Warhammer 40K: Dawn of War (pc)

18.11.2004 00:00 | Miikka Lehtonen

Warhammer 40K:n maailma lienee tuttu monille. Synkässä, goottilaisten maisemien ja tummien sävyjen värittämässä universumissa ihmiskunta käy sotaa koko maailmankaikkeuden laajuudella. Warhammer-pelistä lainatut fantasiataustat näkyvät selkeästi, sillä niin örkit, haltiat kuin epäkuolleetkin ovat siirtyneet sujuvasti scifi-maailmaan.

Miniatyyripelinä Warhammer 40K on luultavasti alansa ykkönen, eikä suotta. Lähes pohjattoman laaja ja kiehtova taustatarina antaa sotaan mielenkiintoiset lähtökohdat ja lisäksi harrastus vie aikaa juuri niin paljon kuin sille uskaltaa antaa, kertoo allekirjoittanut nimimerkillä nuoruutensa uhrannut. Games Workshop -pelailijat ovat vuosikausia odotelleet asiallista tietokonekäännöstä suosikkipeleistään, mutta tyytyminen on ollut onnettomiin väännöksiin. Games Workshopin markkinamalli selittää paitsi kysynnän, myös selityksen sille, miksi täydellistä käännöstä ei olla nähty eikä tulla näkemäänkään. Säännöiltään yksinkertaiset pelit perustuvat siihen, että pelaajat ostavat jatkuvasti uusia, kalliita miniatyyreitä. Pelaajia kiinnostaisi tietenkin saada kaikki pienellä korvauksella (edes tietokoneen ruudulla), mutta juuri samasta syystä Games Workshop ei tule ikinä suostumustaan moiseen antamaan. Koska tyytyminen on Dawn of Warin tyylisiin peleihin, voitaneen ilolla todeta, että ainakin ne ovat hyviä.

Kuten odottaa saattaa, Warhammer 40.000: Dawn of War on sotapeli. Eräs ihmiskunnan kaukaisista planeetoista on joutunut örkkien hyökkäyksen alaiseksi. Warhammer-maailman örkit ovat kaikille Blizzard-pelaajille tuttuja, sillä ne on pöllitty lähes sellaisinaan ja täysin häpeilemättä Warcraft-peleihin. Kuten yleensä tietokonepeleissä ja novelleissa käy, Keisarillisen kaartin jalkaväki on voimaton örkkiarmadan edessä. Koska ihmiskunta ei neuvottele sen enempää terroristien kuin muukalaistenkaan kanssa, apuun hälytetään isot pojat. Lapsuudesta saakka geneettisesti muokattu ja raskaasti aseistettu avaruusmerijalkaväki on kovinta sakkia, mitä fiktiivisillä sotakentillä on ikinä nähty. Pelaaja astuu komppanian komentajan taistelupukuun pysäyttämään vihollisten hyökkäyksen ja lopulta valtaamaan takaisin menetettyjä alueita. Sillanpääasema muodostetaan suoraan kiertoradalta laukaistavien pudotuskapselien avulla ja sitten potkitaan päitä kasaan kunnes ei ole enää potkittavaa. Tässä myös Dawn of Warin yksinpeli lyhyesti tiivistettynä.

Kun pelaajien keskuuteen aikoja sitten vuosi tieto siitä, että odotettu Warhammer 40K -peli tulisi olemaan tosiaikanaksuttelu, hampaiden kiristely oli melkoista. Hampaitaan voi kuitenkin säästellä parempaan käyttöön, sillä kerrankin peli on toteutettu järkevästi. Avaruusmerijalkaväki ei hipsi kirveet ja hakut kourassa louhimaan puuta tai malmia, vaan peli pyörii resurssipisteiden ympärillä. Sodalle loogisesti resursseja saa onnistumisten myötä, eli suomeksi valloittamalla kartalle merkittyjä, strategisesti tärkeitä kiintopisteitä. Näiden pisteiden avulla pyöritetään koko operaatiota. Laaja teknologiapuu vaatii avautuakseen uusia ja parempia rakennuksia, joiden kautta yksiköitä parannellaan ja paikkaillaan, sekä kehitetään uusia, kovempia sotilaita ja sotakoneita. Koska rahaa tarvitaan paljon ja jatkuvasti peli pyörii luontevasti kiintopisteiden ympärillä, eikä Warcraftista sun muista tuttua tukikohdassa kykkimistä ja ”ei sitte rushita ekaan tuntiin” -tyylistä nyhväystä nähdä: tämä on sotaa!

