Uusimmat

Valiant Hearts (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

25.06.2014 19:12 Miikka Lehtonen

Tekijä: Ubisoft Montpellier
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Valiant Hearts
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Valiant Hearts on peli sodasta, mutta se ei ole sotapeli. Se on äärimmäisen ranskalainen, hämmentävän hurmaava ja virkistävän persoonallinen.

Se on tätä kaikkea, mutta jotain puuttuu.

Valiant Hearts on sellainen peli, jota en olisi uskonut näkeväni. En ainoastaan sen takia, että se uhmaa niin totaalisesti pelimaailman vallitsevia genrejä, vaan koska en oikeastaan edes osannut kuvitella sen mahdollista olemassaoloa. Ettäkö Ubisoft, kylmän laskelmoivana pidetty firma, julkaisee intiimin ja koskettavan tarinan sodasta, joka näyttää ja tuntuu ranskalaiselta piirroselokuvalta? Kuten sanoin, enpä olisi osannut edes aavistella.

Sodan kohtalot

Valiant Hearts kertoo tarinan kolmesta miehestä, yhdestä naisesta ja näiden koirasta. Emile, Karl ja Freddy ovat sotilaita, jotka kohtalo heittää suuren sodan eri osapuolille. Emile värvätään vanhasta iästään huolimatta rintamalle puolustamaan kotimaataan hunnien hyökkäykseltä. Tiivistyvät tunnelmat saavat ranskalaiset karkoittamaan kaikki saksalaiset mailtaan, mikä tarkoittaa Karlille lähtöpasseja Ranskasta – ja nuoren perheensä luota. Freddy taas on amerikkalainen, joka löysi Ranskasta ensin elämänsä rakkauden ja sitten pohjattoman tragedian, kun sota riisti hänen tuoreen vaimonsa häneltä vain hetkeä häiden jälkeen.

Nelikon viimeistelee Anna, joka on itseoppinut sairaanhoitaja. Hänen motivaationaan toimii siepattu isä. Kuinka ollakaan, käy ilmi, että isän kaapannut saksalaiskenraali on sama miekkonen, joka pommituksellaan murhasi Freddyn vaimon.

Yhdistelmä kuulostaa oudolta ja sitä se välillä onkin. Valiant Hearts kun ei osaa aina päättää, haluaako se olla maanläheinen ja realistinen sotakertomus, jossa pienet draaman hetket saavat tilaa hengittää ja tehdä vaikutuksen pelaajaan, vai sarjakuvamainen toimintarällästys, jossa paetaan hunnien supertankkeja ja taistellaan zeppeliniä vastaan katedraalissa.

Tämä on harmi, sillä Valiant Hearts on ehdottomasti parhaimmillaan, kun se malttaa pysyä arkisissa asioissa. Pelaajaa muistetaan vähän väliä tietoiskuilla sodan kauhuista ja näitä peli pyrkii myös välittämään. Toisinaan möngitään taistelukaasun täyttämissä juoksuhaudoissa, väistellään tykistökeskitystä tai pelastetaan kaivosmiehiä romahtaneesta kaivoksesta. Nämä ovat pelin tähtihetkiä. Niitä, joissa tyylitelty ja vähäilmeinen taidetyyli antaa pelaajan mielikuvituksen laukata huisin tuloksin.

Eivät ne toiminnalliset osiotkaan peliä sinänsä pilaa, mutta tyylirikko on välillä melkoinen. On vaikea siirtää ajatuksensa Sommen tai Ypresin taistelun kauhuista koomiseen autoiluminipeliin, jossa väistellään Can-Canin tahtiin super-zeppelinin tulitusta.

Puzzleilua

Vaikka Valiant Hearts on todella nätti ja sarjakuvamainen peli, se on kuitenkin lopulta peli. Eli teos, jota täytyisi pelata. Tässä tapauksessa pelattavuus on kepeää seikkailua. 2D:nä vierivät pelikentät kuvaavat karuja sotamaisemia ja puzzlet keskittyvät pääasiassa myös sodan arkeen. Joskus vaikka kasataan tykkiä pitkin pelialuetta lojuvista osista, toisinaan mietitään keinoja romahtaneen kaivostunnelin avaamiseksi.

Pääasiassa puzzlet ratkotaan yksinkertaisilla noutotehtävillä. Joku haluaa henkselit. Ne saisi miekkoselta, joka kaipaa piippua. Se taas irtoaisi, jos veisi kolmannelle kaverille lääkintäpakkauksen ja niin edelleen. Välillä mukaan on heitelty yksinkertaista hiippailua tai niitä jo mainittuja minipelejä. Kombinaatio toimii: peli pysyy koko ajan pirteänä ja yllättävänä.

Koska kyse on ladattavasta pelistä, mitään kymmenien tuntien eeposta ei kannata odottaa. Itse pelasin Valiant Heartsin läpi yhdessä maratonsessiossa, joka kesti kahdeksisen tuntia. Väliin mahtui tosin pari  taukoa, joten todellinen kesto lienee lyhyempi.

Valiant Hearts on peli, joka ei välttämättä hurmaa pelattavuudellaan – joskaan ei siinä tosiaan mitään suurempaa vikaakaan ole – mutta kokonaisuutena se on mukava tuttavuus. Se on uniikki ja persoonallinen tapaus, joka uskaltaa olla erilainen ja tarjoilla pelikokemuksen, jolle ei löydy vertaista muualta. On harmi, ettei kehitystiimi ole ollut tarinaa säveltäessään hieman hillitympi, sillä yhtenäisempänä pakettina Valiant Hearts olisi voinut olla mestariteos. Nytkin se on pelaamisen arvoinen.

 

 

Lisää aiheesta

Valiant Hearts –ensikosketus – seikkailu ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa

Valiant Hearts on jotain hyvin erilaista. Se on pienen 14-henkisen tiimin luoma tarina viiden henkilön kohtaloista ensimmäisen maailmansodan syövereissä. Se on myös rakkaustarina. Ja tarina koirasta.

Valiant Hearts ihastuttaa heti ensinäkemältä. Tämä on jotain muuta. Se on monitasoinen, visuaalisesti piirroselokuvamainen tarina, lähes satu. Se sukeltaa julmuuksien keskelle ja peilaa niitä tavalla, joka ei tunnu ahdistavalta.

Miikka Lehtonen

Muropaketin uusimmat