Warhammer 40K: Squad Command (DS, PSP)
Synkästä tulevaisuudesta on puhuttu useammankin pelin yhteydessä, mutta synkinkin peliversumi näyttää kauniilta kesäaamulta vertailussa Warhammer 40K:n universumin kanssa. Vihan ja sodan täyttämä 40K-maailma on mitä otollisin paikka vaikkapa taktiselle ryhmätason strategialle.
Suomalaisen RedLynxin uutuus tarjoilee juuri tätä, sillä keisarillisen avaruusmerijalkaväen kivikovat soturit ovat taas vastakkain kaaoksen kauhujen kanssa. Ladatkaa aseenne ja lukekaa vihan litaniat, tänään taistellaan.
RedLynxin hilpeät miekkoset eivät ole suinkaan sorvin ääressä ensimmäistä kertaa, sillä poikien aiemmasta tuotannosta löytyvät muun muassa N-Gagen ainoat hyvät pelit, Pathway to Glory -strategiat. Tätä taustaa vastaan odotukset Warhammer 40K -eepoksen osalta olivat korkealla, eivätkä punailvekset petä, vaikka peli hetkittäin hieman tökkiikin.
Viha on Keisarin suurin lahja ihmiskunnalle
Warhammer 40K: Squad Command tuo nopeasti mieleen RedLynxin aiemmat tuotokset, joskin peliä on toki päivitetty hyödyntämään paremmin tehokkaamman laitealustan mahdollisuuksia. Pohjimmiltaan kyseessä on silti tutun oloinen, vuoropohjainen ryhmätason strategiapeli, jossa pelaaja komentaa keisarillisia joukkoja näiden loputtomassa sodassa kaaoksen voimia vastaan.
Pelimekaniikaltaan Squad Command on lähempänä vaikkapa klassista UFO: Enemy Unknownia kuin aitoa miniatyyripeliä. Esikuvan jähmeä rakenne on korvattu sujuvammalla mallilla, jossa pelaajan annetaan toteuttaa joustavammin omia visioitaan tulevaisuuden synkästä sodankäynnistä.
Taistelu tapahtuu vuoroissa, joissa kumpikin osapuoli liikuttelee kaikkia taistelijoitaan rauhassa, voiden hyppiä vapaasti miehestä toiseen toimintojen välillä. Näin vaikka sujuvat siirtymiset hyvän suojatulen turvin onnistuvat hienosti.
Pelimoottorista löytyy mukavasti syvyyttä, sillä esimerkiksi näkökentät ja line of sight on mallinnettu mainiosti 3D-maastoa hyödyntäen. Välillä line of sight tosin tökkii, jolloin muka suojassa olevat soturit saavat kuulaa kalloonsa, eivätkä pysty vastaamaan vaikkapa ikkunasta räiskivän kultistin tulitukseen. Ongelma tosin poistuu nopeasti, mikäli taistelijoilla on käytössään jotain perus-bolteria voimakkaampaa, sillä suuri osa pelin maastosta on tuhottavissa. Ikkunassa riekkuva kultisti – ja kaikki samassa korttelissa – katoavat savuna ilmaan kun sinko nousee olalle.
Sinkokaan ei silti auta pelin pahimpaan ongelmaan, onnettomaan kameraan. Kamera, joka on säännönmukaisesti turhan lähellä ja huonossa kulmassa, liikkuu vain ristiohjaimella ja pääilmansuuntiin. Analoginypykän törkkiminen kääntelee kameraa, mutta aivan liian vähän. Kallistuskulmaa on nimittäin vain pari astetta, joten suuri osa taistelukentästä jää koko ajan näkymättömiin.
Peli mallintaa muutenkin mukavia tuulahduksia niistä Warhammer 40K:n monipuolisemmista päivistä, sillä esimerkiksi niin kutsuttu overwatch-tulitus onnistuu. Jos sotureilleen jättää laukausten verran toimintapisteitä, veikkoset osaavat itse nostaa aseet olalleen ja lähettää tulta jumalattomia kerettiläisiä kohtaan, kun nämä nostavat arpiset päänsä suojan takaa.
Valitettavasti mitään säätömahdollisuuksia ei ole, joten tulipisteet käytetään jos vaikka 500 metrin päässä vilahtaa kultistin pikkusormi, sen sijaan että taistelijat osaisivat odottaa sitä parin metrin päässä kykkivää jantteria. Näinhän se tosin aikanaan toimi Warhammer 40K -figupelissäkin, mutta onko kyseessä kumarrus perinteitä kohtaan vai löperö pelisuunnittelu, se onkin parempi kysymys.
Kuvia DS-versiosta
Velvollisuus päättyy vasta kuolemassa
Tie voittoon ja kaaoksen kukistumiseen kulkee viidentoista yksinpelitehtävän läpi. Keikkoja on sidottu yhteen löyhästi juonella, jota kuvataan PSP-peliksi pahuksen komeilla välianimaatioilla. 40K-universumin machopullistelu ja synkän goottilainen tunnelma on onnistuttu vangitsemaan hienosti, joten peukku nousee RedLynxin audiovisuaaliselle osastolle.
