Ultimate Ninja 4: Naruto Shippuden (PS2)

06.05.2009 15:30 | Juho Anttila

Animefaneilla lienee aina syksy, sillä Naruto-pelejä tuntuu putkahtelevan ilmoille kuin sieniä sateella. Teinininjan suunnitteilla olevien tai jo julkaistujen seikkailujen määrä on kasvanut kuudessa vuodessa pitkälti yli kolmenkymmenen.

Ultimate Ninja 4 on ensimmäinen Eurooppaan rantautunut Shippuden-sarjaa käsittelevä Naruto-seikkailu. Ninjat ovat saavuttaneet jo myöhemmän teini-iän, vaan näinköhän aikuistumista on tapahtunut myös pelimekaniikan puolella?

Jos ihan rehellisiksi heittäydytään, on pakko tunnustaa, että animeen vihkiytymättömällä arvostelijalla uhkasi mennä pää pahemman kerran sekaisin valtavaa Narutomateriaaliläjää selvitellessä. Juonenkäänteitä ja hahmoja piisaa, mutta onneksi hyvä peli viihdyttää, vaikkei tarinasta ihan kaikkea ymmärtäisikään. Harmi vain, että Ultimate Ninja 4 haiskahtaa epäilyttävästi rahastukselta.

Seikkailujen sillisalaatti

Uusin Naruto keskittyy kolmeen hieman erilaiseen pelimuotoon. Tärkein näistä, Mestari-moodi, kertoo kaksi erillistä tarinaa. Lyhyempi Black Shadow -juonikaari toimii jonkinlaisena tutoriaalina. Pidempi seikkailu keskittyy kertaamaan Shippuden-sarjan ensimmäisten jaksojen tapahtumia.

Sankarin aikaisemmat vaiheet missanneet saavat jonkinlaista apua tietämättömyyteensä sankari-pelimuodon avulla. Nuoren ninjan uran avainvaiheita kerrotaan lyhyiden välianimaatioiden muodossa ja välillä niihin pääsee osallistumaan konkreettisestikin dramaattisten taisteluiden kautta.

Kolmantena pelimuotona tarjolla on vapaata taistelua joko tietokonetta tai kaveria vastaan. Yhteensä 52:n hahmon kunnioitettaviin mittoihin kasvavaa hahmogalleriaa ei pääse kokeilemaan kokonaisuudessaan heti, vaan hahmot on voitettava käyttöönsä tarinavetoisempien pelimuotojen kautta.

Anime lähtee ninjasta hakkaamalla

Tarinamuotoinen pelaaminen koostuu käytännössä Naruton kotikylän ympäristön tutkimisesta, erilaisten tehtävien suorittamisesta ja laatikoiden rikkomisesta bonusesineiden toivossa. Vaikka seikkailua ryyditetään ajoittain kevyillä tasohyppelyosuuksilla, tähtää kaikki muu toiminta lopulta tappelemiseen. Viimeistään tässä kohden mennään metsään.

Riviviholliset laitetaan poikki ja pinoon vapaan liikkumisen sallivan taistelujärjestelmän avulla. Systeemi on lähtökohtaisesti rikkinäinen. Naruto syöksyilee vihollisten seassa kaoottisesti hakaten ja potkien minkä kerkiää. Hahmon ohjaaminen on lähes mahdotonta, mutta se ei haittaa, sillä voitto irtoaa kunhan vain jaksaa naputtaa lyöntinappulaa tauotta. Samalla voi lepuuttaa silmiään vaikka alkuperäisestä Naruto-mangaa lukien, sillä ruudun suuntaan tiiraileminen on täysin tarpeetonta.

Ninja vastaan ninja -mätöt käydään sivulta kuvatuilla areenoilla. Kaksintaistelut toimivat joukkotappeluita paremmin. Kontrollit ovat sangen yksinkertaiset ja erilaiset kombot on helppo toteuttaa. Meininki yltyy ajoittain näyttäväksi efekti-ilotulitukseksi ja ultimate ninja -liikkeiden laukaisemat välianimaatiot saavuttavat parhaimmillaan piirroselokuvamaisen tason. Taistelun keskeytyminen vähän väliä niiden vuoksi käy vain pian ärsyttäväksi.

