Train Fever (Linux, Mac, PC)
Tekijä: Urban Games
Julkaisija: Urban Games
Testattu: PC
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta noin 25-30 euroa (Steam, kehittäjän nettikauppa)
Pelin kotisivu: http://www.train-fever.com
Arvostelija: Kalle ”HCJorma” Lounela
Videopelien paras ominaisuus on toimia välineenä unelmien toteutumiselle. Voit milloin vain lähteä taivaalle lentämään hävittäjää taikapa hoitaa puutarhaa, vaikka et omaa omistaisikaan. Mikä sen parempaa kuin säästää läjä rahaa ja harrastaa juuri sitä, mistä on aina unelmoinut.
Lapsuudenhaaveeni on tehdä jättimäinen pienoisrautatie kaikkine kukkuloineen ja asemineen. Siellä höyryjunat puksuttavat iloisesti menemään vaunujonon seuratessa tunnollisesti. Koko hoito eskaloituisi upeaan ratapihaan, jonka ohjaaminen onnistuisi täysin sähköisesti.
Fantasian kokemiseen ei ole mitään mahdollisuutta nykyisellä raha- ja asuntotilanteella, mutta onneksi voin toteuttaa haaveitani muilla keinoin. Train Feverin parissa pienoisrautatiet puksuttajineen tulevatkin auttamatta mieleen . Toivotin niiden lämpimän tunnelman erittäin tervetulleeksi pieneen, tietokoneen lämmittämään opiskelija-asuntooni.
Maailman rajat eivät estä insinööriä!
Tunnelma kohdillaan
Jos pelejä arvosteltaisiin pelkän henkilökohtaisen tunnelman perusteella, olisi Train Fever napannut ainakin kaksi suosittelupeukkua ja kuusi tähteä viidestä. Näin ei kuitenkaan ole ja hutiloidun tökerö käyttöliittymä poistaa molemmat peukut ennen kuin yksikään juna on lähtenyt varikolta. Valikot näyttävät keskeneräisiltä, ikkunat skaalautuvat ihan miten sattuu ja rautateiden rakentaminen oli yhtä tuskaa. Melkeinpä kuolettavia puutteita managerointipelille.
Klassista OpenTTD:tä pelanneet tietävät homman hengen: rakennetaan liikenneyhteyksiä. Etenkin rautateitä, joiden väsäily on kaikista syvällisintä. Tai olisi, jos rakentaminen toimisi. Rakentaminen on suoranaista tuskaa, koska se tapahtuu vetämällä, ei asettamalla yksittäisiä palasia paikoilleen. Vetoautomaation aiheuttama turhautuminen kärjistyy, kun yritän viidettä kertaa saada tekemäni raiteen ja juna-aseman kohtaamaan. Poistaminen tarkoittaa koko vedetyn parhaimmillaan toiseen kaupunkiin asti yltävän pätkän lanaamista. Tietenkin jokainen yrityskerta on maksanut satoja tuhansia lainarahaa, jonka olisi voinut käyttää vaikkapa uusien junien ostoon.
Rakentelun hintaa nosti usein maanmuokkaus uuden radanpätkän edestä. Usein muokkaus teki tyhmiä ratkaisuja, mutta onneksi myös käsipelillä kaivelu onnistui tarvittaessa. Muokkaussysteemi – kuten kaikki muukin koko pelissä – oli alkeellinen ja sen käyttö jäi vähälle.
Ahh, statistiikka ja pitkiä höyryjunia.
Ensimmäinen junani oli karu, mutta kaunis.
OpenTTD:ssä on monimutkainen signaalisysteemi rakennettavaksi junien ohjaamista varten. Train Feveriin sama löytyy vain modina, ja ilman sitä rautateiden rakentamisessa ei ole kaivattua syvyyttä. 25 euroa maksavan pelin perusominaisuuksia lisäävät modaajat, joka on aina huono juttu. Heidän ei pitäisi joutua paikkaamaan reikäistä peliä kehittäjien puolesta, vaan lisätä pelikokemusta muilla kuin itsestään selvillä asioilla.
Alennuksille käy junan tie
Jos puksuttavien höyryjunien tunnelman lisäksi pelistä pitäisi kaivaa jotain muutakin hyvää, niin ne ovat tavallista paremmat musiikit. Näitä rallatuksia jaksoi kuunnella pitkään verrattuna muiden pienen budjetin peleihin, joiden äänet useimmiten vaimennan heti. Eri kappaleiden välillä pystyi jopa edistyksellisesti vaihtelemaan soitinmaisella käyttöliittymällä! Harvoin tulee näin jännää ominaisuutta vastaan.
Haluaisin kritisoida valikoita ja niiden rakennetta, mutta minulla ei ole hajuakaan mikä niiden toimintalogiikan idea on. Crusader Kingsissä on monimutkaiset valikot, mutta ne käyvät täysin järkeen. Train Feverissä on yksinkertaiset valikot, mutta raavin päätä miksi pienikin juttu on monen klikkauksen päässä. Managerointipeli vaatii hiotun käyttöliittymän, jota junapuksuttelussa ei ole.
Avasin ikkunoita ja ne könttiytyivät vaikka vapaata tilaa olisi.
Kaikesta huolimatta nautin Train Feverin tarjoamasta elämysmatkasta rautateiden maailmaan, mutta en voi suositella tätä rääpäisyä kuin suurimmille junafaneille. Historiallisten puksuttajien ihailu antaa anteeksi monta puutetta ja heikkoutta, mutta jos ihailuintoa ei ole, jää käteen vain läjä polttojätettä. Lisää tähdenpuolikas, jos pidät höyryvetureista. Alelaarikamaa
Lisää aiheesta
Junissa on tunnelmaa, vaikka Jonnet eivät ymmärrä
Model Train Simulator 2011 on junahöpsöjen ikioma peli
