Tony Hawk´s Project 8 (Xbox, Xbox 360, PS2, PS3)
Liidä kuin lintu. Rullaa kuin orava. Kiroile kuin Bam Margera. Riko kaikki luusi ja ansaitse tiesi sairasvuoteelle. Ole katukulttuurin ilmentymä. Kiinnostaisiko parit flipit ja rankat airit?
Activisionin actionpelisarjoista vain yksi on enää elossa. Maailman parhaan rullalautailijan nimellä ratsastava pelisarja on myynyt vuosi toisensa jälkeen käsittämättömiä määriä. Kahdeksannen osan kohdalla sarjan taso on ailahdellut melkoisesti. Kolmas ja neljäs osa nostivat teknisen puolen aikaansa edelle. Kuudes osa sen sijaan panosti aitoon Jackass-tyyliseen sekoiluun pilaillen muun muassa vammaisten ja vanhusten kustannuksella.
Ristiretket huumorin rajamailla ovat päättyneet ja nyt palataan pelisarjan alkulähteille. Fysiikkamoottori on uusittu ja useat pienet kentät on korvattu yhdellä laajalla pelialueella. Pala palalta avattavassa ympäristössä tempuillaan noin 200 erilaisen haasteen ja tehtävän parissa. Tavoite on nousta maailman kahdeksan parhaan skeittaajaan joukkoon. Matkan varrella yritetään myös saada sponsoreita.
Pelin tapahtumat etenevät valmiin tarinan mukaan, mutta ennen sen alkamista pelaaja luo oman hahmon. Valinnanvaraa ei ole entiseen malliin, sillä oma skeittaaja luodaan paria valmista mallia muokkaamalla. Kampausta, vaatetusta sekä ihonväriä voi muuttaa tarpeen vaatiessa. Katu-uskottavuuden löydyttyä käteen lyödään Nokia N93 -videokamerapuhelin. Puhelimeen tulee jatkuvasti videoita ja viestejä esimerkiksi avatuista kilpailuista.
Kasvava ympäristö ja kylän asukkaat
Ensimmäiset hetket kuluvat miniatyyrilähiössä. Alue on hyvin rajattu ja pelaaja voi liikkua vapaammin laajemmassa ympäristössä vasta ensimmäisten haasteiden jälkeen. Alun haasteet ovat yksinkertaisia ja tutustuttavat pelaajaa pelin mekaniikkaan. Tarinan edetessä haasteet monipuolistuvat, mutta niiden omaperäisyys jää lopulta vähälle. Yleisimmin pelaajan on vain tehtävä tietyt temput aikarajan sisällä.
Suurin osa haasteista on jaoteltu kolmeen erilaiseen kategoriaan vaikeusasteiden mukaan. Mitä vaikeammalla tasolla tehtävän läpäisee, sitä helpommin oma nimi nousee kohti maagista kahdeksan parhaan listaa. Hauskimmat tehtävät koostuvat kilpailuista ja Bugbearin Flatouteista tutuista räsynukkeja pieksevistä minipeleistä. Valitettavasti piristäviä poikkeuksia pariin sataan tehtävävään mahtuu liian vähän.
Tehtävien parissa oppii löytämään pelialueen mielenkiintoisimmat paikat. Tänä vuonna tapahtumapaikkoja ovat muun muassa slummi, koulu, skeittipuisto ja tehdas. Jokaiselta alueelta voi vapaasti siirtyä toiselle, kunhan ne vain avaa ensin. Yksityiskohtia on kiitettävästi, mutta suurin osa temppuiluun tarkoitetuista paikoista ei edusta Neversoftin parasta osaamista.
Alueilla on turhan paljon yksinkertaisia metalliputkia tai itseään toistavia ramppeja. Laajasta pelialueesta huolimatta mieleenpainuvat elementit voi laskea yhden käden sormin. Kaduilla on niukalti ihmisiä. Ne harvat kadunvarsien asukit ovat pääosin muita skeittaajia. Missä on tavallinen kansa?
Vaikka muita hahmoja on niukalti, ovat he sitäkin suurempi riesa. Pitkän temppusarjan, combon, yleisin pilaajan on eteen ilmestynyt lautailija. Katujen varsilla notkuvat henkilöt hyppäävät suoraan pelaajan eteen, vaikka laskisi mäkeä täyttä vauhtia.
Ota ilmaa kuin piru ja naulaa perään
Uuden fysiikkamoottorin nerokkaiden uudistusten ansiosta keskinkertaisetkin ympäristöt ovat astetta parempia. Temput tapahtuvat edelleen samaa periaatetta hyväksi käyttäen, mutta ne ovat aiempaa vaikeampia. Laudan päällä liukuva hahmo tuntuu todella painavalta. Erilainen tuntuma vaikeuttaa eteenkin maan pinnalla tehtäviä temppuja, sillä tasapainon arvioiminen on muuttunut haastavaksi.
