Until Dawn (PS4)
Tekijä: Supermassive Games
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: https://www.playstation.com/fi-fi/games/until-dawn-ps4/
Arvostelija: Heikki Takala
Until Dawn rakentaa konseptinsa ikuisen kysymyksen päälle: Miksi teinit ovat idiootteja kauhuelokuvissa? Miksi he tutkivat yksin epämääräisiä ääniä? Miksi seksiä on pakko vetäytyä harrastamaan syrjäiseen mökkiin? Ja miksi he piiloutuvat uhkia typeriin paikkoihin, kun oikea ratkaisu olisi juosta, lujaa ja kauas?
Valinnat vain eivät ole paniikissa niin helppoja, enkä minäkään ilmeisesti pärjäisi kovinkaan hyvin kauhuelokuvan maailmassa.
Mökkihöperöintiä
Until Dawn kehittää Tellale Gamesin konseptia interaktiivisesta tarinasta. Kasa nuoria päättää kokoontua juhlimaan vuoristomökille, jossa vain vuotta aiemmin kaksi heistä kuoli. Kuten nopeasti käy ilmi, kaikki ei ole aivan kunnossa nytkään. Eikä aikaakaan, kun nuoret löytävät itsensä keskeltä tapahtumia, joista jokainen tuntuu vääjäämättä johtavan väkivaltaiseen kuolemaan.
Until Dawnia voi kutsua peliksi hieman samalla tavalla kuin Telltalen Walking Deadia. Se on interaktiivinen tarina, jossa pelaaja toimii käytännössä ohjaajana ja käsikirjoittajana tehden valinnat hahmojen puolesta ja katsellen kuinka asiat etenevät. Tästä syystä tarinasta ei voi juuri puhua, sillä jokainen paljastus on potentiaalinen spoileri. Varsinkin Until Dawnin tapauksessa.
Until Dawnin valinnat näet aiheuttavat usein varsin dramaattisia käänteitä. Peli kutsuu valintoja perhosvaikutukseksi, jossa varsin arkipäiväinen ja joskus yhdentekevä ele saattaa tuntia myöhemmin pelastaa hahmon hengen. Tai tappaa tämän. Nämä asiat on jokaisen parasta löytää itse, mutta ne ovat usein varsin hyvin piilotettuja, eikä vihjeitä suuntaan tai toiseen välttämättä anneta. Jo pelkästään huonosti harkittu dialogivalinta voi joskus johtaa tapahtumiin, jotka saavat hampaat kiristymään melkoisesti. Sekä harkitsemaan seikkailun aloittamista alusta.
Valinnat ovat kuitenkin jälkikäteen mietittynä varsin loogisia. Until Dawn on teinikauhustaan huolimatta huolellisesti rakennettu, eikä se sisällä juurikaan tapahtumia jotka ovat täysin epäuskottavia. Premissiä lukuunottamatta. Tarina pysyy hyvin kasassa ja on mielenkiintoista palata ensimmäisen pelin jälkeen menneisiin tapahtumiin ja katsoa kuinka niitä voisi muuttaa.
Mistä tulemmekin pelin syvimpään sudenkuoppaan. Pelasin puhtaasta mielenkiinnosta tarinan läpi kolmeen otteeseen. Tämä ei ole suuri saavutus, sillä sen kokonaiskesto on noin viisi tuntia ja peli on selkeästi tarkoitettu pelattavaksi uudelleen useita kertoja. Ensimmäinen kerta meni kammottavalla tavalla pieleen. Vain yksi teini selviytyi, joka luonnollisesti oli pelin suurin kiinnitys Hayden Panettiere. Toisella kerralla onnistuin pelastamaan käytännössä kaikki. Kolmannella kerralla tein kaiken niin pieleen kuin vain ikinä pystyin.
Ongelma ei ole oikeastaan siinä etteivätkö valinnat vaikuta hahmoihin. Mutta itse pelin tapahtumat pysyvät alusta loppuun kohtuullisen staattisina. Ympäristöt ovat pelityylistä riippumatta pääosin samat, ja ylimääräistä dialogia lukuun ottamatta tietyt tapahtumat eivät juuri muutu.
Ja joskus huomaa, etteivät selviytyneet edes puhu kohtauksessa, jossa tämä saattaisi olla kuollut. Tämä on pienoinen pettymys. Varsinkin jos on upottanut uudelleenpeluuseen useamman tunnin vain nähdäkseen kuinka kohtaus muuttuu, jos tämä tai se hahmo eivät ole enää elossa.
Pikemminkin elokuva
Tämä kenties paljastaa Until Dawnin suurimman ongelman. Se ei sisällä juurikaan pelaamista quick time eventtien ja valintojen lisäksi. Katsantakannasta riippuen tämä on hyvä tai huono asia, mutta itse koen, että olisin halunnut tutkia vuoristoa omillani, ja mennä minne haluan.
Visuaalisesti Until Dawn olisi käytännössä täydellinen kauhupeli. Se on uskomattoman kaunis, ja valaisun luoma tunnelma olisi sopinut Silent Hillin kaltaiseen seikkailuun kuin nyrkki päähän. Tämä lienee turha valituksen aihe, sillä siitä Until Dawnissa ei ole kysymys. Mutta sellaisena se olisi ollut huomattavasti vangitsevampi.
Vaikka ympäristöjä voi tutkia, ja ne usein sisältävät vihjeitä tulevista tapahtumista sekä johtolankoja ,joiden avulla tietyt pelin tapahtumat muokkautuvat, ne ovat silti tarkkaan rajattuja putkia välivideoiden välillä. Tämä on joskus turhauttavaa, sillä varsinkin myöhemmillä läpipeluukerroilla asiat haluaisi tehdä täysin eri tavalla. Tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, ja pelaajan on pysyttävä tietyillä raiteilla, jotka vievät vääjäämättä kohti tiettyjä tapahtumia.
Kyseessä on siis enemmän tai vähemmän kertakäyttöinen tuote. Until Dawn on hauska muutaman läpipeluukerran ajan ja siitä saa hupia myös kaveriporukassa, jossa valinnat tehdään humalaisella huutoäänestyksellä. Mutta kestoonsa ja sisältöönsä nähden se on kallis. Siinä missä Telltalen kauden saa usein kolmellakymmenellä eurolla, maksaa Until Dawn kuutisenkymppiä. Tämä on varsin kova hinta maksettavaksi teinislasher-elokuvasta.
Lisää aiheesta
Mulkaisu – Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil HD Remaster (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Slender: The Arrival (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
