UUSIMMAT

Warhammer: End Times Vermintide -ennakko (PC, PS4, Xbox One)

05.10.2015 15:00 Miikka Lehtonen

WarhammerEndTimesVermintide_enn_0kansiKehittäjä: FatShark
Julkaisija: FatShark
Testattu: PC
Tulossa: PC, PlayStation 4, Xbox One – 23.10.2015
Pelin kotisivut: http://www.vermintide.com/
Testaaja: Miikka Lehtonen

 

Pidän Warhammerista. Games Workshopin fantasiamaailma on ollut minulle se kaikkein rakkain siitä lähtien, kun kersana siihen tutustuin. Hillitön sekamelska erilaisia vaikutteita ja viittauksia tuntuu paperilla mahdottomalta, mutta käytännössä toimii.

Pieni esimerkki Warhammer-maailman hienoudesta on tässä: ihmisten suuren, tyyliltään Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan henkisen, imperiumin alla on kokonaan toinen, salainen valtakunta. Sitä asuttavat kierot Skaven-rottamiehet, jotka virittelevät kieroja suunnitelmiaan valloittaakseen koko maailman.

Skavenit ovat järjestäytyneet klaaneihin, joista osa on kuin rottamiesninjoja, osa palvoo sairauden ja tautien jumalaa, osa virittelee steampunk-henkisiä keksintöjään (joilla on paha tapa aiheuttaa enemmän tuhoa omien kuin vihollisten riveissä) ja osa vain rakentelee hirvittäviä mutantteja.

Tähän saakka Skavenien kaikki yritykset valloittaa maailma ovat kosahtaneet joko siihen, että hyvin epävakaalla warppikivellä toimivat sotakoneet ja magia eivät ole hirveän luotettavia, tai siihen, että skaveneilla on luontainen tarve puukottaa kavereitaan selkään tauotta. Mutta kun Warhammerin maailma joutuu apokalyptisen mullistuksen kohteeksi lopun aikojen koittaessa, tilaisuus aukeaa. Ja siihen tartutaan kynsillä, tassuilla ja hännillä.

Skavenien kunnian päivä koittaa Übersreikin kaupungissa, jonka puolustajat kaatuvat hetkessä maan alta puskevan, loputtoman rottalauman edestä, eikä mene aikaakaan ennen kuin kaupunki on vallattu. Vähät eloonjääneet värjöttelevät raunioissa ja piilopaikoissaan rottien melskatessa kaduilla ja viemäreissä minkä haluavat. Ja se olisi Übersreikin loppu, ellei kaupunkiin sattuisi juuri silloin saapumaan viiden seikkailijan porukka. Tämä on tarina heistä.

WarhammerEndTimesVermintide_enn_01

WarhammerEndTimesVermintide_enn_05

Left 4 Rats

Näin alkaa Warhammer: End Times – Vermintide, joka voittaa palkinnon ainakin vuoden kömpelöimmästä pelinimestä (ellei Kingdom Heartseja lasketa). Vermintiden voisi tiivistää näin: ajattele Left 4 Deadia. Ajatteletko sitä kovasti? Sen hirveitä zombilaumoja, erilaisia hahmoja, kerättäviä esineitä ja peliä pyörittävää tekoälyn pelinjohtajaa? Okei. Nyt kuvittele, että zombien sijaan vastassa on rottamiehiä ja että peli tapahtuu fantasiakaupungissa. Boom, se on Vermintide.

Siltä varalta, että se ei ole ilmeistä, tämä on mielestäni hyvä juttu. Left 4 Dead on viimeisten vuosien parhaita co-op-kokemuksia, eikä Vermintide jää siitä kovin kauas. Pelin kehittänyt ruotsalainen Fat Shark tunnusti ihan avoimesti tammikuun vierailullani, että Left 4 Dead oli pelin esikuva. Miksipä sitä nyt ei ottaisi vaikutteita pelistä, joka on kaikkien tiimiläisten mielestä ihan älyttömän hyvä?

