Up (PC, PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
Palvelukoti-ikäinen papparainen ei ole niitä kaikkein tyypillisimpiä pelisankareita. Disney Pixarin uudessa animaatiossa Up kypsempi sukupolvi saa kuitenkin pääroolin, ja mikäli nettitietoja on uskominen, lopputulos myös toimii.
Elokuvan laatu ei todellakaan ole tae lisenssipelin onnistumiselle. Kokeilimme, miten Upin pelisovitus toimii. Vajosivatko tunnelmat maanrakoon vai nousivatko testaajien peukalot pelin nimen osoittamaan suuntaan?
Vaikka esikuvana toimiva elokuva vetoaa kaikenikäisiin, on tarinan peliversio suunnattu ennen kaikkea lapsille. Tämä näkyy läpi toteutuksen jo valitusta pelityypistä lähtien. Värikäs, piirrosmainen tasohyppely on genrevalintana tuttu ja turvallinen, mutta tällä kertaa toteutukseen on osattu haudata muutama vinkeä koukku.
Yhteistyöllä ylöspäin
Up on nimittäin tarkoitettu pelattavaksi kahdestaan. Ruudulla on koko seikkailun ajan vähintään kaksi pelattavaa hahmoa, useimmiten päähenkilö Carl ja hänen matkakumppaninsa, reipas partiolainen Russel. Myöhemmässä vaiheessa peliä pääsee ohjaamaan myös elokuvasta tuttua Dug-koiraa.
Tekoäly ohjaa toki tarvittaessa kavereita, mutta toinen ihmispelaaja voi mainioista Lego-peleistäkin tutulla tavalla liittyä koska vain seuraan. Yhteistyö onkin mukavaa, eteneminen vaatii jatkuvasti hahmojen erilaisten taitojen yhdistelemistä. Vahva Carl käyttää kävelykeppiään moninaisilla tavoilla, Russel taas hallitsee köydet ja partioveitsen. Dug mahtuu ahtaisiin paikkoihin ja on myös hieman epäloogisesti ainoa kolmikon jäsen, joka osaa käyttää vipuja.
Kovin suurta pähkäilyä ei pelaajilta edellytetä, etenemisreitit ja -tavat on yleensä alleviivattu niin selkeästi, että hitaampikin pelaaja näkee kertavilkaisulla, mitä on tehtävä. Jos ei, antaa peli vielä erikseen äänivihjeitä vaikeimpien puzzlejen lähistöllä.
Nousu huipulle on lyhyt
Valtaosa pelaamisesta on suhteellisen rauhallista kiipeilyä ja hyönteisjahtia. Alun ja lopun hurjien lentotaisteluiden lisäksi ainoan poikkeuksen tähän muodostavat muutama yhteenotto vihaisten koirien kanssa sekä kaksi perheen pienimpiä ehkä jopa pelottavaa pomotaistelua.
Muuten ihan kelvollinen tekoäly köhii pomoja vastaan ikävästi tehden yksin pelaamisesta hetkellisesti jopa turhauttavaa. Kahdestaan ongelmia ei ole ja vaikeustaso on muutenkin sen verran alhainen, että väliaikaiseksi apuriksi voi pyytää kenet vain, jos taloudesta vain löytyy kaksi ohjainta. Tätä peliä osaavat isi ja äitikin pelata tarvittaessa.
Lähes koko pelin läpi ulottuva helppous alleviivaakin Upin suurinta ongelmaa. Teos on lastenpeliksikin toivottoman lyhyt. Tarina oli koettu yhdessä 9-vuotiaan testihenkilön kanssa arviolta neljässä tunnissa. Kultakolikoita haalimalla avautuvat keräilytehtävät antavat syyn palata joidenkin kenttien pariin vielä toiseenkin kertaan, mutta keskivertopelaaja avaa silti loputkin salaisuudet parissa lisätunnissa.
Ihan tyhjän päälle ei tarinan jälkeen onneksi jäädä. Mukaan on ympätty vielä kolme erilaista ilmataisteluhenkistä moninpeliä, joissa kahdesta neljään sankaripilottia voi taistella toisiaan tai pahan Charles Muntzin ilmalaivaa vastaan. Ohjaustuntuma on sekä moninpeleissä että yksinpelin lento-osioissa sangen hutera, mutta hyvässä seurassa koiratappeluista saattaa silti irrota hupia ainakin hetkeksi. Jos ei muuten, niin lapsilauman voi lukita konsolin kanssa pieneen huoneeseen ja laskea sitten tunnin kuluttua henkiin jääneet.
Do you speak English?
Palataan lopuksi vielä hetkeksi itse tarinan ja sen toteutuksen pariin. Up olettaa lähtökohtaisesti, että pelin ostava on jo nähnyt elokuvan. Tärkeimmät juonenkäänteet käydään lävitse uutisten muotoon puetuilla välianimaatioilla, mutta lähdemateriaalia tuntemattomalle lopputulos näyttäytyy hätäisenä ja sekavana.
Tästä päästäänkin valituksen aiheeseen, joka ulottuu moniin muihinkin lasten ison rahan lisenssipeleihin. Suomenkielinen toteutus puuttuu jälleen kerran tyystin. Tarjolla ei ole edes tekstityksiä, saatika varsinaista suomenkielistä puhetta.
Näinä aikoina, kun pelaaminen on suositumpaa kuin koskaan ennen, ei voi kuin ihmetellä julkaisijoiden välinpitämättömyyttä. Ajatus lienee osapuilleen se, että leffan nähneet haluavat pelin joka tapauksessa, joten käännöstyöhön ei tarvitse laittaa paukkuja. Kieltä huonosti tai ei lainkaan osaavalta lapselta menee kuitenkin iso osa ilosta ohi, kun tutut sankarit puhuvat vain lontoota.
Itse peli on kuitenkin lopulta ihan laadukas tapaus. Toki graafinen toteutus on lähempänä PlayStation 2:sta kuin nykyaikaa, mutta muuten valitettavaa löytyy oikeastaan vain liian lyhyestä kestosta. Aikuinen ei tästä tietenkään saa yksin yhtään mitään irti, mutta leffaa fanittanut piltti tuskin pettyy. Yhteistyöpelimuoto on myös mitä mainioin tapa viettää vaikka hetki vanhempi-lapsi-laatuaikaa mukavan elokuvakokemuksen jatkoksi. Uppia kannattaa kokeilla, mutta vain, jos perheen jälkikasvu tykkäsi leffasta.
Tekijä: Heavy Iron Studios, Asobo Studio
Julkaisija: THQ
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: DS, PC,PSP, PlayStation 2, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 tarinamuodossa, 2-4 ilmataisteluissa
Pelin kotisivu: http://www.upvideogame.com
Juho Anttila
Lue myös
Dragon Quest: Hand of the Heavenly Bride (DS)
Guitar Hero 5 (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
Tales of Monkey Island Episode 3: Lair of the Leviathan (PC, Wii)
Uncharted 2: Among Thieves (PS3)
