Tokyo Jungle (PS3)

04.10.2012 17:26 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Japan Studio
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1-2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://fi.playstation.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Oletko koskaan halunnut olla eläin? Vaikkapa jalo pantteri, joka vaanii viidakossa saalistaan? Entä jos se viidakko olisi ihmiskunnan tuhon jälkeinen Tokio? Ja entä jos sillä pantterilla on päässään hellehattu ja päällään rap-T-paita? Koska sitä tarjoaa Tokyo Jungle!

Ei kannata antaa hyvin hämärän kuvauksen hämmentää, niin vaikealta kuin se tuntuukin, sillä Tokyo Junglen hillittömän oudon japanilaiskuoren alla piilee yllättävän toimiva peli.

Kun minä olin nuori, Japanista tuli outoja pelejä. Tuolloin ei ollut mitenkään kirkossa kuulutettua, että läheskään kaikkia pelejä lokalisoitiin länsimaita varten saati sitten julkaistiin Euroopassa. Niinpä oli aina todella hauskaa löytää jokin käsittämätön japanilaishelmi, jota sitten pelattiin kaverien kanssa into piukassa.

On todella mukavaa, että vaikka alati suurempi määrä japanilaistiimeistä yrittää tehdä meitä länsimaisia miellyttäviä pelikokemuksia, jotkut uskaltavat olla rehellisen japanilaisia. Ja on vielä mukavampi, kun joku jaksaa sitten ne rehellisyyden tulokset tuoda meidänkin iloksemme. Tällä teemalla, Tokyo Jungle.

Tiikeriä tankkiin

Tokyo Junglen maailma on synkkä. Ihmiskunta on kadonnut jälkiä jättämättä johonkin muutamaa kymmentä vuotta aikaisemmin ja eläinten jengit pitävät hallussaan maailman suurkaupunkien villiintyneitä raunoita. Ja kun sanon eläinten jengit, tarkoitan myös sitä: eläimet ovat järjestäytyneet jengeiksi, jotka sitten kilpailevat keskenään reviiristä.

Tämähän kuulostaa periaatteessa ihan oikealta eläinmaailmalta, mutta ensimmäiset vihjeet Tokyo Junglen outoudesta – jos siis se ei riittänyt, että ensimmäinen pelihahmo on pieni pomeranialaiskoira – saadaan, kun ruudun yläkulmassa oleva uutisvieritin ilmoittaa, että Shibuyan rautatieaseman alueella koirien ja apinoiden välit ovat huonontuneet avoimeksi sodaksi ja että samaisen rautatieaseman kellareita terrorisoi ”häirikköhyeenoiden” jengi.

Ja tässä outojen eläinten ja raunioituneiden talojen maailmassa pitäisi sitten selvitä. Tokyo Jungle kun on selviytymisseikkailu, jossa valitaan oma hahmonsa kymmenten erilaisten eläinten joukosta. Tarjolla on niin lihan- kuin kasvissyöjiäkin, joista kumpikin kategoria sisältää elukoita kissoista ja gaselleista alligaattoreihin, virtahepoihin, karhuihin ja dinosauruksiin saakka. Niin, miksipä dinosauruksetkin eivät tekisi comebackia ihmisten lähdettyä?

Tarjolla on jonkinlainen tarinatila, jossa suoritetaan tehtäviä ja kerätään päiväkirjan pätkiä, joissa kerrotaan, mitä ihmiskunnalle tapahtui. Mutta ei sitä jaksanut erkkikään. Pääasiallinen houkutus kun on survival-pelitila.

Nopea syö hitaan

Survival-pelitilassa ideana on vain yksinkertaisesti selvitä. Valitse eläimesi ja lähde matkaan. Saalista pienempiä elukoita tai syö kasveja, vältä suurempia saalistajia tai taistele epätoivoisesti niitä vastaan ja yritä rakentaa elukastasi kalorien avulla mahdollisimman kova tappokone. Sitten valloitetaan reviiriä, etsitään sopiva pari ja lisäännytään.

Kukin eläin kun elää vain 15 vuotta – eli käytännössä noin 15 minuuttia – jonka jälkeen olisi syytä olla jo uudessa sukupolvessa tai peli päättyy siihen. Niin se tosin päättyy todennäköisesti muutenkin, sillä Tokyo Jungle ei ole helppo peli.

