Theatrhythm Final Fantasy Curtain Call (3DS)

12.09.2014 17:45 Miikka Lehtonen

Tekijä: Indies Zero
Julkaisija: Square Enix
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1-2 (lähiverkkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.theatrhythm.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Square-Enixin Final Fantasy -pelisarjasta on vuosien varrella ollut moneksi, mutta kiistatta yllättävimpiä aluevaltauksia oli parin vuoden takainen Theatrhythm Final Fantasy, jonka nimenkin kirjoittaminen on vaikeaa.

Kuvaileminen ei kuitenkaan ole: otetaan pino pelien klassista musiikkia ja tehdään siitä rytmipeli. Ja nyt tehdään uudelleen.

Alkuperäinen Theatrhythm Final Fantasy oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tätä: otetaan pino rakastettua musiikkia Final Fantasy -pelien historian varrelta, heitetään päälle toimiva rytmipeli pienillä lisukkeilla ja paketoidaan koko homma. Jatko-osa ei muuta tätä peruskaavaa, mutta laajentaa sitä muutamilla pienemmillä ja suuremmilla palasilla. Vaan laajentaako niin paljon, että uusi ostos kannattaa?

Toinen tilaisuus

Oheinen kysymys oli ehkä vähän turha, sillä epäilen, että valtaosa Theatrhythm Final Fantasy: Curtain Callin — kiesus näitä Squaren nimiä — asiakkaista ei koskaan edes originaalia pelannut. Sitä kun ei Euroopassa juurikaan huomioitu. Kerrataanpa siis ihan perusteita.

Tarjolla on todellakin rytmipeli, jossa naputellaan ja taputellaan Final Fantasy -biisien tahtiin kolmessa eri pelitilassa. Tarjolla on musiikkia sarjan kaikista merkittävimmistä peleistä aina yhdestä neljääntoista, sivuprojekteja unohtamatta. Curtain Callissa on biisejä oletusarvoisesti yli 200, sisältäen tiettävästi kaikki alkuperäisen pelin DLC:t.

Pelin alussa luodaan neljän hengen ryhmä Final Fantasy -pelien historian varrelta poimituista hahmoista. Lopputulos on lähinnä kosmeettinen: ryhmään valitut hahmot heittelevät pelin aikana kykyjään kehiin ja näin valitaan vaikka se, mitä loitsuja taistelussa lentää ja mitä summoneita matseissa nähdään.

Hetkinen, taisteluissa? Kyllä, yksi Curtain Callin pelitiloista on se Final Fantasy -pelien perinteinen taistelu: oikeassa laidassa neljä sankaria, vasemmalla hirviö. Sitten hutkitaan. Paitsi että nyt hutkitaan naputtelemalla ja huitomalla neljää kaistaa pitkin tulevia nappeja. Osaa painetaan, osan kohdalla heilautetaan stylusta ruudulla haluttuun suuntaan ja joskus pidetään painallusta pohjassa.

Uutena juttuna Curtain Callia voi pelata myös ilman stylusta, mikä osoittautuikin hyväksi jutuksi. Peli kun on tosi kranttu sen suhteen, miten se tunnistaa niitä styluksen suunnattuja liikkeitä. Peli kyllä ohjeistaa, että ei pitäisi tehdä vippaavaa liikettä vaan tasainen siirto, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, kun vaikeustaso ja tempo kasvavat nopeasti aikamoisiksi. Napeilla pelattuna moista ongelmaa ei ole, joten siirryin itse käyttämään uutta ohjusmenetelmää hyvinkin pikaisesti.

Nopeasti käy ilmi, että taistelut ovat lähinnä visuaalisia kikkoja. Loitsut kyllä lentävät ja hirviöt kaatuvat, mutta pelin ratkaisevat pisteet ja niitä kerätään puhtaasti rytmipelien perinteisin keinoin: mitä tarkemmin ajoitat painalluksesi, sitä paremmat pisteet.

Olisi kiva, jos rytmipelailu olisi jotenkin paremmin yhteydessä Final Fantasy -pelattavuuteen, mutta ehkä se yhtälö olisi turhan haastava ratkaista. Nytkin on nimittäin niin, että hektisemmissä biiseissä ei ehdi edes katselemaan taustalla pyöriviä animaatioita siitä puhumattakaan, että tekisi siinä tilanteessa jotain järkeviä valintoja. Joten ehkä se on lopulta ihan OK, että taistelut ovat vain visuaalinen kikka.

Kaksi muutakin pelitilaa löytyy. Toisessa kuunnellaan rauhallisempia biisejä sankarin kävellessä pellolla tai katsellaan Final Fantasy -pelien tunnettuja välianimaatioita musiikin tahtiin naputellen ja piirrellen. Erot eivät ole suunnattomia, sillä peruspelattavuus on hyvin samanlaista. Mitä nyt kävellessä esimerkiksi kaistoja on vain yksi ja välillä täytyy styluksen tai analogitikun liikkeillä seurailla aaltoilevaa viivaa.

