UUSIMMAT

Toy Soldiers: War Chest (PC, PS4, Xbox One)

01.10.2015 14:30 | Miikka Lehtonen

toy-soldiers-war-chest-kansiTekijä: Signal Studios, Krome Studios
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, tuplaydinprosessori, 4 Gt muistia, nVidia 9800 GT
Pelaajia:  1, 2 (internetissä)
Muuta: ladattava peli, hinta 14,99 euroa. Vaatii aktiivisen nettiyhteyden ja uPlay-tilin.
Pelin kotisivu: Toy Soldiers War Chest
Arvostelija: Miikka Lehtonen

dome_peli_tahdet_15

 

Toy Soldiers -pelit ovat perinteisesti olleet aika riemukkaita. Hauska lelusotilaiden ympärille rakentunut teema, hyvä tower defence -meininki ja tiukka meno ovat viihdyttäneet pelit löytäneitä pelaajia jo pariinkin otteeseen.

Nyt voisikin siis kuvitella, että tapahtuu se todellinen Toy Soldiers -läpimurto: tutun tiukka pelattavuus yhdistettynä 80-luvun tiukimpiin lisensseihin, kuten He-Maniin ja G.I. Joehen. Voiko tämä operaatio mennä pieleen?

Toy Soldiers -pelit muistuttavat ensisilmäyksellä perinteisiä tower defence -pelejä, mitä nyt teemana ovat lelusotilaat. Yhdessä päässä hiekkalaatikon näköistä kenttää on vihollisen spawnipisteitä, joista kulkee polkuja toisessa päässä olevaa lelulaatikkoa kohti. Jos reittejä pitkin lampsivat viholliset pääsevät tarpeeksi monta kertaa lelulaatikolle, peli on hävitty.

toysoldierswarchest-35

Tätä yritetään estää sijoittelemalla reitin varrella oleville kiintopisteille puolustuksia: konekiväärit ovat hyviä jalkaväkeä vastaan, PST-aseet taas ajoneuvoja. IT-tykkejäkin tarvitaan, jos vihollisella on lentäviä yksiköitä ja niin edelleen.

Toy Soldiersin erikoisuutena on kuitenkin ollut aina se, että pelaaja voi hypätä sitten rakentamansa puolustusaseman sisään ja ottaa sen suoraan kontrolliinsa, aivan kuin oikeilla leluilla leikkisi. Rempseä meininki, kivat grafiikat ja runsas toiminta kruunaavat paketin. Olenkin tykännyt sarjan aiemmista peleistä – joista ensimmäinen pyöri ensimmäisen maailmansodan, toinen kylmän sodan ja Top Gunin ympärillä – kovasti.

Niinpä olenkin aika pahuksen pettynyt, kun Toy Soldiers: War Chest on melkoinen pannukakku. Vika on osittain, mutta ei kokonaan, paskassa PC-versiossa.

toysoldierswarchest-38

I have the power!

Toy Soldiers: War Chest jatkaa periaatteessa prikulleen samaa tietä kuin edeltäjänsä. Lelulaatikkoa puolustetaan yhä vihollisen armeijoilta skriptatuissa tehtävissä tai moninpelissä, mutta nyt aiheena ovat aluksi fiktiiviset fantasiajantterit, ensimmäisen maailmansodan lelusotilaat (nyt tosin saksalaiset), My Little Pony -henkiset söpöilijät ja futuristiset avaruussotilaat. Kaikki tulevat vuoron perään vastaan kampanjassa, mutta kaikkia pääsee myös komentamaan itse, kun on ne kerran piessyt taistelussa.

Armeijoilla on eroa, sillä siinä missä yhden porukan IT-tykki on vaikkapa taivaalle sirpalepilviä paukuttava kanuuna, toisilla samaa virkaa ajaa nopeasti tikittävä, mutta vähän vahinkoa tekevä lasertykki. Aiempien pelien tapaan kaikkia yksiköitä voi myös taistelun aikana parannella, mutta ei enää vain yksiuloitteisesti, vaan nyt kaikilla yksiköillä on kolme eri piirrettä: tulivoima, tulietäisyys ja kesto. Kaikkia parannellaan erikseen, mutta ensin ne parannukset pitää avata.

toysoldierswarchest-2

Kyllä, melko yllättävänä käänteenä Toy Soldiers: War Chest sisältää paitsi F2P-henkisiä elementtejä (maksullisessa ja kalliissa pelissä), myös mikromaksuja. Tehtävistä jaellaan välillä loottilaatikoita, jotka sisältävät sitten parannusosia satunnaisia yksiköitä varten. Armeijoita on runsaasti, yksiköitä myös, joten ei ole mitään takuuta siitä, että saa haluamaansa. Laatikoita ja haluamiaan parannusosia voi ostella pelin sisäisellä valuutalla, jota jaellaan tehtävissä pätemisestä kohtalaista vauhtia. Mutta koska nyt eletään herran vuotta 2015, laatikoita ja pelin sisäistä valuuttaa voi ostella myös luottokorttia vinguttamalla.