Vaikka sitä ei ensisilmäykseltä uskoisi, mukana on aika paljon roguelike-elementtejä. Maailma on kyllä aina samanlainen, mutta sen sisältö ei. Joskus naapurialueella on heti pelin alussa vihaisten beagle-koirien jengi, jolloin matka todennäköisesti tyssää alkuunsa. Toisinaan ruokaa on paljon, toisinaan vähän. Olosuhteet toimivatkin vahvana rytmittäjänä ja motivaattorina: jos omalla alueella ei voi selvitä, on syytä lähteä päättäväisesti kulkemaan pitkin Tokiota jonnekin, missä kissojen suuri sivilisaatio voi kukoistaa.

Pelattavuus on sangen simppeliä. Normaalin liikkumisen ohella voi hiippailla tai piiloutua pensaisiin, jolloin voi tarpeeksi lähelle kohdetta päästyään tehdä kerrasta poikki –tapon ja päästä popsimaan vihollisensa sisuskaluja. Jos tämä ei onnistu, tai kohde on niin kova, että kerrasta poikki –tappo tekeekin vain pari pikseliä vahinkoa, on aika tapella.

Tappelut keskittyvät myös kerrasta poikki –iskujen ympärille, joskin kohteen tajuttua vaaran sitä pitää ensin pehmitellä muksimalla tassuilla ympäri korvia. Kun kohde pökertyy, on silmänräpäyksen verran aikaa tehdä taistelun päättävä isku. Vihollinen toki yrittää jatkuvasti myös samaa, joten vaaran uhatessa voi nopealla väistöllä pitkittää omaa elämäänsä ja altistaa tyhjään iskeneen vihollisen tappoiskulle.

Taisteluun – ja muuhunkin elelyyn – vaikuttavat roolipelimäiset ominaisuudet, jotka kertovat, miten hyvä elukka on eri asioissa, miten usein se tarvitsee ruokaa ja niin edelleen. Niinpä eläimestä toiseen vaihtamalla saakin aivan erilaisen pelikokemuksen.

Ainutlaatuista menoa

Oli Tokyo Jungle sitten mitä tahansa muuta, se on myös äärimmäisen ainutlaatuinen tapaus. Ja ehkä tästä syystä myös mukaansatempaava pelikokemus. Itse palasin arvostelujakson aikana pelin pariin vähän väliä ja huomasin aina pelaamaan ruvettuani jumittavani pelin parissa tuntien ajan. Tätä pakkopelireaktiota potkii eteenpäin paitsi pelattavuus, myös kaikkialla olevat unlockit.

Pelivuosien vyöryessä eteenpäin peli heittää eteen jos jonkinlaisia haasteita: merkkaa 10 reviirimerkkiä, syö 2500 kilokalorin edestä sapuskaa ja lisäänny seuraavan 10 vuoden aikana, niin saat avattua eläimillesi futispaidan, joka antaa lisää puolustusta. Valloita naapurissa olevien gorillojen reviiri, tapa niiden kuningas ja avaa gorillat käyttöösi. Ja niin edelleen.

Eihän peli toki täydellinen ole. Satunnaisuudesta johtuen pelikokemukset ovat usein todella turhauttavia ja olen itse monesti joutunut tilanteeseen, jossa eteneminen oli mahdotonta. Vastaan ei tullut syötäviä eläimiä, joten en saanut omasta eläimestäni kovempaa, enkä ehtinyt etsiä saalismaita ennen kuin nälkä kellisti minut. Tai jos ehdin, saalisalueen portilla partioi harmaakarhujen perhe, jotka tekivätkin minusta pöperöä.

Ja on toki todettava, että jos oikein puristelee ja pyörittelee niin Tokyo Jungle on sangen rajoittunut peli. Ainoa suurempi tavoite on etsiä ruokaa, jotta voi edetä eteenpäin syömään lisää ja tätä kautta päästä lisääntymään. Sitten toistetaan.

Jos kyseessä olisi täysihintainen peli, kuten Japanissa, olisin tässä kohtaa aika paljon negatiivisempi, sillä outo pelivälipala ja idän ihme ei välttämättä olisi ihan 65 euron arvoinen. Mutta onneksi siitä ei Euroopassa pyydetäkään kuin 9,95 euroa PlayStation Storessa! Eihän se tähän hintaankaan välttämättä kaikkiin tee vaikutusta, mutta kyseessä on persoonallinen ja ainutlaatuinen pelikokemus, joka tulee varmasti olemaan pienen porukan kulttiklassikko. Kannattaa kokeilla, josko itse kuuluisit siihen porukkaan.

 

Lue myös

Borderlands 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Darksiders II (PC, PS3, Xbox 360)

Guild Wars 2 (PC)

Halo 4 –moninpeliennakko (Xbox 360)

Heroes of Ruin (3DS)

Mass Effect 3: Leviathan DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Resident Evil 6 (PC, PS3, Xbox 360)

Tales of Graces-f (PS3)

 

Muropaketin uusimmat