UUSIMMAT

Total War: Shogun 2 – Fall of the Samurai (PC)

12.04.2012 16:31 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Creative Assembly
Julkaisija: Sega
Testattu: Windows 7, Intel Core I5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, 2 GHz tuplaydinprosessori, 1 Gt keskusmuistia, 256 Mt DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Muuta: itsenäinen lisälevy, ei vaadi Shogun 2:ta.
Pelin kotisivu: http://www.totalwar.com/shogun2
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Muistatko Tom Cruisen Viimeisen samurain? Sen elokuvan, jossa Tomppa matkustaa Japaniin opettamaan samuraille kunnian merkitystä? Surkea raina, mutta sen taustalla on erittäin mielenkiintoinen kaistale Japanin historiaa.

1800-luvun lopussa Japanissa rymisi ja kovaa, kun yhteiskuntarakennetta lähdettiin uusimaan miltei yhden yön aikana suuntaan, joka ei suinkaan miellyttänyt kaikkia. Kuka voittaa, kun katana kohtaa gatlingin? No tietenkin me pelaajat!

Kuten niin monen muunkin veikeän tapahtuman, myös Fall of the Samurain taustalta löytyy valkoisen miehen käsi. Enkä tarkoita nyt pelin koodareita, vaan länsivaltoja, jotka kuskasivat kilpaa Japaniin vaikutteitaan ja ennen kaikkea myös uudenaikaisia aseitaan, kukin omille liittolaisilleen. Ja sitten tapahtui vänkiä kun vuosisatoja vanha kulttuuri kohtasi hetkessä länsimaiset vaikutteet ja tuhoisat aseet. Hyvä verrokki voisi olla vaikka kokonaisen yhteiskunnan mittainen hirvikolari.

Tähän äärettömän mielenkiintoiseen aikaan sijoittuu myös Total War: Shogun 2:n Fall of the Samurai –lisälevy. Siinä pelaajat astuvat joko niiden kuuluisien viimeisten samuraiden (näyttelijä Ken Watanabi ei ole pelissä mukana)  tai länsimielistä keisaria tukevien klaanien saappaisiin rakentamaan uutta ja entistä ehompaa Japania.

Astuipa kumman tahansa puikkoihin, tarjolla on mielenkiintoinen ja eeppinen peli, joka sekoittaa mukavasti Shogun 2:n kuvioita.

Koko rahalla uutta

Koska Fall of the Samurai sijoittuu reippahasti myöhäisempään aikaan kuin emopeli, tarjolla on tietenkin jos jonkinlaista uutta. Japani kokee teollista vallankumoustaan, mikä tarkoittaa tietenkin jos jonkinlaista uutta pohdittavaa ja rakennettavaa. Rautatiet mullistavat joukkojen liikuttelua, modernit tehtaat tuottavat aivan eri tavalla sotakalustoa kuin emopelin käsityöläiset ja tietenkin myös saki-kuppien äärellä solmitut diilit länsimaiden kanssa vaikuttavat reippaasti peliin.

Nämä suuremmat yhteiskunnalliset teemat näkyvät ja tuntuvat myös taistelukentällä. Jo pelin alussa ne perinteiset keihäsmiehet ja ratsusamurait saavat joukkoonsa musketein varustettuja lantsareita, ja pelin edetessä kalustoon tulee yhä tuhovoimaisempaa rautaa. Miten käy, kun keihäsmiehet yrittävät rynnäkköä gatling-patterin kimppuun? Peliä pelaamalla sekin selviää, mutta voin spoilata: ei kauniisti.

Niinpä Fall of the Samurai muuttaakin Shogun 2:ta kerralla koko rahan edestä. Kyseessä ei todellakaan ole vain grafiikkamodi, jonka uudistukset vetoavat vain Japanin historiansa ulkoa opetelleisiin naavapartoihin, vaan paketti, joka uudistaa kerralla koko sen tavan, jolla peliä ja erityisesti sen taisteluita joutuu ajattelemaan.