Hyvänä uutisena tulee myös se, että Warhammer 40K on siirtynyt pc:lle paitsi näyttävästi, myös uskollisesti. Edustettuina ovat yksinpelin space marineiden lisäksi myös eldarit, kaaos ja örkit paitsi vihollisina myös moninpelissä pelaajien käytössä. Jokaiselta porukalta löytyy laaja valikoima erilaisia yksiköitä kevyestä tiedustelujalkaväestä aina eldarien sodan jumalan ruumiillistumaan saakka. Lyhyesti voidaan sanoa, että mikäli yksikkö kyseisen armeijan säännöistä oikeasti löytyy, sen saa mukaan myös Dawn of Warissa. Yksiköille on myös pääasiassa käyttöä, eikä taitavan pelaajan käsissä mikään yksikkö piekse automaattisesti muita. Tämä tietenkin sillä oletuksella, että pelaaja on tajunnut varustaa joukkonsa oikein. Jalkaväki ei kauaa pärjää tankkia vastaan, mikäli niille ei ole antanut paria ohjuksenlaukaisinta. Rakennustensa kautta pelaaja pystyy tutkimaan yksikköbonuksia, kuten ryhmänjohtajia ja erikoisaseita. Näiden avulla ryhmänsä voi kustomoida juuri oikeaan tehtävään, kuten alkuperäisessä miniatyyripelissäkin.

Huomio yksityiskohtiin ei lopu tässä, sillä ilahduttavasti Relic ei ole sortunut tosiaikanaksuttelujen toiseen perisyntiin, liialliseen tasapainottamiseen. Yleensähän kaikki RTS-pelien osapuolet ovat identtisiä vain pienillä grafiikkaeroilla, mutta Dawn of Warissa eri armeijat todella tuntuvat erilaisilta. Kaaoksen ja avaruusmerijalkaväen välillä ei luonnollisesti paljon eroa ole, ovathan kaaoksen sotilaat entisiä imperiumin joukkoja, jotka vain loikkasivat pimeiden voimien puolelle. Muiden välillä eroa kuitenkin löytyy. Esimerkiksi siinä, missä muut huolellisesti tutkivat ja kehittävät uutta teknologiaa, örkeillä sen taso määräytyy porukan koon mukaan. Mitä enemmän örkkejä, sitä parempaa tavaraa niille pystyy kehittämään. Tällaiset pikkuseikat muovaavat automaattisesti pelin eri armeijoista alkuperäiselle taustamateriaalille uskollisia ja pitävät pelin myös vaihtelevana ja haastavana niille, jotka eivät voisi vähempää taustatarinasta välittää.

Jos pelin suunnittelu on A-luokkaa, vähintään samalle tasolle on päästy myös teknisesti. Vaikka välianimaatioissa pelin moottori näyttääkin rujolta ja tekstuurit suttuisilta, itse pelissä ei valittamista löydy. Ensiluokkaiset grafiikat eivät silti ole pelin tärkein myyntiargumentti, vaan se kunnia menee animaatiotiimille. Normaalin huitomisen sijaan lähitaisteluanimaatiot on esimerkiksi purkitettu valmiiksi ja näin pelaaja pääsee nauttimaan siitä, kun jättimäinen taistelukävelijä poimii maasta örkkejä ja paiskoo näitä rakennusten seiniin tai repii ne kourillaan kahtia. Relic tuntee kohdeyleisönsä! Äänipuolella peli tuntuu valitettavasti jotenkin ponnettomalta. Äänet ovat ihmeen tinaisen kuuloisia, eikä niissä ole sellaista munakasta jyrinää, jollaista Warhammer 40K -taistelulta odottaisi.

