UUSIMMAT

Tomb Raider Definitive Edition (PS4, Xbox One)

05.02.2014 12:00 | Juho Anttila

Tekijä: Crystal Dynamics, Nixxes Software, United Front Games
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.tombraider.com
Arvostelija: Juho Anttila

Uuden sukupolven konsoleiden pelitarjonta ei vielä päätä huimaa. Yksinoikeusjulkaisut loistavat poissaolollaan, joten paremman puutteessa saadaan tyytyä kierrätyksiin ja monialustapeleihin. Tomb Raider: Definitive Edition on näistä molempia, mutta eihän se väärin ole, jos taso on kyllin korkea.

Viime vuonna julkaistu Tomb Raider oli jotain, mitä maailman tunnetuimman naispuoleisen pelisankarin seikkailut olivat kaivanneet oikeastaan sarjan ensimmäisestä julkaisusta lähtien. Tiukasti käsikirjoitettu, erinomaisesti rytmitetty ja teknisesti huikaiseva seikkailu loi tutun hahmon uudestaan tavalla, joka yllätti, mutta tarjosi samalla kauan kaivatun vastauksen ennen esittämättömään kysymykseen: kuka oikeastaan on Lara Croft?

Uuden sukupolven tehokonsolit tarjoavatkin mainion tekosyyn palata takaisin Tomb Raiderin pariin. Tomb Raider: Definitive Edition on yksinkertaisesti tuttu Tomb Raider julkaistuna uuden sukupolven konsoleille, meikattuna entistä nätimpään kuntoon ja varustettuna kaikella tähän mennessä julkaistulla lisäsisällöllä.

Ken on maassa kaunehin

Itse kampasin Tomb Raiderin vuosi sitten läpi viimeisintä salaisuutta myöten. Alustana toimi tuolloin uudenkarhea peli-PC, joten oma pelikokemukseni oli jo tuolloin merkittävästi konsoliversioiden tarjoamaa kauniimpi. Ei sillä, etteikö peli olisi näyttänyt hyvältä myös edellisen sukupolven konsoleilla.

Kunnon PC-laitteisto on jo nyt uusia konsoleita tehokkaampi, mutta pelkkä raaka muskeli ei riitä. Tomb Raider: Definitive Edition ei ole pelkkä HD-uudelleenlämmittely. Pelimoottoriin on lisätty monenlaista pientä lisäherkkua, joiden toteuttamiseen vanha moottori ei venynyt. Tuloksena tästä testissä ollut PlayStation 4 -versio Tomb Raiderista on todennäköisesti pelin kaunein versio.

PC-kokemukseen verrattuna erot jäävät toki verrattain pieniksi, mutta edellistä sukupolvea viedään niin että helisee. Nopeiden säätilan vaihteluiden runtelema Yamatain saari on yhtä aikaa ja vuoron perään kaunis, pelottava, huimaava, armoton, karu ja täynnä elämää. Usein kuulee sanottavan, etteivät grafiikat tee peliä, mutta ennestään erinomaista teosta huippuunsa kiillotettu pinta kohentaa entisestään. Puhuttaisiinko nyt jo uuden sukupolven tähän mennessä näteimmästä pelistä? Ainakin läheltä liippaa.

Ihan kaikki muutokset eivät tälläkään kertaa osu maaliinsa. Kasvojenkohotuksen yhteydessä tehtiin kasvojenkohotus myös Lara Croftille. Tekijöiden mukaan tarkoitus oli muokata sankarittaren ulkonäköä lähemmäs hahmoa esittävän Camilla Luddingtonin kasvonpiirteitä. Perusteltua tai ei, alkuperäinen ulkonäkö oli jo ehtinyt syöpyä takaraivoon. Luddingtonisoitu Lara on hieman liian mallimainen, hieman liian meikattu. Alkujärkytyksen jälkeen muutokseen kuitenkin tottui, eikä se parin ensimmäisen tunnin jälkeen enää häirinnyt.

Sälää sieltä täältä

Definitive Edition on siis kaunein, mutta muiden extrojen kanssa on vähän niin ja näin. Toki paketti sisältää kaikki Tomb Raideriin julkaistut lisäsisältöpaketit. Näitä ei vain ole ihan kamalan paljoa, ainakaan merkittäviä sellaisia.