Käytännössä ajankohta itsessään huolehtii siitä, että liuku Shogun 2:sta lisäosaan sujuu pehmeästi: alussa mennään vielä pitkälti wanhan pelin keinoin, mutta teknologiapuiden avautuessa ja aserallin kiihtyessä vanhat tavat jäävät enemmän ja enemmän paitsioon. Itse toki Empire: Total War –fanina nojasin alusta saakka täysillä länsimaiseen rautaan, mutta nautin silti kunnolla uuden ja vanhan törmäyksestä. Ja nettikaverien juttujen perusteella traditionalistitkin saavat pelistä palkitsevan – joskin tietenkin sangen haastavan – kokemuksen.

Kenties merkittävin ja raflaavin muutos koskee meritaistelua. Shogun 2:ssahan laivat olivat käytännössä kelluvia linnakkeita, joiden katoilta jousimiehet suihkivat toisiaan nuolilla. No, nyt laivat ovat rautaa ja oletettavasti miehet puuta, sillä höyryvoima on tuonut mukanaan länsimaiset ns. dreadnought-alukset. Niinpä merellä soditaankin nyt tykkien ja modernien laivasto-oppien mukaisesti.

Itse tykkäsin – jälleen Empire-fanina – uudesta merisodasta reilusti enemmän kuin entisestä, varsinkin kun kehittynyt kehitys tuo mukanaan uusia strategisia vaihtoehtoja, kuten rannikon lähelle pesiytyneiden vihollisten ja kaupunkien pommitukset mereltä käsin.

Mutta miltä se tuntuu?

Viimekeväisen Shogun 2 –arvosteluni lukevat muistanevat, että jo tuolloin kehuin peliä monilla tavoin, mutta totesin, että jostain määrittelemättömästä syystä se ei vain laadustaan huolimatta onnistunut viemään minua mukanaan. Miten on jatko-osan laita?

No, rehellisesti sanoen 50-60. Käytännössä kaikki sen uudistukset vetosivat minuun kympillä ja pelasinkin Fall of the Samuraita paljon innokkaammin kuin alkuperäistä Shogunia. Niinpä ongelmana taisi alunperin todellakin olla se, että ajankohta ei vain kolahtanut niin kovaa, kuin olisi voinut toivoa. Toki asiaan vaikuttanee myös se, että Fall of the Samurai on todella rautainen paketti. Vaikka asiaa tarkastelisi miten, lisälevy tarjoaa monipuolisempia vaihtoehtoja ja paljon kaivattua tuuletusta Shogun 2:een ja on täten äärimmäisen laadukas lisäosa. Harvinaisen, jopa.

Ei sekään toki täydellinen ole. Ne Total Warin perinteiset ongelmat, eli turhan ruuhkainen ja silti välillä tietoa pihtaileva käyttöliittymä, sekä välillä housuunsa kakkiva tekoäly ovat yhä ilonamme. Mitä pitemmälle peli ehtii, sitä hankalampaa valtakunnan hoitamisesta tulee, koska mikromanageroinnin määrä on valtaisa ja ikävästi koostuu usein pääasiassa siitä, että pelaaja käy valtakuntaansa läpi yrittäen selvittää, mitä tekoälyn vuorolla konkreettisesti tapahtui. No, tätä se on aina ollut ja tulee olemaan, kunnes Creative Assembly uusii käyttöliittymänsä.

Mutta… Tästä kaikesta huolimatta kun olin pelannut peliä sen parin kampanjan verran ja ottanut netissä muutaman kerran kunnolla turpaani, jouduin silti toteamaan, että jos minut pistettäisiin ase ohimolla valitsemaan tämän tai jonkin muun Total War –pelin väliltä, valinta ei olisi vaikea. Empire, Rome ja Medieval 2 ajaisivat arvoasteikossa ohi. Mutta jälleen, pitkälti siitä johtuen, että niiden käsittelemät aiheet ja ajankohdat vetoavat minuun enemmän kuin Japani, oli siellä mukana sitten Tom Cruise –kopioita tai ei.

