Unreal Championship 2: The Liandri Conflict (Xbox)

Viimeistään Halo 2 on osoittanut, että vauhdikkailla verkkopeleillä on kysyntää myös konsolipuolella. Tähän luottaa myös Epicin Unreal Championship -sarjan odotettu jatko-osa. Lähes kolme vuotta sitten julkaistu Unreal Championship oli melko hyvä yritys sovittaa pc-puolella suurta suosiota nauttiva pelisarja konsolialustalle, mutta se sisälsi myös joukon teknisiä ongelmia. Samalla kun Xbox Live -pelaajien määrä on kasvanut tasaisesti, on tekijäryhmän osaaminen karttunut. Näin ollen asetelmat jatko-osan julkaisulle ovat nyt monella tapaa
suotuisammat.

Unreal Championship 2: The Liandri Conflict on edeltäjänsä tavoin selvästi suunnattu verkossa pelattavaksi, mutta se sisältää myös yksinpelikampanjan. Tekoälyvastustajien varaan tehdyissä turnauksissa pelaaja voi valita minkä tahansa 14:stä eri hahmosta, jotka ovat kaikki tuttuja aikaisemmista Unreal-sarjan peleistä. Osa pelihahmoista pitää avata yksinpeliä pelaamalla. Naishahmojen vetovoima perustuu puolestaan d-kupilla varustettuihin rintapanssareihin. Siitäkin huolimatta, että vierailevana tähtenä nähdään myös Mortal Kombatista tuttu Raiden, eivät hahmot ole kovin persoonallisia. Massiiviset suojapanssarit ovat toki kiiltäviä ja komeita, mutta hahmojen suunnittelussa olisi voinut käyttää enemmän mielikuvitusta.

Korkealentoista pelattavuutta

Uusia liikkeitä ja aseita löytyy iso määrä. Jokaisella hahmolla on käytettävissä jonkinlainen plasmamiekka tai energiakeihäs. Hyökkäys- ja puolustusliikkeet ovat hahmokohtaisia, ja niiden opettelussa menee hetki. Lisäksi kentille ripoteltuja adrenaliinikapseleita keräämällä saa uusia ominaisuuksia käyttöönsä. Lukuisten komboliikkeiden suorittaminen käsiohjaimella osoittautuu kuitenkin vaikeaksi. Monimutkaiset kontrollit kostautuvat erityisesti lähitaisteluissa, jotka ovat nopeatempoisessa pelissä usein pelkkää sähellystä. Ammusten väistelyä on tehostettu erilaisilla volteilla ja akrobaattisilla hypyillä. Valitettavasti Jackie Chan -elokuvia muistuttava kung fu -tyylinen toiminta on kuin pussillinen herneitä pelaajan nenään – vanha klassinen ja hyväksi havaittu pelattavuus olisi ilman muuta kannattanut säilyttää.

Yksin pelaaville on erilaisten turnausten lisäksi tarjolla tarinapohjainen kampanja, jonka juoni on todella heppoinen. Pelaaja sijoitetaan prinssi Anubiksen rooliin, ja tehtävänä on pelastaa oma heimo pahalta ja ilkeältä ylösnousemusriitiltä, Liandra Corporationilta.

Tämä kaikki toimii esileikkinä moninpelille, joka toimii system linkin tai verkon kautta samanaikaisesti enintään kahdeksan pelaajan kesken. Tämä on puolet vähemmän kuin alkuperäisessä pelissä, mikä näkyy myös kenttäsuunnittelussa. Aavikolla olevat futuristiset egyptiläistemppelit ja avaruuteen sijoitetut taisteluareenat ovat sopivan kompakteja kokonaisuuksia pienelle pelaajamäärälle, eikä turhaa haahuilua tai odottelua ole juuri lainkaan. Liikkuvuus on tärkeää sokkeloisissa ja pienissä kentissä – telttojen pystyttämiseen ei ole aikaa. Kentät ovat myös sopivan erilaisia ja monitasoisia. Eri kerroksissa liikkuminen tapahtuu hissien ja hyppy- sekä liukutasojen avulla.

Epätodellisen hyvä verkkopeli

Verkossa pelaaminen on ongelmatonta, sillä pahempaa verkkoviivettä tai hidastelua ei ole havaittavissa. Toiminta keskittyy helposti samoihin pisteisiin, ja kahdenväliset lähitaistelut ratkaisevat usein joukkuepohjaisten otteluiden lopputuloksen. Pelimuotoja on yhteensä kuusi erilaista. Mukana on lajityypille tyypilliset tappo- ja tiimitappomatsit sekä lipunryöstö. Loput pelimuodot ovat lähinnä näiden erilaisia variaatioita. Valinnanvaraa olisi voinut olla enemmänkin.

Teknisesti Unreal Championship 2 kuitenkin hipoo lähes täydellisyyttä. Pelitempo on uskomattoman nopea, mutta silti kaikki pyörii ihailtavan sujuvasti. Ruudunpäivitys ei takkua, ja vanha grafiikkamoottori on päivitetty ajan tasalle. Ensimmäisen persoonan lisäksi käytettävissä on ensi kertaa pelihahmon takainen kuvakulma, jonka kamera pysyy vauhdissa hyvin mukana. Ympäristöt ja pelihahmot ovat upeasti mallinnettuja. Kaikki näyttää kirkkaiden värien ja runsaiden yksityiskohtien ympäröimänä erittäin hyvältä. Äänipuolella ei tosin kuulla mitään erikoista, mutta taustalla soivat musiikit ja taisteluäänet hoitavat tehtävänsä, eikä niihin pelin tiimellyksessä ehdi kiinnittää huomiota.

Valitettavasti vanhojen ongelmien poisto on tuonut tilalle joukon uusia, ja Unreal Championship 2 jättääkin ristiriitaisen vaikutelman. Peli toimii hyvin aivottomana viihteenä verkossa. Tulosta syntyy, mikäli nopeat refleksit ovat vielä tallella. Pelimekaaniset uudistukset ovat kuitenkin radikaaleja. Ainakaan aikaisempia sarjan pelejä pc:llä pelanneet eivät hyväksy kaikkea nielemättä. Kannattaa joka tapauksessa antaa pelille mahdollisuus, mikäli lajityyppi yhtään kiinnostaa.

Hannes Tenhovuori