Tomb Raiderin vähemmän hehkeä lisäyshän oli moninpeli, joka jo lähtökohtaisesti tuntuu hieman erikoiselta ottaen huomioon Tomb Raiderin yksinpelimäisen hengen. Yllättäen mukaan oli mahtunut hyviäkin ajatuksia ja laiskanpulskeasta tempostaan huolimatta tai ehkä juuri siksi moninpeli oli ja on ihan kiva.

Ongelma on se, että ihan kiva ei yksinkertaisesti riitä. Moninpelirintamalla on oltava paras, tai ainakin tarpeeksi erilainen. Muuten Battlefieldit ja CoDit vievät pelaajat ja palvelimet jäävät tyhjiksi. Niin käynee myös nyt, vaikka näin lähellä julkaisua peliseuraa löytyi vielä helposti. Ei huono mutta turha, siinä Tomb Raiderin moninpelille jakamani tuomio tälläkin kertaa.

Yhtä pientä bonustehtävää ja muutamaa vaihtoehtoista asustetta lukuun ottamatta Tomb Raiderin ladattava lisäsisältö koostuu pelkistä lisäkarttapaketeista. Ovathan ne tyhjää parempia, mutta kun moninpeli ei jaksa kovin pitkään innostaa, tuntuvat lisäherkut laihoilta. Toki mukaan liitetty lyhyt introsarjakuva ja konseptitaide lämmittävät, digitaalisena versiona toki vähemmän.

Yhä yksi parhaista

Laihoista bonuksista valittaminen tuntuu lopulta kuitenkin turhalta nillittämiseltä, kun varsinainen peli on yhä silkkaa rautaa. Itselleni kävi Tomb Raiderin kanssa samalla tavalla kuin aikanaan Batman: Arkham Cityn Wii U -versiota testatessa. Tarkoitus oli vilkaista nopeasti, miltä peli näyttää ja onko uutuusversiolla mitään aidosti tuoretta tarjottavaa. Tunnin parin testi lipsahti kuitenkin lähes koko viikonlopun ahmaisseeksi maratonsessioksi. Peli vei mukanaan, siitä huolimatta, että se oli jo kertaalleen kaluttu läpi kaukaisintakin nurkkaa myöten.

Oli kyseessä sitten oire uuden konsolisukupolven vielä kapeasta pelitarjonnasta tai osoitus Tomb Raiderin laadusta, Definitive Edition nousi joka tapauksessa PlayStation 4:n tämänhetkisen julkaisupelivalikoiman kärkikolmikkoon. Kun seurana palkintopallina löytyy viimeisin Assassin’s Creed ja suomalainen latauspeli Resogun, voidaan oikeutetusti kysyä, missä ne odotetun orgastiset yksinoikeusjulkaisut oikein luuhaavat?

Joka tapauksessa kumman tahansa tehokonsolin yksinoikeuspelien täytyy yltää todella timanttisiin suorituksiin, jotta Tomb Raiderin asettama rima saadaan ylitettyä. Jos Lara Croftin uusin seikkailu on vielä kokematta ja telkkarin alla hurisee uuden sukupolven pelikonsoli, kyse on pakko-ostoksesta. Jos taloudesta ei vielä löydy uutta konsolia, ostakaa Tomb Raider PC:lle tai edellisen sukupolven konsoleille. Jos lajityyppi ei aiheuta lähtökohtaisesti näppylöitä, takaan, että ette pety.

Oikeastaan ainoa perusteltu syy olla kokeilematta Tomb Raideria on se, jos peli on jo kertaalleen pelattu muilla alustoilla. Definite Edition on, vaikka kaikkein kaunein ja paras versio pelistä onkin, lopulta kuitenkin se sama tuttu seikkailu. Bonukset jäävät sen verran köykäisiksi, ettei saman pelin ostaminen uudestaan tunnu perustellulta. Aika pieni synti puhuttaessa viime vuoden toisiksi parhaasta pelistä, jonka uusintaversiokin on alkuvuoden kovimpia, ellei kovin pelijulkaisu.