Rahastusyritykset eivät lopu siihen, sillä peli julkaistiin neljän DLC-paketin kera. Viiden euron kappalehintaan myytävät paketit lisäävät peliin 80-luvun piirrossarjoista tuttuja armeijoita: G.I. Joe, Cobra ja He-Man ovat nimiä, jotka sytyttävät varmasti monenkin retroilijan sydänjuuret. Ja koska kyseessä on Ubisoftin peli, vitosella voi ostaa myös Assassin’s Creed –armeijan.

Kukin vitosen DLC sisältää siis omat vastikkeensa pelin yksikkötyypeille sekä sankarin. Kun hyppää itse jonkin yksikön puikkoihin tykittelemään kumoon päälle syöksyviä laumoja, kombomittari kasvaa. Kun se saavuttaa tietyn etapin, voi kentälle pudottaa lelupakkauksen, josta syöksyy sitten ulos He-Man, Cobra Commander tai armeijasta riippuen kuka sitten syöksyykin. Ja sitten tulee pettymys.

toysoldierswarchest-15

Ideana on ollut, että esimerkiksi He-Manin leikellessä vihollisiaan ja huutaessaan iskulauseitaan taustalla pauhaisi TV-sarjan tunnari. Ilmeisesti siihen ei sitten kuitenkaan saatu oikeuksia, joten taustalla soikin megapaska ”vähän sinne päin” –henkinen sovitus TV-sarjan tunnarista.

Pelin mukana tulevia sankareita pystyy myös kustomoimaan heittelemällä käyttöön jos jonkinlaisia aseita ja varusteita. Vitosen kappalehintaan – korostan tätä, koska helvetti sentään, että onkin DLC:llä taas hintaa – myytävien lisäarmeijoiden sankareilla taas ei. Niillä leikitään, kuten valmistaja on halunnut.

On harmi, että lisensoidut armeijat on osittain jätetty näin puolitiehen, sillä muuten niissä kyllä on potentiaalia. Yksiköt on valittu hauskasti: ne ovat tuttuja leluilla lapsena leikkineille ja näyttävät esikuviltaan. Onhan se kivaa, kun He-Manin IT-tykki ammuskelee niitä lapsuudesta tuttuja muovisia ja rosoreunaisia kiekkoja.

Mutta silti: vitosen kappale? En kyllä maksaisi, en ainakaan tässä kunnossa. Ja valitettavasti pelin ongelmat eivät lopu siihen.

toysoldierswarchest-31

Sekavaa pelisuunnittelua

Pääosin Toy Soldiers: War Chest on ihan hauska peli. Mukavan mittaisen ja hauskaa ”sisko lähti kylään, leikitään sen leluilla veljen sotapelin maastoissa” –henkistä tarinaa sisältävän kampanjan ohella tarjolla on mahdollisuus pelata co-opina tekoälyä vastaan sekä grindata läpi viikoittain vaihtuvia erityistehtäviä, joista saa palkinnoksi parannusosia sisältäviä laatikoita ja pinoittain massia. Jos saa.

Tehtäväsuunnittelu kun on tasoltaan aika vaihtelevaa. Tarinatilan tehtävät ovat pääasiassa ihan kivoja, johtuen varmasti siitä, että kehitystiimi on tiennyt joka tehtävässä, millä yksiköillä pelataan, niissä kun sekä pelaajan että vihollisen armeijat ovat aina samat. Niissä viikoittain vaihtuvissa grindaustehtävissä taas saa valita itse, millä armeijalla pelaa ja se tuntuu kampittaneen kehitystiimin.

Tehtävien vaikeustaso heittelee nimittäin aivan järkyttävästi. Jotkut tehtävät ovat aivan naurettavia läpihuutojuttuja, joissa ei tarvitse parannella yhtään puolustuslinnoitetta ja ensimmäisten tornien asentamisen jälkeen voi vaikka lähteä kahville ja antaa pelin pelata itsensä läpi. Toisissa taas tuntuu, että teki mitä teki, tehtävä kusee parin minuutin pelaamisen jälkeen. Rahaa ei tule edes sen vertaa, että sen ainokaisen torninsa saisi pidettyä korjattuna, saati että sitä pystyisi parantelemaan tai rakentamaan tueksi kavereita. Sitten kiroillaan ja toivotaan, että satunnaislukugeneraattori antaisi tällä kertaa vihollisten pommien mennä ohi ja tehtävän jatkua. Ei antanut, uusiksi alusta.

toysoldierswarchest-10

Kaikki tehtävät sisältävät myös bonustavoitteita, jotka yrittävät joskus pakottaa pelaajaa miettimään luovia ratkaisuja. Turhan usein ne ovat kuitenkin luokkaa ”ammu itse kumoon 500 jalkamiestä konekivääritornilla”.