Onnistunut uudistuminen ei ole silti sujunut aivan ongelmitta. Joskus lauta takertuu kummallisesti pyöreäkulmaisiin esineisiin. Vasemman analogitatin tarkkuus ei riitä kaikissa tilanteissa, sillä onnistunut hyppääminen kapealta tangolta toiselle on turhankin vaikeaa.
Tuoreen tunnelman aikaansaamiseksi Neversoft on kehittänyt uuden sukupolven temppumenetelmän. Systeemi kantaa nimeä Nail the Trick ja sitä käytetään ainoastaan molemmilla analogitateilla. Molemmilla tateilla aiheutetaan erisuuntaiset kierteet alla olevaan lautaan. Toimivuuden takaa muutettu ajan kuluminen. Normaalisti pari sekuntia kestävä ilmalento pitenee yleensä usean sekunnin verran. Samalla kuvakulma muuttuu aivan laudan tasoon, jotta kaatuminen vältettäisiin.
Temppujen naulaaminen on hieno idea. Ensimmäiset yritykset epäonnistuvat nolosti, mutta menetelmän oppiminen vie aikaa. Sisäistäessään liikuttelun vaikutuksen lautaan, pelaaja huomaa kuinka nerokas koko idea on. Tulevaisuudessa olisi hieno saada mahdollisuus tehdä samalla mekaniikalla temppuja myös maan pinnalla tai rautaputkien ja tankojen päällä.
Kaunis kuori karulla musalla
Tutulta näyttävät tapahtumapaikat eivät anna pelin ulkonäöstä parasta mahdollista kuvaa. Hahmot on mallinnettu hienosti kehon osalta. Kasvot sen sijaan muuttuvat pelin tiimellyksen ja välivideoiden aikana. Kummallinen muodonmuutos ei ole paha ongelma, mutta se nakertaa uskottavuutta. Tasojen varsilla oleviin yksityiskohtiin on panostettu ja se näkyy kauniina piirtojälkenä. Sahalaitoja ei ole missään ja esimerkiksi marmori näyttä esikuvaltaan.
Myös hahmojen liikkuminen on sulavaa. Pallonivelet saavat kyytiä pahoissa kaatumisissa ja mehevät lipat naurattavat hahmon ihmeellisten liikkeitten takia. Hauskinta on ohjata jo ennestään sulavia kaatumisia, jotta samalla rahalla saisi enemmän luita poikki.
Tällä erää musiikkiin ei ole käytetty rahaa tarvittavaa määrää. Kappaleet ovat suurimmalta osalta täysin tuntemattomia ja tylsiä. Mukaan mahtuu pari omituista poikkeusta mukaan. Ne ovat lähinnä hip-hopin puolelta ja edustavat pelisarjalle tyypillistä tunnelmaa. On ikävää, että kiihkeätempoiselle pelille ei ole vaivauduttu hankkimaan sen ansaitsemia kappaleita.
Henkilöiden puhe ja muut efektit sen sijaan ovat onnistuneita. Erilaiset pinnat ja alustat kuulostavat uniikeilta, kun pienet pyörät rullaavat niiden päällä kovalla vauhdilla. Uudistuksena myös korkeiden kaarien lopettaminen tuntuu ja näyttää paremmalta. Ohjain tärähtää uskottavasti ja hahmo horjahtaa, kun tullaan maan pinnalle useamman metrin korkeudesta.
Partypeli kaipaa uutta verta!
Mainetta juhlien illanviettoon erikoistuneena pelisarjana uusin osa ei jatka enää toivotulla tyylillä. Mukana ovat lähes kaikki vanhat moninpelitilat, joissa voi ottaa yhteen kavereiden kanssa. Uusimmassa pelitilassa jokainen pelaaja vetää perässään omanväristään kuvitteellista aitaa pitkin tasoa. Tarkoituksena on eristää kaveri luotujen seinien sisään.
Verkkopelistä löytyvät tutut, entiset pelimuodot, ilman muutoksia. Uudet pelaajat pitävät helpoista pelimuodoista, mutta sarjan veteraanit pettyvät moninpelin niukkoihin uudistuksiin. Piristyksenä olisi voinut olla vaikkapa mahdollisuus järjestää omia turnauksia kavereiden kanssa ja lopulta arvostella ystävien temput.
Kokonaisuutena Hawkin kahdeksas on hyvä ja tasapainoinen. Uudistukset ovat onnistuneita ja pelattavaa riittää, toisaalta kenttäarkkitehtuuri ei ole odotetulla tasolla. Myös moninpeli on turhan tuttua kauraa ainakin enemmän pelanneille. Neversoftin puolelta on salamyhkäisesti luvattu suurempaa päivitystä moninpeliin. Se nostaisi toteutuessaan teoksen vuoden merkittävimpiin, nykyisellään kahdeksikko hukkuu loppuvuoden laadukkaaseen pelitarjontaan.
Tekijä: Neversoft
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox, Xbox 360, PlayStation 2, PlayStation 3, PSP
Pelaajia: 1-2 samalla koneella, 2-8 netissä
Pelin kotisivu: http://www.THP8.com
