UUSIMMAT

Thor: God of Thunder (PS3, Xbox 360)

06.06.2011 16:45 | Juho Anttila

Tekijä: Liquid Entertainment
Julkaisija: Sega
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: 3DS, DS, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/thor/us
Arvostelija: Juho Anttila

Thor on täällä taas. Eikä nyt puhuta siitä takavuosien metallijumalasta, josta Kauppinen jaksaa touhottaa, vaan Marvelin näkemyksen mukaisesta ukkosen jumalasta. Olisin muuten valinnut sen toisen Thorin koska vain.

Hiljattain ilmestynyt elokuva oli hieman näkökannasta riippuen höpsö tai sitten oikein hyvää viihdettä. Peli ei ole kumpaakaan. Naurattihan se aluksi, mutta hymy hyytyi suorastaan salamannopeasti.

Ukkosen jumala tahtoo olla sodan jumalan kaveri. Nyt jos koska selviää se, miksi Kratos pystyy tappamaan jumalia Thorin nysvätessä Å-luokan rividemonien seurassa. Toinen on toimintapelien kuningas, toinen puolestaan epäonnistuu niin monella rintamalla, että sitä voidaan pitää saavutuksena jo itsessään.

Olipa kerran ennen elokuvaa

Koska leffassa on juoni, jossa tehdään muutakin kuin juostaan karuissa käytävissä ja mätkitään loppumattomia vihollislaumoja, ei peli voi perustua suoraan elokuvaan. Tehdään esiosa, joka taustoittaa leffan juonta Seiska-lehden syvällisyydellä ja katso, tekosyy tappamiselle löytyy.

Juoni menee jotensakin niin, että ensin Loki kieroilee ja koska Thorin kaksi aivosolua eivät tällä kertaa törmää, menee vasaraveijari helppoon. Ohohupsista, uhkaako nyt maailmanloppu sanoo Thor aikansa tapeltuaan ja sitten jo joudutaankin korjaamaan jälkiä. Elokuvan näyttelijöitä on raahattu studioon tuomaan tarinaan uskottavuutta, mutta Anthony Hopkinsia ei sentään olla saatu mukaan itseään nolaamaan.

Puiseva dialogi ei innosta edes niminäyttelijöitä tilipäiväsuoritusta tunteellisempaan ulosantiin. Ei sitä toisaalta tee myöskään auttamattoman vanhanaikainen kasvomallinnus. On alusta saakka selvää, ettei tiimillä ole ollut käytössä resursseja, jos sen puoleen taitojakaan mihinkään edes etäisesti tätä sukupolvea muistuttavaan.

Sen verran tarina sentään yrittää, että sen varjolla Thoria saadaan kierrätettyä useamman hieman erilaisella tavalla ruman tapahtumapaikan läpi. Maisemat vaihtuvat siis ainakin muutaman kerran jotoksen aikana, mikä on omiaan nostattamaan riemun kiljahduksia kaikkien kelvottoman pikselitaiteen ystävien keskuudessa.

Tahdotaan ostaa toimiva kamera ja kontrollit

Thorin tärkein työkalu on tietenkin vasara. Mjolnir heiluu yhdestä napista, kombot saa viimeisteltyä toisella nappulalla, jota myös erilaisten taikavoimien manaamiseen käytetään. Heitetään sekaan tuttu yhdistelmä väistöjä ja torjuntoja, ja käsissä on kovin tyypillinen mutta samalla epätyypillisen kömpelö kokoelma kontrolleja.

Lokilla lienee ollut näppinsä pelissä ainakin pelin kameraa suunniteltaessa. Etäisyys sankariin on aina väärin, liikehdintään reagoidaan tahmeasti ja sopivan sopimattomasti seinän viereen eksyessä linssi zoomaa helposti Thorin kalsareihin saakka. Sekundaa, sanon minä, mutta niin ovat kontrollitkin.

Pelituntumaa voi kuvata parhaiten adjektiiveilla kankea ja töksähtelevä. Kombottelu on vaikeaa, kun suorituksen onnistuminen tuntuu täysin arpapeliltä. Iskujen välillä on outo tauko, joka ei uppoa selkärankaan sitten millään. Sama on rämpyttää hyökkäysnappeja sattumanvaraisesti, lopputulos on vähintään yhtä tehokas.