Lyhyt yksinpeli, loistava moninpeli

Kuten yleensä, lähes ainoat valittamisen aiheet löytyvät yksinpelin puolelta. Se on paitsi lyhyenpuoleinen, myös ennalta-arvattava ja kärsii hieman tyhmänoloisesta tekoälystä. Örkkijätkät seisoskelevat ojassa potkimassa kolmea kaartilaista nenään samalla kun merijalkaväki lataa liekinheittimellä niskaan reunalta. Jouduttuaan puolustamaan tukikohtaansa tietokone pudottelee yksi kerrallaan pieniä yksiköitä ottamaan turpaansa jumalattomalta armeijalta sen sijaan, että keskittäisi voimiaan syrjään ja hyökkäisi porukalla. Dawn of War on kuitenkin huomattavasti haastavampaa ja reilumpaa vastusta kuin esimerkiksi Command & Conquer: Generals, joka huijasi häpeilemättä ja törkeästi. Lisäksi on todettava, että peli on suunniteltu selkeästi moninpeliksi, jollaisena se myös loistaa. Matsit eivät rajoitu vain mies miestä vastaan-mättöihin, vaan myös jättimäiset tiimitaistelut onnistuvat. Parhaimmillaan nämä pelit päättyvätkin satojen miesten yhteenottoihin strategisesti tärkeissä pisteissä, kuten pitääkin.

Olin itse mukana testaamassa Dawn of Waria sen ensimmäisestä betaversiosta saakka ja on ollut ilo nähdä, millä asenteella pelin kehittämiseen on suhtauduttu. Pelaajien kritiikkiä ja ehdotuksia on kuunneltu, mutta kaikkea vinkumista ei ole automaattisesti otettu huomioon. Tästä johtuen peli on hyvin tasapainotettu, mutta ei niin pitkälle, että siitä katoaisi kaikki maku. Pelin kehitys ei myöskään pääty tähän, vaan lisäosat ovat jo suunnitteilla. Pelaajat saivat äänestää haluamastaan sisällöstä ja mitä ilmeisimmin seuraavaksi mukaan saadaan terminator-henkiset Necronit ja animevaikutteiset Taut. Myös pelaajat pääsevät itse tunkemaan lusikkaansa soppaan, sillä karttaeditori ja kehitystyökalut ovat tekemässä kovaa kyytiä tuloaan. Tämän jälkeen pelattava ei aivan nopeasti lopu ja lienee vain ajan kysymys, ennen kuin pelaajien omat B’Horin Jääkäriprikaatit ja Z’hatagunin Tykistöprikaatit mellestävät netissä. Kehitystyö on tuottanut tulosta, sillä Dawn of War jää aikakirjoihin yhtenä vuoden 2004 parhaista peleistä. Se on paitsi erinomainen tosiaikastrategia, myös melko pitkälti se peli, jota Warhammer 40K -fanaatikot ovat toivoneet. Lämmin suositus paitsi figupelaajille, myös hyvien pc-pelien ystäville.

Tekijä: Relic Entertainment
Julkaisija: THQ
Testattu: Athlon XP2200+, 512Mb DDR 333, Radeon 9800 Pro, Windows XP, DirectX 9.0c
Saatavilla: ppc
Laitevaatimukset: 1.4GHz Pentium III, 256MB RAM, DirectX 9.0b, DirectX 9.0 -yhteensopiva näytönohjain.
Pelin kotisivu: www.relic.com/product/dawnofwar