WarhammerEndTimesVermintide_enn_03

Vermintide ei kuitenkaan ole pelkkä 1:1-kopio Left 4 Deadista, vaan siihen on lisäilty juttuja. Hahmoilla on eroja ja väliä. Kullakin on oma pelityylinsä ja omat jipponsa. Tulimaagi esimerkiksi tekee porukan parasta AOE-vahinkoa ja on hirveä tappokone, mutta koko ajan tulta viskoessaan kuumenee myös itse. Kun lämpöä on liikaa, mummeli – sillä kyseessä on vanha nainen – räjähtää itsekin liekkeihin, ellei lämpöä puhalla välillä ulos.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Hahmovalikoimasta löytyy kääpiösamooja, haltiajousinainen, noidanmetsästäjä, imperiumin sotilas ja se jo mainittu tulimummo. Kullakin on se oma tyylinsä, jota voi sitten varusteiden avulla kustomoida. Tulivelhottaren perushyökkäys on normaalisti heikko tulipallo, mutta vaihtamalla käteen toisen sauvan hyökkäyksestä tuleekin jatkuva ja tulinen säde, jolla voi korventaa kaikkea ympäriltään. Ihmissoturilla taas on oletusarvoisesti kahden käden leka ja haulikkomainen mörssäri, mutta yhtä hyvin voi käyttöön ottaa vaikka kilven ja lekan, jolloin hyökkäykset ovat vähän heikompia, mutta puolustus metrin parempi.

Kamaa taas kerätään pelaamalla: kun tehtävä on ohi, kaikki maaliin asti mukana olleet saavat heittää loottinoppia, joilla sitten saa satunnaista kamaa. Lisänoppia haalitaan paitsi pätemällä pelissä, myös suorittamalla bonustavoitteita. Siinä sivussa kamoja voi parannella ja rakennella pelin keskipisteenä toimivan majatalon sepän pajassa.

Tekemistä siis riittää, mutta se tärkein tapahtuu tietenkin kaduilla, jossa Skavenien kierot suunnitelmat kaipaavat kaatajaansa. Hypätään siis matkaan.

WarhammerEndTimesVermintide_enn_02

WarhammerEndTimesVermintide_enn_04

Tuomiopäivä, on Keinosen nimipäivä!

Testiimme osui Vermintiden moninpelibeta, jossa pelattavana oli kolme alkupään tehtävää. Tekniikka oli vielä mallia sinne päin: viimeinen optimointi oli vielä suorittamatta, kaikki efektit eivät toimineet aivan kuten piti ja niin edelleen. Tästä huolimatta Vermintide näyttää hyvältä. Ei ”vuoden parhaat graffat” –hyvältä, mutta ihan tämän sukupolven peliltä.

Todellinen stara on silti pelattavuus, sillä Vermintide on tehty armottoman vaikeaksi co-op-kokemukseksi. Siitä kirjoittaminen on vähän vaikeaa, sillä en vieläkään – pelattuani kaikki kolme tehtävää läpi useasti – osaa antaa mitään tarkkaa kuvausta siitä, miten homma etenee pisteestä A (tehtävän alku) pisteeseen Z (lopputekstit). Meno kun on aivan hirveää kaaosta, paniikinomaista selviytymistaistelua ja lennosta reagointia. Yritetään kuitenkin.

Eräässä alkupään tehtävässä Skavenit ovat rakentaneet kaupungin korkeaan torniin Screaming Bellin. Warhammer-pelistä tuttu taikesine on maaginen kello, jota soittamalla kaikki muurit kaatuvat, maa halkeaa ja tuho koittaa. Jos rotat ehtivät soittamaan kelloaan, peli on menetetty. Niinpä sankarien täytyy taistella tiensä katujen läpi, kiivetä torniin ja hakata palasiksi kellon kannattimet, jolloin se on päreinä.

Kentät ovat periaatteessa lineaarisia ja kerrasta toiseen samanlaisia, yhden tehtävän sisällä. Pelikokemukset pysyvät kuitenkin koko ajan tuoreina sen takia, että taustalla häärii Left 4 Dead –henkinen pelinjohtaja-tekoäly, joka rytmittää peliä. Se huolehtii siitä, että menossa on luonnollisia huippuhetkiä ja suvantovaiheita, jolloin pelaajat ehtivät vähän vetää henkeä. Se pitää huolta siitäkin, että vastaan tulee sopivassa määrin erilaisia varusteita, kuten parannuspulloja tai heitettäviä pommeja.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Ja kyllähän se homma toimii. Pelaajat etenevät pimeillä kaduilla ja näkevät sivukujilla, katoilla ja ikkunoissa rottien silhuetteja ja kiiluvia silmiä. Jos porukka pitää liikaa meteliä tai käy vain huono tuuri, joku onnistuu potkaisemaan vertauskuvallista rotan pesää. Yllättäen rottamiehiä puskee sisään seinien yli, viemäreistä ja ovista. Rottia on kaikkialla ja paniikki on aivan hirveää.

