Uusimmat

Trine 2 (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

20.12.2011 16:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Frozenbyte
Julkaisija: Atlus
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX 1280Mt
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP, Core 2 Duo E4400, 1 Gt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-3 (samalla koneella, internetissä)
Pelin kotisivu:http://www.trine2.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.

Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!

Suomalaisen Frozenbyten Trine oli mitä muikein peli. Kiehtova fysiikkahyppely vei minut mukanaan alta aikayksikön, joskin siihen olisi todennäköisesti riittänyt myös pelin satukirjamainen ulkoasu yhdistettynä Ari Pulkkisen huikeaan soundtrackiin. Miksi kerron teille tämän Trine 2:n arvostelussa? No, en vain taustatietona, vaan sen takia, että samat kommentit pätevät nytkin.

Trine 2 on nimittäin niin trineä Trineä, että oksat pois. Ykkösosasta tuttu kolmikko pelastaa taas valtakuntaa satukirjamaisen grafiikan täyttäessä ruudun ja Ari Pulkkisen huikean soundtrackin hemmotellessa korvia. Ja se pelattavuus? Arvasiko joku, että se on fysiikkapohjaista?

Tuttua mutta huisia

En pidä sitä lainkaan huonona asiana, että Trine 2 on ”vain” lisää Trineä. Olihan alkuperäinen pelikin mitä erinomaisin tekele? Miksi siis muuttaa sitä turhaan ja riskeerata koko kaavan leviäminen, kun paljon varmempi tapa on lisätä peliin uusia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä tuttuudesta huolimatta monipuolisemman? Näin Frozenbytellä on myös tehty ja siitä nostan heille hattua.

Siltä varalta, että joku on Trinen missannut, kerrataan perusteet. Kyse on siis todellakin fysiikkapohjaisesta puzzle- ja tasohyppelypelistä, jossa kolmen sankarin pitäisi vuorottelemalla ratkoa tiensä läpi, yli ja ali erilaisten esteiden. Esteet ovat joskus korkeita kiipeilypaikkoja, toisinaan piikkimattoja, fysiikkavetoisia muurinmurtajia tai vaikka jättimäisiä peikkoja.

Kullakin kolmikon jäsenellä on omat kykynsä, joita yhdistelemällä pitäisi ratkoa toinen toistaan kinkkisemmät ongelmat. Velho taikoo esiin tavaroita ja levitoi niitä mielensä avulla. Varas heiluu kiipeilyköydessään ja ammuskelee jouskarilla, kun taas taistelija lyö kovaa. Tai menee kilpensä taakse piiloon.

Ominaisuudet kuulostavat huonosti yhteensopivilta, mutta silti niitä yhdistelemällä tie voittoon aukeaa. Pelin vaikeuskäyrä on viilattu juuri kohdalleen, joten ensin pelaajalle opetetaan maailman ja kykyjen perusteet ja sitten tämän annetaan temmeltää vapaasti mielikuvituksensa mukaan.

Ja todellakin täysin vapaasti, sillä Trine 2 ei natsita. Sillä, miten esteen yli päästään, ei ole mitään väliä, kunhan vain päästään. Tämä on kuitenkin usein helpommin sanottu kuin tehty. Alussa ongelmat ovat todella helppoja, mutta jo parin tunnin kuluttua ratkaisut ovat aivan helvetillisiä viritelmiä, joissa laatikkopyramidien väliin on kiilattu kävelytasoja ja vastapainoja, jotta varas voisi varovasti hivuttautua aivan pinon reunalle saadakseen näköyhteyden pintaan, johon kiipeilykoukku pystyy tarttumaan.

Mutta se suurin huikeus piilee siinä, että tämä kuumeuni-henkinen ratkaisuni ei ole suinkaan se ainoa oikea, tai välttämättä edes se, mitä kehitystiimi itse mietti peliä tehdessään. Ratkaisuja on useita ja achievementien perusteella on mahdollista pelata koko peli läpi myös yhdellä hahmolla. En kyllä itse yrittäisi!

Tämän harrastuksen toisessa ääripäässä on kolmen pelaajan co-op, joka toimii nyt myös verkon yli ja haluttaessa ristiin PC- ja Mac-versioiden välillä. Netin kautta pelattaessa pitää varata kuitenkin käsille headsetit ja puhetuuli kaikille pelaajille, sillä tuppisuut ja säheltäjät eivät pääse puusta pitkään. Hyvässä seurassa koettuna Trine 2 onkin parhaimmillaan co-opina, mutta kyllä se yksinpelikin toimii.

 

 

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Huisia mutta tuttua

Tähän saakka Trine 2 kuulostaa prikulleen Trineltä, ja sitähän se tosiaan onkin. Melkein. Uudistuksia on tehty, mutta ne ovat vähäisiä. Estevalikoimaan on lisätty veden kanssa kikkailua, sekä putkenpalasia, joista rakennellaan putkia kaasulle, liekeille ja ilmavirroille, jotta voi oikeassa kohdassa lennellä kaasupilven päällä tai vaikka kuumentaa velhon pataa.