Mutta älkää antako tämän pilata teidän päiväänne. Fall of the Samurai on todellakin äärimmäisen laadukas lisäosa ja ansaitsee kevyesti paikkansa Total War –veljiensä joukossa. Shogun 2:n ystävät saanevat siitä peli-iloa todella pitkäksi aikaa, eikä hintakaan päätä huimaa.

 

 

Toinen mielipide

Total War -sarja on jo ajat sitten saavuttanut pisteen, jossa pelien tekninen toteutus on niin paljon kilpailijoidensa yläpuolella, että ne kamppailevat lähinnä toistensa kanssa. Kyse ei ole enää siitä, onko uusin Total War hyvä peli, koska kyllä se todellakin on, vaan siitä, onko jo kyllästynyt koko sarjaan tai pitääkö itse jostain toisesta ajanjaksosta enemmän.

Luulin tykänneeni samuraiajan Japanista, mutta Fall of the Samurain myötä huomasin saman kuin Miikka itse pääpelin arvostelussa: sodankäynnin kannalta historiasta löytyy kosolti kiinnostavampiakin ajanjaksoja. Sellaisia, joita ollaan jo käsitelty Total War -näkökulmasta.

Edellinen syvällisempi kosketukseni sarjaan oli Rome: Total War. Siihen nähden Shogun 2 on valtava tekninen hyppäys. Eikä käy kieltäminen myöskään pelin vetovoimaa, mistä todisteena seisoo pari syviä silmäpusseja ja työpäiviä vasten valvottuja öitä. Vielä on pelattava yksi vuoro.

Toki läsnä ovat yhä myös Total War -sarjalle tyypilliset heikkoudet. Suurin kampanja, jota pienempää ei tällä luonteella voi pelattavakseen valita, lähtee helposti lapasesta. Aika kuluu pian mikromanageroidessa ja keskittyminen ei riitä paketin kasassa pitämiseen.

Tekoälyäkin on yhä kovin helppo uunottaa, niin kampanjakartalla kuin taisteluissakin. Valtava haaste ohjelmoijille, ymmärrän toki. Silti se, että kohta kymmenen vuotta vanhat kikat toimivat vieläkin harmittaa.

Total War: Rome II :sta hypettyneenä ja hiljattain Empire: Total Warin lisäreineen Steam-alesta ostaneena koin kuitenkin lopulta Shogunin hieman väliinputoajaksi. Samuraiajan sota on sittenkin siistimpää mielikuvissa. Muut sarjan esittelemät aikakauden ovat jo osoittautuneet mielenkiintoisemmiksi.

Total War: Shogun 2 puolustaa paikkansa legendaarisen ensimmäisen Total War -pelin manttelinperijänä ja Fall of the Samurai on siihen tuiki tärkeä lisäosa, joka täydentää ajanjakson kuvauksen sillä mielenkiintoisemmalla kampanjalla. Jotenkin sitä kuitenkin toivoisi, että Rome II:n jälkeen seuraava Total War ei enää kierrättäisi vanhoja ajanjaksoja, vaan pelaajille esiteltäisiin jotain uutta, vaikkapa se Miikankin toivoma kolmikymmenvuotinen sota.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Total War: Shogun 2 (PC)

Hämmästyttävästi Total War –pelisarja on myös jatkanut tasaisen laadukkaasti. Jokaisella on toki omat suosikkinsa ja inhokkinsa sarjan pelien joukossa, mutta surkeiksi niitä ei ole voinut koskaan väittää. Miksi siis Shogun ei saanut minua hymyilemään?

Napoleon: Total War (PC)

Peli keskittyy puhtaasti Napoleonin ja hänen edesottamustensa ympärille. Ajankohta on Napoleonia, samaten pelin kampanjat, yksittäistaistelut ja muut pelitilatkin. Keskipisteessä on Empiren ”Road to Independence” –tilan mieleen tuoma sarja lyhyitä kampanjoita, joissa keskitytään Napoleonin valloitusten tähtihetkiin.