Joskus, täysin käsittämättömänä haistatteluna, bonustavoitteet ovat myös ristiriitaisia. Sen ”tein itse ja säästin” –tavoitteen kaverina kun voi olla ”älä itse hyppää kertaakaan puolustuslinnoitteen puikkoihin” –tavoite. Voin kertoa, että läheskään kaikki tehtävät eivät todellakaan ole niin hauskoja, että niitä viitsisi pelata useita kertoja läpi.

Kokonaisuutena Toy Soldiers: War Chest olisi ehkä sellainen kolmosen peli. Ihan hyvä, mutta ei edeltäjiensä tasoa. Tiimi on puraissut useiden armeijoiden myötä liian suuren palan ja paketti ei tunnu niin yhtenäiseltä tai viimeistellyltä kuin aiemmat, joissa pelaaja pakotettiin yhden armeijan puikkoihin tiukemmalla skriptauksella.

Mutta. Ongelmat eivät jää siihen. Ehei. Nyt puhutaan PC-versiosta.

toysoldierswarchest-3

Paskojen PC-pelien vuosi jatkuu

Vuodesta 2015 on tulossa paskojen PC-käännösten vuosi. Mitä Batmanit ja muut edellä, sitä Toy Soldiers perässä. Pelisarjan kehittänyt tiimi on jo kahdesti onnistunut hyvissä PC-käännöksissä ja oli jo duunaamassa Steamin Early Accessin kautta molemmat aiemmat Toy Soldiersit samaan pakettiin kokoavaa uusittua versiotakin, mutta se tuntuu jääneen vähille päivityksille Ubisoftin huomion ollessa War Chestissä.

Sitä ei kyllä lopputulosta pelaamalla uskoisi, sillä PC-versio on jäätävä. Ensinnäkin se on lukittu 30 FPS:n nopeuteen riippumatta siitä, millaista rautaa on käytössä. Lisäksi siinä on hurmaavia ominaisuuksia: resoluutio nollautuu 720P:hen aina kun pelistä ALT-TABaa ulos. Lataustauot ovat minuuttien mittaisia ja toistuvat aina, kun tehtävässä epäonnistuu. Vaikeustason noustessa näin myös tapahtuu usein. Koko roska tuntuu muutenkin totaalisen viimeistelemättömältä. Käyttöliittymä on selvästi suunniteltu telkkareita ja padeja varten, eikä kukaan ole jaksanut miettiä, miten se toimii hiirellä ja PC-monitoreilla.

Jotkut UI-elementit ovat jättimäisen suuria, toiset taas niin pieniä, että saa silmät sirrillään tuijottaa, mitä näppäintä se peli nyt haluaa pelaajan painavan. Yksiköiden valitseminen hiirellä on täyttä tuskaa, koska kursori tuntuu kuvakulmasta riippuen reagoivan vain pieniin osiin yksikkögrafiikasta. Koita siinä sitten kovassa kiireessä mikromanageroida armeijaasi.

toysoldierswarchest-7

Kun sitten vihdoin saa yksikön haltuunsa, voi ohjausmenetelmästä riippuen toivoa, ettei olisi koskaan siinä onnistunut. Nekin kontrollit kun on selvästi suunniteltu padeille. Esimerkiksi lentokoneita on turha yrittää ohjata itse, koska parin millin hiiriliike saa jo koneen pyörimään paikallaan ympyrää. Pelaaminen on mahdotonta.

Konsoliversiot eivät tietenkään kärsi ainakaan kaikista näistä ongelmista. 30 FPS:ään nekin on varmasti lukittu, mutta ainakin pelejä voi pelata. Ubisoft kuitenkin toimitti meidän käyttöömme nimenomaan PC-version, joten sen arvostelemme, eikä tulos ole kovin positiivinen.

Kuten jo aiemmin totesin, jos kaikki toimisi, kuten olettaa sopii, Toy Soldiers: War Chest olisi sellainen kolmosen peli. Hyvä, mutta ei ihmeellinen. Kun mukaan ynnäillään PC-version lukuisat ongelmat, puutteet ja töksähtelyt (reippaasti kaatumisia ja muita hauskoja bugeja. Monilla käyttäjillä peli ei edes käynnisty ja minullakin se toimii noin joka kolmas kerta), ei tätä nyt kehuakaan voi. Jos siis olet pleikkaristi tai xbotti, kuvittele loppuun pisteet 3/5. Jos mielikuvitus ei toimi tai käytössä on PC, näillä mennään.

Voi Ubisoft, mitä olettekaan rakkaalle Toy Soldiersilleni tehneet…

Muropaketin uusimmat