Wallace & Gromit’s Grand Adventures Episode 2: The Last Resort (PC, 360)

05.05.2009 11:20 | Jukka O. Kauppinen

Tutut sankarimme Wallace ja Gromit aloittivat uudet ylväät seikkailunsa PC-seikkailijoiden ruuduilla kamppailemalla jättimäisiin mittoihin kasvaneita mehiläisiä vastaan. Itseaiheutetun pulman ratkominen kävi voimille ja loma tekisikin jo terää.

Englantilainen sää ei kuitenkaan suosi rannalla löhöilemistä, mutta sehän ei keksijää pysäytä. Lomaparatiisin voi rakentaa vaikka kellariin. Naapurustokin pääsee nauttimaan ranta-auringosta, maksua vastaan tietenkin. Tällä kertaa mikään ei voi mennä pieleen, eihän?

Jos lukija ei tässä vaiheessa jo tiedä, mistä on puhe, kannattaa katse suunnata Telltale Gamesin mainion episodipohjaisen pelisarjan maaliskuussa ilmestyneeseen ensimmäiseen osaan. The Last Resort jatkaa siitä, mihin mainio Fright of the Bumblebees loppui kertoen aivan uuden, mutta yhtä lailla hulvattoman hauskan tarinan.

Kupillinen teetä, olkaa hyvä

Kun edellisen episodin julkaisusta on kulunut vain runsas kuukausi, lienee turha odottaa suurempia teknisiä muutoksia pelisarjan osien välillä. Onneksi Telltale Gamesin pelimoottori on laatutyötä, jonka päälle on hyvä rakentaa. The Last Resort näyttää aivan yhtä hyvältä kuin sankariparin hunajantuoksuinen ensimmäinen koitos.

Alkuperäisten animaatioelokuvien vahamaista toteutusta jäljittelevä grafiikka ei ehkä juhli polygonien määrällä, mutta luo silti leppoisan tunnelman. Hahmoanimaatio tavoittaa henkilöiden persoonallisuuden hykerryttävällä tavalla. Erityisesti Gromit, joka mykkänä joutuu kommunikoimaan pelkillä ilmeillä ja eleillä, on onnistunut hyvin.

Tasalaatuinen ääninäyttely täydentää ilmapiiriä, joka onkin brittiläisen maanläheinen. Hahmojen pulmat ja huolet ovat viehättävällä tavalla pieniä, mutta silti merkityksellisiä. Tapahtumien ei tarvitse olla mittasuhteiltaan eeppisiä ollakseen mielenkiintoisia.

Musiikki on oleellinen osa kokemusta. Fright of the Bumblebees nosti hilpeät melodiat etualalle välillä lähes häiritsevällä tavalla. Tämä on huomattu Telltale Gamesinkin puolella, sillä The Last Resortin ääniraita on paremmin balanssissa. Tällä kertaa musiikki tukee kokonaisuutta varastamatta koko showta. 

Mysteerien kartano

Henkilögalleria on pääosin tuttu jo edellisestä osasta. Uusiakin hahmoja toki esitellään ja nämä saavat myös merkittävän roolin pelin kolmeen hitusen irralliseen osioon jakautuvassa tarinassa. Vauhtia on hidastettu hieman edelliskerrasta ja hahmojen välisiin suhteisiin päästään pureutumaan tarkemmin lisääntyneen dialogin muodossa.

Peli tuntuu alkuun jopa edellisosaakin helpommalta. Harmaita aivosolujaan ei juuri joudu kiusaamaan pulmien ratketessa usein melkein itsestään. Vaikeustaso nousee kuitenkin ovelasti tarinan edetessä ja kolmannen näytöksen Agatha Christiemäinen mysteeri pakottaa jo välillä pysähtymään ja miettimään seuraavia siirtojaan. Kovin kiperistä puzzleista ei silti ole kyse tälläkään kertaa ja säädettävä vihjejärjestelmä jääkin tarpeettomaksi.

