Total War Battles: Kingdom (iOS, Mac, PC)
Tekijä: Creative Assembly
Julkaisija: Sega
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: iOS, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: tuhansia (MMO)
Muuta: Ilmainen peli, sisältää mikromaksuja ja vaatii aktiivisen internet-yhteyden
Pelin kotisivu: http://www.totalwar.com/kingdom
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Total War –pelisarjalla on pitkät ja rikkaat juuret. Strategiasarja on vuosikausien ajan viihdyttänyt PC-pelaajia historiallisella draamallaan, ja itse kullakin on oma näkemyksensä siitä, mikä sarjan lukuisista peleistä on se paras. Vastaus siihen kysymykseen riippunee henkilöstä itsestään.
Jatkossa ei kuitenkaan tarvitse keskustella siitä, mikä on se huonoin Total War –peli. Vastaus kun on selvä: Total War Battles: Kingdom kun on täyttä paskaa.
Total War Battles: Kingdomin idea vaikutti ensisilmäyksellä ihan kiinnostavalta. Tuntui siltä, että kyseessä olisi peli, joka pyrkisi ottamaan Total Warin ideat – eli valtakunnanhallinnan ja eeppiset taistelut – ja tarjoilemaan ne tiivistetymmässä ja kiinteämmässä muodossa. Ideassa olisi ihan perää, sillä olen jo useamman Total Warin ajan hajoillut siihen, miten peli usein ennemmin tai myöhemmin menee hirveäksi mikronysväykseksi ja hidastuu niin paljon, että into vain lopahtaa.
Ja jos Total War Battles: Kingdom olisi tätä, pisteetkin olisivat ehkä korkeammat. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyseessä on hirvittävä free to play –mobiilipaske PC:lle puserrettuna. Nauttikaa.
Poikani, jonain päivänä tämä kaikki on sinun
Total War Battlesin pelaaja on nuori prinssi, joka on perinyt isänsä retuperällä olevan kuningaskunnan. Parista farmista ja tönöstä koostuva valtakunta kaipaa jos jonkinlaista duunia, ennen kuin sillä kehtaa kauheasti ylpeillä. Joki tulvii yli äyräidensä, bandiitit riehuvat rajan takana ja isän kuoltua naapuri on valloittanut suuren osan maa-alueista itselleen. Tarttis tehrä jottain.
Ja se ”jottain” on tässä tapauksessa odottelu. Total War Battles kun ammentaa vaikutteensa ilmaispelattavista mobiilipeleistä. Pelaaja voi bygailla valtakuntaansa jos jonkinlaisia rakennuksia kirkoista köyhien torppiin ja erilaisiin armeijan rakennuksiin saakka. Jokaisella tönöllä on yksi funktio: farmareilla saa tietyin väliajoin putsattua peltoheksoja, kirkot tarjoavat ihmeitä, eli taistelun aikana käytettäviä komentoja, ja parakit kouluttavat kukin yhtä yksikkötyyppiä. Tyyppi valitaan rakennuksen vihkimisen yhteydessä, eikä sitä sitten enää muutetakaan.
Tämä ei kuulosta hirveän syvälliseltä, eikä se sitä olekaan. Käytössä on kourallinen resursseja – kahta erilaista valuuttaa, kiveä, puuta ja viljaa, joita sitten maksellaan, kun haluaa rakentaa tai tuottaa jotain. Kulta hankitaan Visaa vinguttamalla, muut odottelemalla, että tuotantorakennukset saavat jotain aikaiseksi.
Odottelu on päivän teema, sillä kaikki kestää. Louhos tuottaa kiveä 30 minuutin välein, farmarit niittävät viljaa viisi minuuttia ja puunhakkaajakin kuppaa metsässä vartin. Jos ei halua odotella, ainoa vaihtoehto on maksella kultarahoja hoputtaakseen duunareitaan.
Sama ajattelu pätee kaikkeen muuhunkin. Jos taistelussa yksikkö kokee menetyksiä, ne paikataan tietenkin odottelemalla. Jos kuitenkin haluaisi taistella seuraavan vartin sisään toistamiseenkin, voi aina maksaa oikeaa rahaa yksikön parantamiseksi. Perseestä.
Tällainen suunnittelu on periaatteessa ymmärrettävää mobiilipelien puolella. Ne on tarkoitettu pieniksi välipaloiksi, joissa voi piipahtaa hetkeksi lounastauollaan, vessassa istuessaan tai vaikka kun puhelin pirauttaa, että nyt olisi hei heinää tarjolla. Ohjelma auki, pari näpäytystä ja taas muiden hommien pariin. En väitä, että tällainen pelattavuus on mobiilipuolellakaan mitenkään helmeä, mutta perusteltavissa. PC-puolella ei niinkään. Kun puhutaan ihan oikeasta koko ruudun videopelistä, en todellakaan halua istua katselemassa joutavia animaatioita noin 90% peliajasta voimatta itse tehdä yhtään mitään.
Peli on lisäksi myös suunniteltu selvä pay to win -mielessä, sillä yksiköt eivät todellakaan ole ihan samasta puusta veistettyjä. Yhteistä kaikille yksikkötyypeille on, että rakennus voi tuottaa muutamaa erilaista perusjamppaa, joista jokaisella on omat heikkoutensa tai vahvuutensa, tai sitten ylivertaisen hyviä supersotilaita, joista pitää pulittaa vino pino oikeaa massia. Niin, mainitsinko, että Total War Battles sisältää myös taistelua muita ihmisiä vastaan, eli jos et pulita, niin bandiitit vievät vähätkin varasi?
