Transformers: Dark of The Moon (PS3, Xbox 360)
Tekijä: High Moon Studios
Julkaisija: Activision
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-10
Pelin kotisivu: http://www.transformersgame.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi
Muuttuvien Transformers-robottilelujen kanssa kasvaneena olin todella skeptinen kun kuulin aikoinaan Michael Bayn tekevän aiheesta elokuvaa. Vuonna 2007 ilmestynyt ensimmäinen Transformers -elokuva oli kuitenkin joka tasolla positiivinen yllätys.
Valitettavasti kakkonen ei jatkanut edeltäjänsä nousujohteisella linjalla ja kolmas osakin on kuulemma surkea. Nyt kolmannesta, Dark of the Moon -nimisestä osasta on tehty peli. Lisenssipelit ovat vaikea ala, ja kehnosta elokuvasta hyvän sellaisen tekeminen on suorastaan mahdotonta.
Odotukset olivat kuitenkin keskimääräistä korkeammalla kahdesta syystä. Ensinnäkin pelistä vastaa ihan pätevän War of Cybertron -räiskinnän tehnyt High Moon Studios. Toiseksi pelin tarina ei ole suoraan elokuvasta, vaan toimii pohjana itse elokuvalle.
High Moon Studiosin jo aiemmin esittelemä tarinarakenne palaa Dark of the Mooniin. Pelaaja ei joudu pelaaman pelkillä hyvis-autoboteilla, vaan noin puolet pelistä pelataan Decepticoneilla. Tämä on hauska elementti, sillä Decepticonit ovat aina olleet osapuolista se coolimpi.
Kiire kuitenkin valitettavasti näkyy tarinasta, eikä High Moon Studiosilla ole selkeästi ollut aikaa hioa sitä niin paljon kuin he varmasti olisivat halunneet. Se ei varsinaisesti sisällä aukkoja, mutta sitä on venytetty tarpeettoman paljon erilaisilla turhian tuntuisilla pätkillä.
The Autobots are never alone
Kuten War on Cybertron, myls Dark of the Moon on kolmannen persoonan toimintapeli. Peli kontrolloi ennlta määrättyä robottia, jolla on kaksi eri toimintatilaa. Robottitilassa käytössä ovat robottikohtaiset erikoisominaisuudet, kuten erilaiset tehokkaat aseet. Kulkuneuvotilassa taas robotteihin on vaikeampi osua, ja vihollisiin pystyy lukittautumaan.
Lisäksi liikkuminen on muuttuneena sekä nopeampaa että ketterämpää. Autotkin voivat liukua ”sivuttain” mikä saattaa tuntua oudolta mutta on syytä muistaa että kyseessä eivät ole oikeat autot.
Kontrolleissa ei sinänsä ole mitään suurempaa vikaa, ja eväät ovatkin niin sanotusti kunnossa. Se on kuitenkin laiha lohtu, kun matka itsessään on niin sanotusti persiistä.
Peli etenee nimittäin käytännössä täysin lineaarisesti massiivisesta taistelusta toiseen. Pelaaja satunnaiset tietokoneen ohjaamat liittolaiset saavat vastaansa hillittömiä laumoja vihollisryhmittymän robotteja, ja käytännössä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta peli on etenemistä väijytyksestä väijytykseen.
Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Pelin vahinkojärjestelmä on tasapainotettu jännittävästi. Kaukaa pelaaja pystyy tuhoamaan vihollisrobotteja käytännössä vahingoittumatta itse ollenkaan, lähietäisyydellä mahtavat taistelurobotit muutetaan romumetalliksi nanosekunneissa. Pienet virheet kostautuvat suorastaan leuat loksauttavilla äkkikuolemilla.
Tämä ei välttämättä olisi niin kamalaa, ellei pelin tallennusjärjestelmä esimerkiksi pistäisi pelaajaa monivaiheisiin taisteluihin ilman välitallennuksia. Niinpä kuolema voi monissa tapauksissa viedä useampien vihollisaaltojen taakse.
Kun taistelu on itseään toistavaa, hasardia ja samoja kohtia joutuu pahimmassa tapauksessa ramppaamaan moneen kertaan, lopputulos ei ole millään tasolla viihdyttävä.
Kun yhdistetään tähän kiireellä kasaan kyhätty keskinkertainen tarina, Transformers: Dark of the Moonista ei oikein tuuppaa löytämään mitään hyvää. Se on itseään toistava, simppeli peli jossa ei ole mitään, mikä vetäisi pelaajan mukaansa. Toisaalta siinä ei ole mitään ylitsevuotavan huonoakaan, mutta tätä ei ikävä kyllä voi pitää minkään tason puolustuksena.
Lue myös
Red Faction: Armageddon (PC, PS3, Xbox 360)
Hunted: The Demon’s Forge (PC, PS3, Xbox 360)
Avadon: The Black Fortress (PC, Mac, iPad)