Left 4 Deadin tyyliin mukana on myös erikoisrottia, nekin Warhammerista tuttuja. Rat Ogret ovat volkkarin kokoisia jättimutantteja, jotka pystyvät vääntämään ihmisen poikki polveaan vasten. Poison Wind Globadierit heittelevät myrkkypommeja, joista jää hirveitä myrkkypilviä. Gutter Runnerit ovat äänettömiä ninjoja, jotka säntäävät varjoista jonkun poloisen selkään puukottamaan tätä hengiltä, elleivät muut auta. Tai miten olisi rotta, jolla on Ratling Gun? Kyllä, kuin Gatling-pikatykki, mutta ruosteisempi. Se sitten lukittautuu yhteen pelaajista ja antaa laulaa. Toivottavasti kaikki osaavat reagoida vauhdilla tai muuten tulee ruumiita!

Vermintide on varmasti parhaimmillaan, kun sitä pelaa mikitetyn kaveriporukan kanssa, sillä näin voi tehokkaasti jakaa vastuualueita ja kommunikoida, mitä peli todellakin vaatii. Itse pelailin pääasiassa satunnaisten nettijamppojen kanssa ja kyllähän sekin toimi. Ruumiita tuli enemmän kuin laki sallii, mutta onneksi kaverin voi auttaa ylös kuoleman porteilta – jos siis ei ole itsekin henkihieverissä, koska yleensä jonkun kaatuessa on niin sanotusti tilanne päällä.

Kun tehtävä sitten on suoritettu ja tässä tapauksessa vaikka Screaming Bell on vain murtunut ja savuava muisto, peli ei suinkaan lopu. Ehei, sitten edessä on pako valtavilta ja vihaisilta rottalaumoilta. Jossain lähistöllä on vankkuri, joka vie pelaajat turvaan, mutta sinne pääseminen ei ole mitenkään taattu juttu.

 

Pahuksen hauskaa jo nyt

Vermintiden testiin osunut versio ei todellakaan ollut vielä aivan valmis, vaan keskeneräisyyden näki monista pienistä jutuista. Sitä tosin sopii odottaa, sillä vaikka peli ilmestyy jo lokakuussa, testissä ollut versio tuskin oli ihan se tiimin tuorein buildi.

Niinpä en jaksa pienistä teknisistä ongelmista ja töksähtelyistä vielä valittaa, vaan ne arvioidaan vasta sitten lopullisen pelin myötä. Nytkin kävi selväksi, että Vermintide on pahuksen hauska peli. Rottien kanssa kisailu on törkeän jännittävää ja viihdyttävää puuhaa ja pystyn kuvittelemaan, että tulen hukkaamaan pelin parissa monta tuntia elämästäni.

Toki kysymysmerkkejäkin vielä jäi. Näimme vain kolme pelin 13 tehtävästä. Ovatko muut laadukkaita? Miten kamagrindi lopulta onnistuu? Onko se rasittavaa vai hauskaa? Löytyykö pelille yleisöä vielä kahden viikon päästä, vai onko servereillä yhtä paljon ihmisiä kuin Übersreikin kaduilla?

Niitä kysymyksiä punnitaan muutaman viikon päästä arvostelun myötä, mutta oma hypemittarini ponnahti jo selvästi.

 

Toinen mielipide

Vaikka pelattavat hahmot ovatkin muiden rotujen edustajia, on Vermintidessä, nimensä mukaisesti, kyse vain ja ainoastaan rotista. Lajista, joille käsite kunniasta on kaukainen. Sotureista, joille sankareita ovat ne, jotka jäävät henkiin muiden kustannuksella. Tieteilijöistä, joille eläinkokeiden eettisyys on toissijainen pikkuseikka. Kaiken kaikkiaan vastenmielisistä olennoista, jotka luottavat massan, epäreiluuden ja lääketieteen väärinkäytön voimaan. Ja siksi Warhammer: End Times – Vermintide on odotetuimpien pelieni listalla.

Skavenit olivat ensimmäinen Warhammer –armeijani, ja vaikka olen hyvin satunnainen pelaaja, on Vermintide täydellistä fanipalvelua. Vastaan tulee rivimiesten, Clan Rats, lisäksi muun muassa sarjatuliaseilla varustettuja jyrsijöitä, Ratling Gun; warpstonesta valmistetuilla miekoillaan huitovia salamurhaajia, Assasin with Twin Blades; ja myrkkypilviä pommeillaan levittäviä rottia, Poison Wind Globadiers. Puhumattakaan satunnaisista Stormvermin-eliittijoukoista, joiden härnääminen koitui kuolemaksi useampaan otteeseen.

