aika lailla. Tämän vuoden kuluessa markkinoille on tupsahdellut enemmän hyviä pelejä kuin viime vuonna yhteensä. Yksi odotetuimmista on venäläisen 1C:n Theatre of War, josta moni odotti suoranaista Combat Missionin kaatajaa ja megasiistiä toisen maailmansodan sotapeliä.

Etukäteishypessä ja ylimitoitetuissa toiveissa on kuitenkin aina pettymyksen vaara. Theatre of War ei ole aivan se peli, jota moni raskaamman sarjan strategisti odotti. Pikkutarkan ja detaljoidun äärirealistisen sotasimulaation sijaan tarjolla on reaaliaikainen strategiapeli, joka ei kuitenkaan lankea naksustrategioiden perussarjaan.

Sotiminen asettuu siis jonnekin Combat Missionien, rts-naksujen ja vuoropohjaisten strategioiden välimaastoon, puolueettomalle vyöhykkeelle. Pelissä on yhdistelty erilaisten pelien aineksia mielenkiintoisella tavalla, joka ei kuitenkaan taatusti miellytä kaikkia. Joillekin reaaliaikaisten pelien ystäville Theatre of War saattaa olla liiankin laaja, vanhan linjan stragisteille puolestaan reaaliaikainen toteutus voi olla liian iso pala nieltäväksi. Mutta jos kokonaisuuden erikoisuuden kestää, löytää pinnan alta kelvollisen strategiapelin.

Ei aivan perusnaksu

Pelissä on tietystä rts-lähestymiskulmasta huolimatta pidetty tiukasti kiinni historiallisesta autenttisuudesta ja realismista. Tämä ei ole mikään perusnaksu, kuten Blitzkrieg, Sudden Strike tai Heroes of WW2, vaan riittävään historialliseen tarkkuuteen pyrkivä simulaatio. Panssareissa ei ole hitpointseja, joita voi kutitella vaikka kiväärillä tai käsikranaateilla.

Joukkojen koulutus ja moraali määrää niiden taistelukykyä. Erilaisten yksikköjen ampumatarkkuus ja aseiden läpäisyt riippuvat monista tekijöistä. Historiankirjansa ja taktiikkaoppaansa lukeneet löytävät siis käyttöä tiedoilleen – joukkojen asettelu ja tilanteen harkitsevainen miettiminen palkitaan. Eikä hätää jos muisti vähän reistaisikin – selkeä käyttöliittymä näyttää eri yksiköiden perustiedot ja sisäänrakennettu tietoteos kertoo kalustosta muutakin kuin pelkät statistiikat.

Toiminta taistelukentällä on järkevää ja uskottavaa. Yksiköiden aseiden kantamat ja niiden teho kohteisiin ovat uskottavat. Vihollisten sijainnit ja mahdolliset puolustusjärjestelmät tuottavat mielenkiintoisia yllätyksiä, kun ne paljastuvat joko tiedustelun kautta tai tulen avatessaan. Yksikköjen komentaminen voi tuottaa välillä mielenkiintoisia haasteita, kun porukka repeää liitoksistaan vihollisen tulen alla.

Pelimekaniikaltaan tarjolla on siis päällisin puolin hyvä paketti, vaikka pieniä ongelmiakin löytyy. Esimerkiksi joukkojen aktiivisuus vihollisen suhteen jättää toivomisen varaa. Tekoälyn johtamat yksiköt kyllä avaavat tulen oma-aloitteisesti, mutta omat voivat joskus jäädä kupeksimaan – tai rynnäköivät tulen avaamisen sijaan. Myös yksiköiden pitäminen koossa on välillä hankalaa.

Sotaa kaikilla rintamilla

Pelattavaa löytyy suorastaan kiitettävästi. Pitkät kampanjat polveilevat taistelusta ja operaatiosta toiseen, selvinneet sotilaat jatkavat pelaajan komennossa ja keräävät kokemusta. Joukkojen säästeliäs käyttö siis kannattaa.

Pelaaminen sujuu kaikkien Euroopan taistelutannerten suurvaltojen komennossa, eli tarjolla on niin niitä perinteisiä saksalaisia, venäläisiä, brittejä ja jenkkejä. Iloisena yllätyksenä pelistä löytyy myös Ranska, jonka joukoilla voi yrittää pysäyttää Saksan invaasiota vuonna 1940, sekä Puolan kärsimysnäytelmä vuodelta 1939.

Pelin tekniikka jättää kuitenkin toivomisen varaa. Pelattavuus on sinänsä hyvä. Käyttöliittymä on selkeä ja toimiva. Joukkojen liikkeet näkyvät kartalla selkeästi ja komentojen muuttaminen tapahtuu vaivatta, etenkin kun pelaaja ryhmittää yksiköitä pikanäppäinten taa. Mutta hitsi vieköön, miten tällainen peli voikin olla näin raskas?

Testikoneeni ei ole mikään eläkevanhus, mutta ei puhettakaan pelaamisesta 1600×1200-resoluutiosta täysillä detaljeilla. Resoluutiota alas. Detaljeja alas. Lopulta piti jo kokeilla 1024×768. Eikä pyörinyt sulavasti tuplaprossakoneella, kahden gigan muistilla ja kelpo näytönohjaimella. Ja tämä vieläpä koodia optimoineen päivityksen jälkeen. Lopulta oli vain pakko todeta, että valitettavasti peli lankeaa meikäläisen mittapuulla luokkaan ”testattavaksi, ei vapaa-ajalla nautittavaksi”. Jos jopa joukkojen liikkumis- tai tulituskäskyt menevät pelin lagaamisen takia ohi halutusta kohteesta, niin ei tätä voi järin hauskaksi kutsua.

Tiedä sitten mistä mokoma johtuu. Jatkuvasta reaaliaikaisesta ballistiikka- ja fysiikkalaskennasta? Onhan se kieltämättä haastavaa, kun koneen pitää laskea kymmenien panssarien ja satojen sotilaiden tulitusta koko ajan. Ehkä se vanhan kunnon Combat Missionin lähestymistapa olisi kuitenkin tässä toimivampi, ellei alla ole juuri ostettu megatykkipc. Mutta kun peli nyki kollegamme Miikka Lehtosenkin koneella, jossa on Intel Core 2 Duo E6600+, GeForce 8800 GTS ja 2 gigaa muistia, niin ei tämä taida olla aivan yksittäistapaus…

Theatre of War jättääkin hassun vaikutelman. Peli tuntuu todella hyvältä ja mielenkiintoiselta, mutta ainakaan meikäläisen koneella pelaamista ei vain voinut kutsua nautinnolliseksi. Kun ei pyöri, niin ei hitto vie pyöri. Sotastrategiasta kiinnostuneiden kannattaakin testata peliä ensin demolla, jotta sen toimivuus omalla koneella selviäisi.

Pelin voi ostaa kätevimmin digitaalisena verkko-ostoksena. Se käyttää digitaalista eLicense-järjestelmää, jonka avulla pelin voi asentaa kahdelle eri tietokoneelle. Ennen pelaamisen aloittamista pelin on siis päästävä kerran internetiin tarkistamaan lisenssiä. Pelistä voi tilata myös paketoidun cdrom-version. Pelin mukana tulee myös kartta- ja yksikköeditori.

Tekijä: 1C
Julkaisija: Battlefront.com
Testattu: PC Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, Pentium IV 2,6 GHz, 1 Gt muistia, 128 Mt 3d-näytönohjain
Pelaajia: 1-? (lähiverkko, internet)
Pelin kotisivu: http://www.battlefront.com/products/tow/