Yksinkertaisuus pilaa tämänkin pelimuodon. Esimerkki valottaa parhaiten järjestelmän pulmia. Muutaman harjoitusluonteisen ottelun jälkeen vastaan asettui ninja, jonka peittoaminen ei tuntunut onnistuvan sitten lainkaan. Pataan tuli pahasti, vaikka kuinka yritti rytmittää torjuntoja ja hyökkäyssarjoja. Lopulta turhautumisen iskiessä arvostelija taantui hakkaamaan pelkkää lyöntinappulaa kuin horkassa ja kas, paha mies söi tomua. Sama ratkaisumalli toimi yhtä lailla kaikkia muitakin pelin tarjoamia näennäisesti vaikeampia haastajia vastaan. Henkisen tyydytyksen sijasta taisteluista saakin vain peukalonsa kipeäksi.

Bandiitteja liikkeellä

Uusimman Naruton pahin puute puute piilee silti tarinassa. Sen laatuun on vaikea ottaa kantaa; siinä, missä Narutofanit hihkuvat varmasti onnessaan, joutuu aihetta ymmärtämätön kohottelemaan kulmakarvojaan omituiselle touhottamiselle. Tapa, jolla juoni lyödään tylysti poikki, on sen sijaan objektiivisestikin tulkittuna tökerö.

Hahmot juoksentelevat aikansa ympäri tylsiä maisemia, tappelevat vähän väliä ja honottavat joutavuuksia. Yhtäkkiä ja varoittamatta heitetään pari dramaattista kommenttia ja pam, lopputekstit paukahtavat ruudulle. Ei huimaa lopputaistelua, ei vauhtia ja oikeasti vaarallisia tilanteita. Vain rahat pois ja tervetuloa jatkamaan seuraavan osan parissa, joka Japanissa julkaistiinkin vain puoli vuotta tämän tekeleen perään.

Toki pelaamista voi jatkaa erilaisten sivutehtävien parissa juonen loppumisen jälkeenkin. Kadonneiden sammakoiden metsästäminen, ninja-aiheinen tietokilpailu tai syntymäpäivälahjan etsiminen eivät kuitenkaan ole ehkä sitä eeppisintä ja mielenkiintoisinta ajanvietettä. Ihmiskaverin kanssa tappeleminenkaan ei pitkään innosta, siihen tarkoitukseen kun löytyy aika monta parempaakin peliä.

Kokemuksen laimeus onkin Ultimate Ninjan kompastuskivi. Mielekästä tekemistä löytyy aivan liian vähän ja kokonaisuus maistuu haalealta. Teinianimefanin hyllystä tälle löytyy varmasti itseoikeutettu paikka Naruto-kreppiraudan ja nenäkarvankähertimen viereltä, mutta muille Ultimate Ninja ei tarjoa mitään sellaista, mitä kymmenet muut pelit eivät tekisi jo paljon paremmin.

 

Tekijä: Cyber Connect 2
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: PlayStation 2
Saatavilla: PlayStation 2
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://narutoun4.namcobandaigames.com
Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Naruto Ninja Council (DS)

Naruto Uzumaki Chronicles 2 (PS2)

Naruto: Broken Bond (360)

Naruto: Clash of Ninja (GC)

Naruto: Rise of a Ninja (360)

Naruto: Ultimate Ninja 2 (PS2)

Naruto: Ultimate Ninja Storm (PS3)

Lue myös

Buzz: Suomen neropatti (PSP, PS2, PS3)

Codename Panzers: Cold War (PC)

Henry Hatsworth in the Puzzling Adventure (DS)

Prince of Persia Epilogue (PS3, 360)

Street Fighter IV (PS3, 360)

Wallace & Gromit’s Grand Adventures: The Last Resort (PC)

 

Muropaketin uusimmat