 

Toinen mielipide

Kiipeän korkeaa vuorenrinnettä ylöspäin hakun ja köyden avulla. GPS:n mukaan vuoren huipulla sijaitsee salainen hauta, joka kätkee sisäänsä jälleen uusia salaisuuksia ja mysteerejä. Hakkuni uppoaa tyydyttävästi kiviseinään ja sivuillani avautuu äärettömän kaunis vuoristo. Huipulle  päästyäni päästän päiviltä pari saarelaista. Jouseni tekee jälleen tehokasta jälkeä. Pari hassua osumaa päähän ja villit kaatuvat nopeasti ja hiljaa. Jatkan matkaani ja laskeudun luolaan. Sisustuksessa ei ole säästelty pääkalloja tai kynttilöitä. Kerrassaan hurmaavaa…

Laran seikkailut ovat minulle melko uusi tuttavuus. Elokuvat ovat toki tuttuja, mutta peleissä en ole päässyt tutustumaan leidiin. Tomb Raider on kuitenkin niin laadukas luomus päästä varpaisiin, että sen myötä monen muunkin olisi aika tutustua sarjaan ja sen päähahmoon. Pelin alussa odotin siltä oikeastaan vain mukiinmenevää räiskintää näteissä maisemissa, mutta sain todella paljon enemmän. Tässä on seikkailu mikä todellakin kannattaa kokea!

Peliä vertasi useampaan kertaan melkein vahingossa PlayStationin Uncharted-sarjaan. Monessa mielessä Tomb Raider oli jopa parempi Uncharted kuin Uncharted itse. Päätähuimaavaa toimintaa on vähintään yhtä paljon, mutta räiskintä ei puuduta yhtä nopeasti. Suuri kiitos kuuluu Laran luotettavalle jouselle. Viholliset saa napsittua tyylikkäästi ja nopeasti, kunhan muistaa pitää päänsä kylmänä. Samalla saa ihastella kun Lara laittaa kaapin kokoisia karpaaseja kylmäksi kuin Legolas konsanaan.

Lady Croft, oli ilo tavata. Toivottavasti tiemme kohtaavat pian uudestaan.

Mikael Miilumäki

 

Kolmas mielipide

Alkuperäinen Lara Croft oli monen teinipojan märkä uni, jonka tavaramerkkinä olivat terhakkaat pikseliryntäät. Vuoden 2014 Lara on hieman eri maata ja muutos on totisesti parempaan suuntaan. Hänestä on tehty moderni sankaritar, joka ei halua patsastella parrasvaloissa.

Jätin Tomb Raiderin uudelleen lämmittelyn tyystin välistä, sillä edelliset kokemukseni sarjasta olivat lähinnä hajuttomia ja mauttomia. Ystäväni kehotuksesta mielenkiintoni uutukaista kohtaan kuitenkin heräsi ja yllätyin positiivisesti. Tomb Raider Definitive Edition on niin pelillisesti kuin graafisesti yksi PlayStation 4:n alkutaipaleen hienoimpia kokemuksia.

Konsolipelaajana olen tottunut hitaampaan ruudunpäivitysnopeuteen, joten kuusikymmentä ruutua sekunnissa tuntuu ihmeelliseltä. Peli pyörii sulavasti eikä yski lainkaan. Peli näyttää myös graafisesti upealta. Päivitetyt hahmomallit ovat tyylikkäitä eikä animaatiossakaan ole valittamista. Löysin huomautettavaa ainoastaan tuliefekteistä, jotka näyttivät joissakin kohdissa hieman yksinkertaisilta. 

Sopivilla lisämausteilla

Tomb Raider sisältää uusien konsolien myötä ominaisuuksia, jotka hyödyntävät muun muassa äänikomentoja. Komennot tuntuvat suomalaisen näkökulmasta turhilta enkä lopulta jaksanut hyödyntää niitä kovin kauaa. Äänentunnistus on myös suhteellisen herkkä, sillä peli hyppää taukoruutuun jo oman hengityksen voimasta. Positiivista on kuitenkin pelin rallienglannin ymmärrys.

Tomb Raider osaa hyödyntää PlayStation 4:n ohjaimen kaiutinta esimerkiksi Laran lähestyessä lähellä olevaa luolastoa. Kellon kumina vahvistuu ohjaimen avustamana, joka houkuttelee tutkimaan uutta sijaintia. Kumina aiheutti kylmiä väreitä ja sai minut virittäytymään tiettyyn tilaan.

Kaiuttimeen on viritetty myös aseiden äänet, jotka tärisyttävät ohjainta. Ne vahvistivat oivallisesti taistelun tuntua. Lisäksi ohjaimen valo muuttuu tilanteen vaihtuessa tai tiettyä asetta käyttäessä, mutta se jäi vähälle huomiolle, sillä pelaan suhteellisen valoisassa huoneessa. Huomioni keskittyikin enemmän ruudulle kuin ohjaimeen. 