Pelin alussa käytössä on vain ryhmän verran huonosti varustettuja ja panssaroituja tiedustelijoita, jotka saavat kuitenkin nopeasti hätäapua 40K-maailman monipuolisesta arsenaalista lainatuilta yksiköiltä. Avaruusmerijalkaväki, Land Raider -panssarit ja jättikokoiset Dreadnought-taistelukävelijät ottavat yhteen kultistien, kaaoksen avaruusmerijalkaväen ja erilaisten demonien kanssa. Pelistä löytyy myös 40K-universumin viileintä väkeä, sillä myös kaaoksenvastaiseen sotaan erikoistuneet Grey Knight -erikoisjoukot löytyvät.
Melko käsittämättömänä töppinä pelin yksiköt eivät juonen edetessä kerää kokemusta, eikä niitä ole edes eroteltu mitenkään toisistaan, vaan käytössä on geneeristä, kasvotonta ja nimetöntä sotilasmassaa. Kehittyvät tai edes nimetyt taistelijat olisivat tuoneet yksinpelikampanjaan reilusti lisää fiilistä, mitä se olisi myös kaivannut. Pelin 15 tehtävää ovat nimittäin melko geneeristä settiä, joissa kasvottomat sotilaat jauhavat toisiaan itseääntoistavissa kentissä. Eihän se peruspeli toki tästä kärsi, mutta mielenkiinto sitä kohtaan kylläkin.
Yksinpelin perusteella onkin helppo uskoa nettipuheet, joiden mukaan Squad Command olisi suunniteltu pääasiassa moninpeliksi.
Kukaan Keisarin palveluksessa kuollut ei kuollut turhaan
Moninpeli tarjoillaan kolmessa eri muodossa. Pelaaminen onnistuu tarvittaessa vaikka yhdellä pelillä Game Sharingin avulla, mutta kunnon tykitykseen päästään vasta kahden pelin ja joko paikallisverkon tai Internetin välityksellä. Game Sharing -moninpeli rajoittuu pienillä kartoilla käytäviin mies miestä vastaan -peleihin, kun taas kunnon moninpeli tukee maksimissaan neljän pelaajan mättöjä.
Pelitavasta riippumatta moninpelissä kisataan tukikohtien hallinnasta. Peli päättyy kun toinen puoli on tuhottu tai hallitsee kaikkia tukikohtia. Moninpeli hyötyy muutamasta mainiosta ideasta, merkittävimmin 90 sekunnin vuororajoituksesta ja neljän vuoron välein jaettavista vahvistuksista. Pelitempo pysyy korkealla, kun vuorojaan ei ehdi arpomaan turhan kauan, eikä huononkaan alun jälkeen joudu epätoivoiseen puolustustaisteluun sillä viimeisellä sotilaallaan, vaan lihamyllyyn heitetään jatkuvasti lisää täytettä.
Moninpelikään ei silti ole täydellinen. Jostain käsittämättömästä syystä siinä nähdään vain osa pelin yksikkövalikoimasta. Missä ovat tankit ja muut huikeat sotakoneet? Olisi ollut myös kiva nähdä enemmän pelitiloja, sillä jopa hyvin suunniteltu Headquarters-tila menettää hohtonsa melko nopeasti.
Ja tässä onkin Squad Commandin suurin ongelma. Vaikka pelimoottori on toimiva, tekninen toteutus hyvää tasoa ja aihepiiri kiinnostaa, siitä ei ole saatu kaikkea irti. Yksinpelikampanja olisi kaivannut reilusti lisää väriä ja tunnelmaa, nyt se jää selkeästi moninpelin jalkoihin.
Mikäli kaveripiiristä löytyy enemmänkin 40K-uskovaisia DS- tai PSP-pelaajia, moninpelistä irtoaa mainiota ajanvietettä ainakin hetkeksi. Squad Command on hyvä 40K-aiheinen peli, mutta kuten 40K:n maailmassa sanotaan: “täydellisyyttä tavoittelevat eivät tunne lepoa haudan tällä puolen”.
Nintendo DS -versiosta on juttua maestro Lehtiniemen ennakkojutussa: Warhammer 40K: Squad Command – Suomipeli taistelee Keisarin nimeen!
Tekijä: RedLynx
Julkaisija: THQ
Testattu: PSP
Saatavilla: DS, PSP
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.squadcommandgame.com/
Lue lisää eDomesta
Warhammer 40K: Squad Command – Suomipeli taistelee Keisarin nimeen!
Blood Bowl muuttaa futiskentät verilöylyksi
Seuraava suomipeli matkaa maailmalle: lataa Warhammer 40K: Squad Commandin demo (päivitetty)
Suomalaisen pelialan suuri vuosi
Vapauta sisäinen Warhammer Online –örkkisi fantasiakirjallisuuden avulla
Warhammer 40,000: Fire Warrior (PS2)
Warhammer 40K: Dawn of War (PC)
Warhammer-fanielokuva Damnatus kariutui Saksan tekijäoikeuslakiin
