Tom Clancy’s Rainbow Six 3 (Xbox)
Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 muutti maailmaa. Terroristien itsemurhaisku World Trade Centeriin järisytti lähes kaikkia ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Nyt Yhdysvallat liittolaisineen tuntuu käyvän taistelua terrorismia vastaan lähes jokaisessa maassa, jossa asuu turbaaneihin sonnustautuneita miehiä. En nyt ala ottamaan kantaa toimivatko Yhdysvallat oikein, eikä se tähän arvosteluunkaan liity juuri millään tavoin. Kauppoihin on joka tapauksessa ilmestynyt peli, jossa taistellaan terrorismia vastaan. Tällä kertaa paha tulee Etelä-Amerikasta ja tapahtumavuosi on 2007. Pelin nimi on Tom Clancy’s Rainbow Six 3 ja herra Clancyn tapojen mukaan tarinaa ei ole jätetty pelkälle ”terroristit vs. antiterroristit”-asteelle, vaan mukaan on sotkettu myös politiikkaa.
Pelaaja osallistuu terrorismin vastaiseen taisteluun osana Rainbow-antiterrorismijoukkoa, joka lähetetään paikalle vain niissä kaikkein pahimmissa tilanteissa. Rainbowssa taistelevat parhaista sotilaista parhaat. Pelaajan kontolle jää kuitenkin se erikoisyksikön todellisten kykyjen valjastaminen käyttöön, sillä eiväthän ne pikseliukkelit saa yksin mitään aikaan, vaikka ihan kohtalaisen tekoälyn Red Stormin pojat ovat omille sotilaille ja terroristeille kehittäneetkin.
Rainbow Six 3 jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla tiellä sisältäen taktista räiskintää, josta on pyritty tekemään mahdollisimman realistista ilman, että pelin viihdearvo kärsisi liikaa. Kuten pelisarjan edellisiä osia pelanneet tietävät, on tämä hankala yhtälö saatu ratkaistua mallikkaasti. Rainbow Six -pelien kaikkein kovimmat strategiset elementit on jätetty pois, mutta se ei varsinaisesti haittaa. Konsolialustalla peli nimittäin tuntuu toimivan paremmin pelkkänä taktisena räiskintänä, kuin jonkinmoisena sotasimulaattorina.
Sotilaat kestävät muutaman luodin verran vahinkoa, mutta mitään elokuvasankareita Rainbow-joukot eivät ole. Jo pieni lyijymyrkytys riittää tappamaan sinut, minut ja jopa karaistuneen antiterroristin. Lentävää lyijyä onkin hyvä vältellä parhaansa mukaan kyykkimällä suojissa, jättämällä ramboilut toisiin peleihin ja pyrkimällä yllättämään viholliset. Pari ominaisuutta sotilailta kuitenkin puuttuu. Nämä ovat hyppääminen ja maastoutuminen. Näitä taitoja ei kovin usein tarvitsisi, mutta onhan se vähän hassua, kun kymmenen sentin korkuisen esteen ylittäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä.
Tiimityökin on todella tärkeää, sillä maksimissaan neljän hengen Rainbow-joukko on aina alakynnessä isoa terroristilaumaa vastaan taistellessaan. Siksipä onkin hyvä opetella käyttämään muiden tiimitovereiden kykyjä hyväksi aina kun mahdollista. Näin oma henkikulta säilyy entistä paremmin. Pelaaja voi käskeä joukkojaan liikkumaan paikasta toiseen, avaamaan ovia, putsaamaan huoneita vihollisista ja suorittamaan muita vastaavia tehtäviä. Kuten edellä tuli nopeasti mainittua, on omien sotilaiden tekoäly varsin kelvollista. Niiden tarkkuus on hyvä, kovin suurta itsemurha-alttiutta ei esiinny ja tekoälysoltut seurailevat johtajaansa kiltisti. Toki pieniä ongelmia ja tekoälyn mokia esiintyy silloin tällöin, mutta mistään vakavasta ei ole kysymys. Vihollisten älykkyysosamäärä on valitettavasti jäänyt normaalia alhaisemmaksi. Harvassa ovat ne tilanteet, joissa terroristi älyää reagoida lähistöllä käytyyn tulitaisteluun, eikä suojiakaan käytetä aina hyväksi.
Pelattavuudeltaan peli on hyvä, muttei aivan täydellinen. Tämä johtuu pääasiassa Xboxin ohjaimesta, joka ei korvaa hiiri+näppäimistö-yhdistelmää. Tarkka tähtääminen on yksinkertaisesti liian hidasta. Täysin metsässä ohjattavuus ei silti ole, sillä pienellä säädöllä ja harjoittelulla tähtääminen onnistuu kohtuullisesti. Harmi vaan, että Xbox-käännöksen myötä pelistä on tullut varsin suoraviivainen. Kentät ovat putkimaiseen muottiin tehtyjä, eikä etenemisreittejä ole yleensä yhtä enempää.
Rainbow Six 3 käyttää Splinter Cellin grafiikkaengineä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että peli on todella hyvän näköinen. Erityisplussat tulevat valojen ja varjojen leikistä, joka on kerrassaan upean näköistä. Myös hämärä- ja lämpönäkö, animaatiot sekä flashbangien tuottama sokaistusefekti ovat vertaansa vailla. Äänimaailmakin on laadukas kokonaisuus aina aseiden äänistä musiikkeihin.
Rainbow Six 3:n kääntäminen konsolimuottiin on onnistunut hyvin, ainoastaan kaikkein monimutkaisimmat osuudet on jouduttu jättämään vain PC-pelaajien iloksi. Näin ollen pelistä on saatu hieman helpommin lähestyttävä, hivenen nopeatempoisempi ja paremmin konsoleille sopiva, mutta niiden kaikkein kovimpien strategiafriikkien kannattaa suosiolla turvautua PC:n Rainbow Six 3: Raven Shieldiin. Kaikille muille Xboxin omistajille peliä uskaltaa kyllä suositella. Eteenkin nettipelinä terroristien ja antiterroristien väliset konfliktit ovat parhaimmillaan. Uskallankin veikata, että Rainbow Six 3:sta tulee yksi Xbox Liven suurista hiteistä myös suomalaisten pelaajien keskuudessa.