Empire: Total War (PC) 

1700-luku oli vänkää aikaa. Ei mennyt montakaan vuotta ilman, että jossain päin Eurooppaa tunteet leimahtivat ja pian sen perään leimusivat kaupungit. Nopeasti kehittyvä teknologia avasi ovet uudenlaiselle aseistukselle , joilla erilaisia ideologioita ja argumentteja kelpasi levittää aiempaa tehokkaammin.

Lue myös

Crusader Kings II (PC)

Mass Effect 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Naval War Arctic Circle -ennakko (PC)

Resident Evil: Operation Raccoon City (PC, PS3, Xbox 360)

Ridge Racer Unbounded (PC, PS3, Xbox 360)

Supreme Ruler Cold War (PC)

Wargame: European Escalation (PC)

 

Keskustelu

Ensimmäisenä dreadnought-tyyppisenä taistelulaivana pidetään 1906 käyttöön otettua HMS Dreadnoughtia. Sitä ennen, 1800-luvun lopulla, käytössä olivat nk. ironcladit ja pre-dreadnoughtit.

Rome 2, tahtoisin vain….

no, sitä odotellessa on hyvä pelata tätä.

@6:

Omasta mielestä loppu oli ehkä yksi hienoimmista. Tykkään tosin die hardeistakin, että en tiedä onko minulla jotenkin valtaväestöstä poikkeava leffamaku?

Tom Cruisen elokuvan loppu oli vain hirvittävä, kun dramatisoitiin Cruisen näyttelemän hahmoa taistelukentällä.. Alkupuoliskohan oli varsin tiukkaa tavaraa kyllä ja visuaalisesti tyylikäs leffa, kun loppu olisi tehty ei niin Hollywood tyylisesti niin elokuvahan olisi klassikko.

– Nämä eDomen arvostelut ovat kyllä syvältä. Katsokaa nyt tuota leffakommenttiakin…

Ihanko luit arvostelunkin? Ai et? Jep, Asiantuntija kommentoimassa.

1: Kiitos korjauksesta, mistä lie moinen harhakuvitelma syntynyt.

Jokaisella on oma suosikkinsa aikakausista, ja vaikka peli olisi miten hyvä, ei kovin monella länsimaalaisella ole erityisen suurta kiinnostusta Japanin historiaan, ainakaan verrattuna antiikin Roomaan tai Euroopan keskiaikaan. Itseä ei taas juurikaan kiinnostanut Empire, vaikka peli tuli ostettuakin. Muutamaan pelituntiin jäi, vaikka M2 ja Romea tuli väänneettyä satoja tunteja.

CA:n peleistä on kyllä jo oppinut sen, ettei niitä kannata ostaa kuin puoli vuotta jälkeenpäin kun kaikki patsit on tulleet. Käytännössä vasta sitten peli on siinä kunnossa missä se on toisilla julkaisussa.

Nämä eDomen arvostelut ovat kyllä syvältä. Katsokaa nyt tuota leffakommenttiakin… Ja arvostelija pelaa mieluummin antiikkisia Total Wareja verrattuna uusimpiin selvästi pelillisesti parempiin Total Wareihin, hohhoi.

” Muistatko Tom Cruisen Viimeisen samurain? Sen elokuvan, jossa Tomppa matkustaa Japaniin opettamaan samuraille kunnian merkitystä? Surkea raina, mutta sen taustalla on erittäin mielenkiintoinen kaistale Japanin historiaa.”

No jaah, omasta mielestä ihan kelpo leffa ja tompan viimeisiä harvinaisen hyviä rainoja. Mielipiteensä kullakin.

Haluaisin muuten vielä korostaa, että peli on itsenäinen lisäosa eikä vaadi emopeliä toimiakseen.

Muropaketin uusimmat