War, what is it good for? Absolutely nothing!
Total War Battlesin valtakunnanhallinta on siis hidastempoista ja tympeää roskaa. Taistelut taas ovat onneksi lyhyttä, mutta taktisesti aivan naurettavan pinnallista ja tympeää roskaa. Ainakin kehitystiimillä on siis ollut selvä suunnitteluvisio!
Juttu menee näin: armeijat järjestellään ennen taistelun alkua maksimissaan yhdeksänruutuiseen muodostelmaan, jonka toinen laita osoittaa kohti vihollista. Aluksi ruutuja on auki paljon vähemmän, mutta levelien karttuessa muodostelmaa voi kasvattaa. Kuhunkin ruutuun saa yhden yksikön sillä logiikalla, että jos valtakunnassa on yksi parakki, joka kouluttaa vaikka miekkamiehiä, myös taisteluun saa mukaan yhden miekkamiehen. Muistatko ne hyvät tappajayksiköt? Toivottavasti ostat samalla useamman!
Yksiköt noudattavat kivi-paperi-sakset-taktinen ydinpommi –suunnittelulogiikkaa, eli periaatteessa kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, paitsi niillä oikealla rahalla ostettavilla jampoilla, jotka tarjoavat vahvuuksia, mutta eivät hirveästi heikkouksia. Pay to win siis haisee ja pahasti.
Kivi-paperi-sakset on niin törkeän ylitseampuvaa, että millään muulla ei ole oikeasti mitään väliä. Itse yllätyin melkoisesti, kun talikoin varustetut lantsarit murhasivat keskiraskaan ratsuväkeni menettämättä itse yhtään hiippalakkia, koska peli luokittelee ne keihäsmiehiksi ja keihäsmiehet ovat hyviä ratsuväkeä vastaan!
Taistelu itsessään on siis aivan naurettavan simppeliä. Ukot ruudukkoon, jossa saa ennen taistelun alkua tehdä yhden siirron, jolla yritetään reagoida vihollisen muodostelmaan. Sitten armeijat lähtevät marssimaan kohti toisiaan. Jousimiehille saa antaa tulikomentoja noin puolen minuutin välein, eli armeijasta yksi yksikkö kerrallaan ampuu. Tekoälyyn tämä ei tietenkään päde. Armeijoiden lähestyessä toisiaan kamera zoomaa samaa tahtia lähemmäs, jättäen näin usein yksiköitä näkymän ulkopuolelle, jolloin niitä ei mitä ilmeisimmin voi enää valita esimerkiksi tulitukiyksiköiden kohteiksi.
Kun armeijat ovat lähellä toisiaan ja rynnäkkö alkaa, pelaajan pitää oikea-aikaisesti napsauttaa syöksyyn lähteville yksiköille lisää vauhtia, jolloin rynnäkkö tekee lisää vahinkoa. Sitten muksitaan, kunnes toinen yksikkö on kuollut. Mitäs sitten tehdään? No, odotellaan vähän lisää. En kuollaksenikaan nimittäin löytänyt mitään käskyä, jolla olisi saanut esimerkiksi oman taistelunsa voittaneet kirvesmiehet vaikka ryntäämään viereisessä ruudussa riekkuvien lantsarien kimppuun tai auttamaan alakynteen jääneitä kavereitaan. Tekoälyltä tämä kyllä onnistuu, ja kirkkojen ihmeiden avulla voi aktivoida kerran minuutissa käskyn huutaa herjoja, jolloin läheiset viholliset tulevat itse huutelevan yksikön kimppuun.
Taistelut ovat siis aivan jäätävää paskaa, eikä niistä tule kuin vihaiseksi. Minulla ei siis ole mitään tätäkään perusideaa vastaan. Yksinkertaistetut ja hieman lautapelimäiset taistelut olisivat voineet olla oikein hauskoja, jos pelaajalla olisi vain jotain taktisia mahdollisuuksia. Nyt koko homma tuntuu liian yksinkertaiselta ja liian rajoittuneelta. Ja toki tässäkin puolessa on mukana pay to winiä, sillä ennen taistelun alkua voi oikealla rahalla värvätä palkkasotureita tai vaikka ostaa armeijalleen tulinuolia.
Mobiiliversion mainos. Jep. Perus.
Kierrä kaukaa
En ole periaatteessa mikään mobiilipelien tai free to playn vihaaja. Free to play –peleihin olen upottanut elämäni aikana satoja euroja rahaa, mutta ne ovat olleet hyviä pelejä, joissa rahastus ei ole ollut pääasia. PC:llä Total War Battles: Kingdoms tuntuu totaalisen surkealta peliltä, joka on olemassa vain yrittääkseen epätoivoisesti päästä osingoille Clash of Clansin suosiosta ja muiden sen kaltaisten mobiilipelien tuotoista.
Toivon hyvin hartaasti, että peli ei siinä onnistu, sillä vaikka vertailu muihin Total War –sarjan peleihin on absurdia puuhaa, Total War Battles häviää ronskisti jopa vertailussa Clash of Clansia ja muita mobiilistrategioita kohtaan.
Kierrä kaukaa. Ei hyvä edes vitsinä.
Lisää aiheesta
Shogun 2: Total War -ensikosketus
Total War: Shogun 2 – Fall of the Samurai (PC)
Total War: Shogun 2 -ennakko (PC)