Mjolniria voi myös heittää, joko pikana vähän minne sattuu tai asettamalla Thor heittomoodiin, jolloin vasaran lentorata määräytyy silloinkin ilmeisesti arpomalla. Kohteisiin lukittuminen on niin hankalaa, että sen jättää mieluiten suosiolla väliin.

Kaikkien pelaajien suosikkeja, quick time eventtejä, viljellään solkenaan varsinkin itseään toistavien pomomatsien aikana. Kun hieman suurempaa vastustajaa on moukaroinut aikansa, ilmestyy örmyn viereen vaikeasti havaittava keltainen piste. Oikeaa nappulaa tämän lähimaastossa painamalla pääsee antamaan hirmulle pusuja lähietäisyydeltä. Lienee tarpeetonta mainita, että onnistuminen tässä tempussa tuntuu riippuvan lähinnä kuun ja tähtien asennosta pelaajan taitojen sijaan.

Hypi, pompi ja epäonnistu

Jotta ihan koko ajan ei tapeltaisi, on peliä rytmitetty myös kevyillä tasohyppelyosioilla. Muistatte varmasti, kuinka kehuin pelin kameraa ja kontrolleja hieman ylempänä? Yritä siinä sitten osua yhtään minnekään, kun kamera tekee mitä huvittaa ja itse ohjattava sankari tottelee käskyjä täysin satunnaisesti.

Varoittavien pelikokemusten lisäksi pelissä kerätään myös kokemusta. Kokemuspisteillä ostetaan parannuksia Thorin ominaisuuksiin käyttöliittymällä, joka uhmaa todennäköisyyden lakeja. Miten voi olla mahdollista, että kontrollit voidaan tehdä näin pahasti päin seiniä niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin kykypisteiden sijoittelussa kykypuuhun?

Samaa säveltä voisi laulaa vaikka kuinka pitkään. Thor on umpitylsä, järkyttävän ruma ja totaalisen epäviihdyttävä lisenssiviritelmä, josta on vaikea löytää oikein mitään positiivista sanottavaa. Lisenssipelien muutenkin kunniattomassa kategoriassa se ui aivan erityisen synkissä pohjamudissa.

Ymmärrän toki lisenssipelien tiukan aikataulun ja rajoittuneet resurssit, mutta Thoria pelatessa on silti pakko ihmetellä tekijöiden työmoraalia. Thorin tasoisen roskan suoltaminen on niin lähellä prostituutiota kuin pelialalla on käytännössä mahdollista päästä. Ehkäpä tekijät nukkuvat yönsä yhtä hyvin kuin Enronin tilintarkastajat, mutta pelaajille kokemus on täysin väärällä tavalla painajaismainen.

Lue myös: Arvostelu: Thor on supersankarielokuvien outolintu

 

Lisää aiheesta

Arvostelu: Thor on supersankarielokuvien outolintu

Ukkosenjumala juopottelee baarissa Foo Fightersin tahtiin samalla kun jääjättiläiset koettavat vallata naapuriulottuvuutemme ja The Wire -tv-sarjan Stringer Bell vahtii sateenkaarisiltaa kultaisessa haarniskassaan! Kesän megaelokuvien sarjan avaava Thor on 2000-luvun supersankaribuumin outolintu.

Lue myös

Brink (PC, PS3, Xbox 360)

Dynasty Warriors 7 (PS3, Xbox 360)

First Templar (PC, Xbox 360)

L.A Noire (PS3, Xbox 360)

Mortal Kombat (PS3, Xbox 360)

Section 8: Prejudice (PC, Xbox 360)

Yu-Gi-Oh! 5D’s World Championship 2011: Over the Nexus (DS)

 

Keskustelu

Käsittämätöntä että sama lafka tehnyt viimeksi Rise Of The Argonautsin, joka on mielestäni parhaimpia X0:n pelejä.

Muropaketin uusimmat