Mutta Games Workshopin katalogin selaaminen ei pääty vihollisluokkiin, vaan muovimallien virtuaaliversioita nähdään myös tehtävien kiintopisteinä: tuhotkaa Screaming Bell sieltä, räjäyttäkää Doomwheel täältä ja paetkaa lopuksi rottalauman juostessa kintereillänne. Toki näillä kaikilla on myös loreen pohjautuva syy olla mukana pelissä, mutta betan tarjoaman maistiaisen pohjalta tarinalla on toiminnan kannalta yhtä suuri merkitys, kuin sillä on lauantaipäivän kestäneellä sodalla keittiön pöydän herruudesta.

Enkä itse kaipaa suurta tarinankaarta. Pelillisine ominaisuuksineen ja audiovisuaalisen antinsa puolesta Vermintide on lähes valmis kokonaisuus. Mitä toivon valmiin version tarjoavan, on vielä enemmän variaatioita vastustajissa, eli enemmän syitä minulle kantaa roponi lähimpään harrasteliikkeeseen. Ei peliä kuitenkaan lähdemateriaalinsa mainokseksi voi väittää, onhan miniatyyrien maailmassa End Times jo menneen maailman tuhkaa.

Warhammerin ulkopuolelta peliä lähestyvälle tulee Vermintide olemaan pätevä genrensä edustaja, allekirjoittaneen kaltaiselle harrastajalle vielä hiukan enemmän.

Julius Jämsen

 

Kolmas mielipide

Toisin kuin Julius ja Miikka, en ole Warhammeriin perehtynyt fani. Lähdin silti avoimin mielin testaamaan yhtä monista tulevista Warhammer-nimikkeen alla tulevista peleistä. Päätös oli oikea, koska Vermintide ei pettänyt viihdyttävyydellään.

Tarinasta minulla ei ollut pelaamisen jälkeenkään erityisempää hajua, mutta jotain rottamiehiä piti lahdata fantasiahahmoa ohjaten. Ei sen väliä! Jyrsijät kaatuivat oikealta vasemmalta ja etenkin kaukaa ampuessani nuolia haltijalla. Massamurhamäyhät ovat harvassa miehelle, joka on allerginen zombeille ja niiden ylitarjonnalle. Vihdoin tulee jotain samankaltaista moninpelihauskaa likaisen suurilla vihollisjoukoilla. Tarinat ovat vain tekosyitä kaiken liikkuvan paloittelemiselle.

Ei-fanin silmiin hahmovalinnat ja aseet olivat geneerisiä, vaikkakin toimivia. En tiedä kuinka monta juttua näistä Warhammer on keksinyt itse aikoinaan, mutta nykyään fantasiakattaus on niin loppuun kulutettu, ettei mikään yllättänyt kekseliäisyydellään. Hauskaa minulla oli siitä huolimatta.

Raivasin tietä puhtaaksi monstereista todella innokkaan satunnaispelaajan johdolla. Tämä oli hankkinut aseen ja levelin poikineen, mutta tiesi myös kätkettyjen rohtopullojen paikat. Haavoittuessani hän juoksi paikalle pelastamaan. Voin vain veikata kuinka monta kertaa heppu oli tapellut tiensä läpi kolmen testikentän läpi. Mikäs siinä maisemia ihaillessa, kerrankin kävi loistotuuri matchmakingin kanssa!

Ostaisinko Vermintiden täydellä hinnalla heti julkaisussa? En, mutta parillakympillä olisin heti kyydissä. Tietenkin sillä ehdolla, että mikilliset pelikaverini innostuvat co-oppailemaan. Katsotaan miten tilanne kehittyy – mutta tällä hetkellä puhaltavat positiiviset tuulet.

Kalle ”HCJorma” Lounela

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

WarhammerEndTimesVermintide_enn_06

 

Lisää aiheesta

Warhammer: The End Times: Vermintide –ensikosketus osa 1: mitä tekee rahassa rypevä Warhammer-fani? Tietenkin Warhammer-pelin!

Brutaalia yhteistyöpelaamista Warhammer-maailmassa – ensikosketuksessa tuleva megawarhammerismi Vermintide, osa 2