Haastamisen sijasta peli kannustaakin nauttimaan hersyvästä huumoristaan. Vaikka tarina ei olekaan tällä kertaa mehiläisjahdin kaltainen tiukka kokonaisuus, saa sen kiireettömyys hyvälle tuulelle. Wallacen ja Gromitin seikkailuille tyypillinen toiminnallinen loppuhuipennus tuntuu jopa hieman päälleliimatulta.

Pientä harmistusta aiheuttaa uusien paikkojen puute. Valtaosa tapahtumista sijoittuu Wallacen ja Gromitin jo ensimmäisessä osassa tutuksi tulleeseen kotitaloon. Vaikka varsinkin kellari on saanut aivan uuden sisustuksen, toivoisi seuraavilta episodeilta jo enemmän tuoretta nähtävää. Kaupungista ja sen lähiympäristöstä löytyisi varmasti mielenkiintoisia näyttämöitä uusille seikkailuille.

Konsolit mielessä, ohoi

Wallace ja Gromit ilmestyvät myös Xbox 360:lle ja tämä näkyy käyttöliittymässä. Vaikka peliä ohjaisi yhä wasd-yhdistelmän sijasta mieluummin pelkällä hiirellä, on muutoksissa myös etunsa. Suurikokoiset hotspotit on helppo löytää eikä haastetta yritetäkään luoda piilottelemalla muutaman pikselin kokoisia esineitä ruudun laidoille. Hieman oudoksuttaneen ensikosketuksen jälkeen järjestelmä tuntuu toimivalta ja sen perusteella uskaltaisi jo melkein povata sarjalle menestystä myös konsolien puolella.

The Last Resort jatkaa Telltale Gamesin mainioiden lisenssipelien kasvavaa sarjaa. Edeltäjänsä tavoin se tavoittaa lähdemateriaalin hengen hienosti. Pahimmaksi Akilleen kantapääksi jää yhä hieman alhaiseksi viritetty vaikeustaso, jonka johdosta pelikokemus ei kestä parhaimmillaankaan muutamaa tuntia pidempään. Toisaalta episodipohjaisen pelin hintakin on varsin kohtuullinen.

Jos Aardman-studioiden ja Telltale Gamesin yhteistyön hedelmät eivät ole vielä tuttuja, kannattaa brittihenkisen huumorin ja hauskojen tarinoiden ystävien surffata pikapikaa pelin kotisivuille. Neljän episodin mittaiseksi kasvavan kokonaisuuden sai kirjoitushetkellä omakseen reilusti alle kolmella kympillä, mikä ei ole hinta eikä mikään näin laadukkaasta seikkailuviihteestä.

Toim. huom. Xbox 360:lle ilmestyvä seikkailu tuntui ensikokeilussa ihan toimivalta ja tietysti ennen kaikkea hauskalta. Konsolikansan kannattaa odottaa.

Sarjan edellinen peli: Wallace & Gromit’s Grand Adventures: Fright of the Bumblebees (PC)

 

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: PC Windows XP, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Tulossa: Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP (SP2) tai Vista, 2,0 Ghz Intel Pentium 4 tai vastaava prosessori, 512 Mt muistia, 310 Mt kiintolevytilaa, 64 Mt DirectX 8.1 -yhteensopiva näytönohjain, Direct X 9.0c
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.telltalegames.com/wallaceandgromit
Juho Anttila

 

 

Lisää aiheesta

Liikkuva linna / Wallace & Gromit: Kanin kirous

Wallace & Gromit’s Grand Adventures: Fright of the Bumblebees (PC)

Lue myös

Age of Pirates 2 – City of Abandoned Ships -ennakko (PC)

Ceville (PC)

Chrono Trigger (DS)

Fable II: Knothole Island (360)

Jack Keane (PC)

Mount & Blade 1.0 (PC)

Sam & Max Season 1 (Wii)