Vampire: The Masquerade – Bloodlines (pc)

Mitä saadaan, kun yhdistetään Vampire: The Masqueraden synkkä ja monipuolinen maailma, Valven Half-Life 2:ssa käyttämä Source-pelimoottori sekä muun muassa Fallout-pelien tekemisessä mukana ollut ja Arcanumin luonut Troika Games? Lyhyesti sanottuna: Deus Ex vampyyreilla.

Vampiren maailmassa vampyyrit, ihmissudet ja muut yliluonnolliset olennot elävät ihmiskunnan varjossa ja voivat paksusti vaikuttaen maailman asioihin kulissien takana. Vampyyrit pyörittävät varjoissa omaa, monimutkaista yhteisöään, jonka klaanien ja muiden ryhmittymien välinen politikointi ja juonittelu ovat yhtä yleistä kuin veren juonti. Bloodlines heittää pelaajan keskelle tätä maailmaa, Los Angelesin varjoisemmalle puolelle vastasyntyneenä vampyyrina Camarillan, sabbattien ja anarkistien väliseen valtataistoon.

Bloodlinesin ehdottomasti vahvin puoli erinomaisesti rakennetun tarinan lisäksi on valintojen ja mahdollisuuksien uskomaton määrä. Valintoja riittää jo hahmoluonnista lähtien. Vampyyrin klaani vaikuttaa sen omaamiin kykyihin ja taitoihin. Klaani, taidot ja kyvyt taas vaikuttavat keskusteluissa annettaviin vaihtoehtoihin sekä juonen kulkuun. Yksikään hahmo ei voi osata kaikkea, joten hahmon taidot vaikuttavat oikeasti pelin kulkuun ja luonteeseen. Viettelytaitoiset tai lipeväkieliset hahmot selviävät tilanteista aivan eri tavoin kuin aseita heiluttelevat ja iskuja kestävät ääliöt. Jos pelaa mielenvikaisella malkavialaisella, on keskustelussa aivan erilaisia vaihtoehtoja kuin mielenhallintaa taitavalla Ventruella. Kammottavan ulkomuodon omaavat nosferatut eivät taas voi juuri lainkaan liikkua ihmisten ilmoilla, vaan lähinnä viemäreitä käyttäen. Silloin on syytä osata tiirikointia ja hiippailua.

Bugit vaarna pelin sydämessä

Vampyyrien valtataistelussa väkivalta on aina ratkaisu, joten tappelemaankin joutuu, vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Taisteleminen onkin Deus Exin tavoin pelin heikoin lenkki. Tämä johtuu osaksi siitä, että tappelemisessa ratkaisee enemmän pelihahmon kyvyt kuin pelaajan omat taidot. Jos hahmo on surkea ampuja, se ei pelaajan hiirikäden tarkkuudesta huolimatta osu edes siihen kuuluisaan ladon oveen. Tekoälyn typeryys ja lukuiset bugit eivät myöskään auta asiaa.

Bloodlinesin loistavasti kirjoitettua tarinaa tukee erinomainen ääninäyttely, joka onkin tarpeen, sillä peli sisältää hillittömästi dialogia. Myös Source-pelimoottorista on apua. Vaikka Troika ei ole kyennyt luomaan sillä aivan Half-Life 2:n tasoista ulkoasua, sen teho on nähtävissä erityisesti hahmojen kasvoissa, jotka ovat erittäin elävän oloisia.

Bloodlines on järkyttävän monipuolinen roolipeli sanan varsinaisessa merkityksessä. Pelin loistoa himmentävät kuitenkin lukuisat pienet bugit grafiikassa, ulkoasussa ja yleisessä toteutuksessa. Lisäksi pelin vauhti loppuu kesken. Puolivälin jälkeen valintojen määrä laskee huomattavasti, ja eteen tulee liikaa pelkkiä suljettuja taistelualueita, joissa puhuvat hahmojen sijaan aseet ja nyrkit. Troikalta loppui selkeästi aika tai kunto kesken, mikä onkin bugien ohella ainoa syy, miksi peliä ei voi varauksetta julistaa Deus Exin kaltaiseksi klassikoksi. Peli onkin syytä päivittää heti asennuksen jälkeen.