Ykkösosasta tutut varusteet on myös heivattu romukoppaan. Kolmikolla joko on alusta saakka ykkösestä tutut roippeensa, kuten ritarin nuija, tai sitten ne on korvattu kykypuun kyvyillä, joita avataan keräilemällä kentistä löytyviä kykypalluroita. Suuri osa niistä on jemmattu raivostuttavasti juuri sellaisiin paikkoihin, että niiden saavuttaminen vaatii jäätävien laatikkopinojen kasailua ja kikkailua.

Mutta mikäs siinä on kikkaillessa, sillä Trine 2 on yhä erinomainen peli. Tuntuu siltä, kuin ensimmäinen Trine olisi ollut hieman kuin proof of concept –tyylinen testiversio ja kakkososa se peli, jota jo alunperin haluttiin tehdä. Ja kun ykkönenkin kaikesta huolimatta oli todella hyvä, se ei ole huono tilanne.

Suurimmat valituksen aiheet ovat pelin kesto ja co-opin tasapainottomuus. Minulla meni yksinpelin parissa noin kuusi tuntia ja vaikka voisin yhä palata takaisin keräämään puuttuneita salaisuuksia tai yrittämään vaihtoehtoisia ratkaisuja pelin puzzleihin, ottaisin silti mieluummin lisää alkuperäistä sisältöä. Ehkäpä sitten DLC:n muodossa, hmm?

Ja co-opissa on kohdattava se tosiasia, että velho on pelitilan kingi. Kuten eräs kollega totesi, ”Trine 2 on velhon maailma. Muut vain vierailevat siinä”.  Varsinkin taistelijaparka jää co-opissa vähän lapsipuolen asemaan, koska hänellä ei ole paljon muuta tekemistä kuin mätkiä vastaan tulevia menninkäisiä ja heitellä välillä lekallaan seiniin reikiä. Onhan se pelaaminen silti hauskaa ja fysiikkavetoisessa pelissä fysiikkaa kontrolloiva hahmo on tiimin selkäranka, mutta silti.

Ei tämä silti peliä pilaa, ei läheskään. Moiset pikkujutut ovat hädin tuskin sadepilvi Trine 2:n hehkeän kirkkaalla taivaalla, jossa lintuset lentävät vihertävän ruohokentän päällä ja kaikilla on kivaa. Ei välttämättä maailman pisin peli, mutta kyllä selkeästi tämän vuoden kiehtovimpien joukossa.

 

Trine 2 –ennakko (Linux, Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Kakkososan myötä kehitystiimi tuntuu keksineen lukemattomia uusia tapoja hyödyntää mainiota fysiikkamoottoria ja kolmikon erilaisia kykyjä. Nokkelat ansat vaativat yleisesti parin tai jopa kaikkien kolmen hahmon kykyjen yhdistelyä, jotta tie eteenpäin aukeaa.

Trine 2 -ensikosketus – Frozenbyte jatkaa fysiikkatasoloikkaansa

Turhasta laakereilla lepäämisestä ei tiimiä voi syyttää, sillä uutta pelimoottoria on rakennettu vuodenpäivät. Näinä päivinä se alkaakin olla jo jatko-osan tarpeisiin soveltuvaa sorttia. Myös tarinapuolelle on panostettu entistä voimakkaammin, sillä mukaan on palkattu ulkopuolinen käsikirjoittaja. Ja vielä kun toimivaan pakettiin on lisätty pitkään odotettu verkkomoninpeli alkaa ainakin pelisarjan ystävillä hymy leviämään huulille.

Trine (PC, PS3, 360)

Minuun pelin lopullinen versio teki sen verran kovan vaikutuksen, että hurautin pelin läpi kirjaimellisesti yhdeltä istumalta. Piti vain nopeasti testata peliä alkuillasta, mutta yllättäen ruudulla vierivätkin lopputekstit ja ikkunan ulkopuolella nousi aurinko. Nyt käynnissä on jo toinen läpipeluukerta, sillä sen verran monta yllätystä jäi löytämättä ja sen verran monta kohtaa haluaisin kokeilla eri tavalla. Jos se ei ole laatupelin merkki, niin mikä?

 

 

Lue myös

Dance Central 2 (Xbox 360)

Dragon Quest Monsters: Joker 2 (DS)

F1 2011 (PC, PS3, Xbox 360)

Fractal: Make Blooms Not War (iOS, Mac, PC)

Kinectimals: Now with Bears! (Xbox 360)

Mario Kart 7 (3DS)

Rayman Origins (PS3, Wii, Xbox 360)

Saints Row The Third (PC, PlayStation 3, Xbox 360)