Juho toteaa pelin vievän mennessään eikä hän ole yhtään väärässä. Yksi tunti muuttuu helposti neljäksi ja päivä yöksi. Tomb Raideria voisi verrata hyvään kirjaan, sitä ei malta lopettaa, kun on kerran aloittanut. Erityisesti pidin hiiviskelyn ja toiminnan tasapainottelusta sekä saaren tutkimisen vapaudesta, unohtamatta jousipyssyttelyä. Luolastot oli rakennettu loistavasti ja sisälsivät juuri sopivan määrän pulmanratkontaa.  Samankaltaista seikkailua koin viimeksi Last of Usia pelatessa ja Tomb Raiderista voikin bongata yhtäläisyyksiä.

Olen Juhon kanssa samaa mieltä siitä, että moninpeli on ihan kiva, mutta ei mitään ihmeellistä. Se on mukava lisä, mutta niin kuin Unchartedeissa, on pelin sydän yksinpelissä. Sataprosenttinen koluaminen taitaa kuitenkin jäädä välistä, sillä sen saavuttaminen vaatisi useiden tuntien upottamista moninpeliin enkä usko, että mielenkiintoni siihen pysyy yllä niin kauaa.

Kaduttaa suunnattomasti, etten pelannut Tomb Raideria jo edellisellä konsolilla, mutta jos olet niin kuin minä ja hylkäsit pelin aiemmin, osta se viimeistään nyt.

Niklas Isberg

 

Tomb Raider (PC, PS3, Xbox 360) 

Kokonaisuutena Tomb Raider on tähän saakka vuoden 2013 iloisin yllätys. En odottanut peliltä ennakkoon juuri yhtään mitään, joten kun paketista paljastui äärimmäisen laadukas ja kiehtova pelikokemus, olin ällikällä lyöty. Moni tiimi voisi ottaa oppia siitä, miten erinomaisesti Tomb Raider sitoo yhteen sujuvan toiminnan ja tutkimusmatkailun. Pelillä riitti myös pituutta kunnioitettavasti, mutta yllättäen se ei silti tuntunut pätkääkään venytellyltä tai väkisin väännetyltä.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Lara Croft and the Guardian of Light (Xbox 360) 

Tomb Raider Anniversary (PC, PS2, PSP, Wii, 360)

Tomb Raider Trilogy (PS3) 

Tomb Raider Underworld (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Lue  myös

Dragon’s Crown (PS3, PSV)

Mario Party: Island Tour (3DS)

One Piece Pirate Warriors 2 (PS3)

Professor Layton and the Azran Legacy (3DS)

WRC: FIA World Rally Championship 4 (PC, PS3, PSV, Xbox 360)

 

Keskustelu

Taitaa olla vika siinä että pc potkii konsoleja palleille digilevityksen myötä, ja että suurin osa jo ”uusien” konsolien pelitarjonnasta on jo nähty.

Sekään ei auta asiaa että vanhoille romukonsoleille pusketaan tälläkin hetkellä täyttä häkää uusia pelejä.

Heti kun konsolit lipsuu digijakelun puolelle, alkaa katteet paranemaan. Muovilaatikkojen lähettely ympäri maailmaa on jo niin helvetin vanhanaikaista touhua.

@5 Maksaa storessa 60€, jota en aio maksaa tästä, mutta aion kyllä hankkia joskus tämän PS4:lle.

Loistava peli, viime vuonna läpi 100:sti Xbox 360:llä ja pari tuntia sitten lopputekstit näkyi PS4:llä. Ehdottomasti hintansa arvoinen, etenkin kun uudelleenjulkaisu ei ollut täysihintainen (olisi se silti voinut olla esim. 40 eur, mutta ei 55 eur ole liikaa).

Paras Lara sitten ihan ensimmäisen pelin – silloin joskus 15 v sitten :)

90% läpi eli vielä pitää hakea muutama puuttuva aarre ja se on siinä.

Ass4:esta en penniäkään lisää maksaisi, pelisarjan p**kin peli… Ubisoft’s Pirates!

Niin ja vaikka Tomb Raider olisi jäänyt kokematta kannattaa miettiä ostaako vuoden vanha peli täydellä hinnalla XONE:lle tai PS4:lle, vai maksaa siitä huomattavasti vähemmän ja ostaa se joko PC:lle tai edelliselle konsolipolvelle. Pelikokemus ei kuitenkaan muutu miksikään.

Muropaketin uusimmat