Peruspelattavuus toimi hyvin viimeksi ja niin se tekee nytkin. Hyvä tutoriaali opettaa kaiken tarpeellisen ja sitten sukelletaan vääntämään hyviä biisejä läpi kolmella eri vaikeustasolla, joista yksi on naurettavan helppo, toinen järkyttävän vaikea ja kolmas minun skilleilleni sopiva. Peukkua siis tästäkin.

Rajoittuneet pelitilat

Curtain Callissa on käytännössä kolme erilaista pelitilaa. Yhdessä naputellaan ja näpytellään biisejä vapaasti 200 biisin valikoimasta. Toisessa niiden ympärille on kasattu todella löyhä quest-mekanismi ja kolmannessa otetaan matsia joko tekoälyä tai toista pelaajaa vastaan.

Aloitetaan roolipelitilasta, joka ei ole ihan sitä, mitä nimen perusteella ehkä voisi toivoa. Tarjolla on lyhyitä, keskipitkiä ja pitkiä questeja, jotka ovat käytännössä vain sarjoja muutenkin tuttuja biisejä. Pelaaja liikkuu kartalla biisistä toiseen ja sen selvitettyään etenee aina eteenpäin. Joskus polku haarautuu, jolloin valittavana on pari biisiä.

Ongelmana on se, että quest-tila tuntuu torsolta. Olisi kuvitellut kehitystiimin saavan siitä irti enemmänkin, sillä nykyisellään on lähinnä työkalu, jolla törmää välillä sellaisiinkin biiseihin, joita ei ehkä itse muuten niin pelailisi. Missä ovat roolipelilliset elementit? Valinnat, vastaantulijat, kokemustasot, paremmat varusteet?

Kokemustasot ja paremmat varusteet pelistä toki löytyivät jo viimeksi, mutta nekin ovat enimmäkseen kosmeettinen juttu. Ei sillä tunnu olevan paljon — jos mitään — vaikutusta itse pelattavuuteen, onko aktiivisen hahmon magiaskilli 1 vai 101.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Moninpeli onkin sitten kiinnostavampi tapaus, joskaan ei ihan ongelmaton sekään. Bottimatseissa pääsee kipuamaan sarjaa laddereita, joissa vastassa on nippu alati kovempia vastustajan tiimejä. Jokaisella on tietty biisinsä tietyllä vaikeustasolla ja matsin voittamalla ohittaa pieksemänsä tiimin tikapuilla. Pystytkö kiipeämään huipulle?

Moninpelimatseissa — oli vastassa pelaaja tai tekoäly — molemmat pelaavat passiivisesti samaa biisiä. Onnistumiset täyttävät burst-mittaria, joka täytyttyään heittää joko pelaajaa helpottavan buffin tai vastustajaa kampittavan haitan. Haitat ovat aika ikäviä ja saavat vaikkapa ne styluksen vippausta vaativat kohdemerkit pyörimään tai kätkevät liukuhihnaa pitkin valuvien nappien symbolit aivan viime hetkeen asti. Lopulta kuitenkin matsin voittaa se, jolla on pelin jälkeen enemmän pisteitä.

Näinhän sen toki pitäisikin olla ja moninpeli on hauskaa puuhaa, joskaan ei ihan niin yleistä kuin voisi toivoa. Vastustajien löytäminen osoittautui hyvin haastavaksi puuhaksi, joten pelailin lähinnä tekoälyä vastaan. Ehkä tilanne paranee, kun peli julkaistaan laajemmin ja löytää yleisönsä?

Lisää samaa, mutta onko se huono juttu?

Jos joku odotti Theatrhythm Final Fantasy: Curtain Callin olevan jonkinlainen vallankumous, edessä on pettymys. Ja kyllä minäkin hetken sitä sulattelin, miten esikuvansa kaltaiselta peli tuntuu. Toisaalta jo originaali peli oli toimiva ja hyvä pläjäys, joka saa nyt hieman laajemman kappalevalikoiman ja erinomaisen toimivat näppäinkontrollit.

Jos kävi niin onnekkaasti, että originaali jäi pelaamatta, Curtain Callia kannattaa ehdottomasti hankkia. Se on erinomaisen hauska, toimiva ja viehättävä rytmipeli. Jos originaali on pelattu puhki, ostosta kannattaa ehkä harkita pariin kertaan, mutta toisaalta itse hurahdin toistamiseenkin peliin ihan totaalisesti, joten paljon on tehty oikein.

Ehkä ensi kerralla sitten Squaren väki pääsee jo laajentamaan ideoitaan ja työstämään niitä hieman lisää.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Theatrhythm Final Fantasy (3DS)

Square Enix on päättänyt hyödyntää tätä nostalgiaa Final Fantasyn 25. juhlavuoden kunniaksi musiikillisen Theatrhythm-pelin muodossa. Vaikka tätä epäilikin alussa nostalgian voimalla ratsastavaksi halvaksi rahastusyritykseksi, lopputulos on onneksi päinvastainen.