WarioWare: Do It Yourself (DS)
Nintendo jaksaa aina yllättää. Warioware on pitkään jatkunut sarja, mutta sen jokainen osa on tuonut mukanaan jotain merkittävästi uutta.
Niin tälläkin kertaa. Uusimman Wariowaren kikka on mahdollisuus tehdä omia pikkupelejä. Varsinaisena minipelikokoelmana se pettää, mutta loppupeleissä paketin sisältä löytyy jotain paljon mielenkiintoisempaa.
Söpöilyä ja gorea
Sarjan kuopus on kuin vastaus Sonyn LittleBigPlanetille ja Microsoftin Kodulle. Kyllä, yksinpelattavaa löytyy, mutta se ei ole pointti. Pääideana on päästää mielikuvitus vapaaksi ja luoda kaikenlaisia hulluja pelejä. On aivan pelaajasta kiinni onko hengentuotoksena söpöilyminipeli vai peli, jossa kidutetaan tikku-ukkoja.
Yhden asian kehittäjät ovat ainakin saaneet oikein: minipelien kehitystyökaluista on yritetty tehdä niin yksinkertaisia kuin vain mahdollista. Kehitystyökalu on jaettu neljään osaan: grafiikoihin, musiikkiin, kokoonpanoon ja lopullisiin asetuksiin.
Kosketusnäytöllä avautuva grafiikkanäkymä on kuin suoraan Windowsin Paintista. Ruudulta ei löydy yhtikäs mitään ylimääräistä. Se on tavallaan sekä hyvä että huono asia. Hyvänä puolena käyttöliittymä pysyy puhtaana ja selkeänä, mutta työkalujen yksinkertaisuus tekee monista asioista tarpeettoman vaikeaa.
Warioware tarjoaa musiikit omasta takaa, mutta käyttäjä voi tehdä myös omatkin musiikkinsa trackerin kaltaisella ohjelmalla. Kuten grafiikkanäkymä, se on suhteellisen yksinkertainen. Erilaisilla pienillä jekuilla musiikista saa kuitenkin omankaltaistaan. Mukana on esimerkiksi mahdollisuus nauhoittaa DS mikrofonin kautta omaa ääntään, jota voi lisätä midimäisiin renkutuksiin.
Napitonta napinaa
Lopputulos kootaan kokoonpanomoodissa. Erilaiset grafiikat laitetaan paikalleen, musiikit taustalle ja pelin varsinainen toiminnallisuus hoidetaan kuntoon. Valitettavasti Warioware ei mahdollista kuin yksinkertaisia napautuksilla toimivia peleja. Napautit väärään kohtaan, hävisit. Napautit tällä kertaa oikeaan kohtaan, voitit. Yksinkertaisimmillaan näin; esimerkiksi raahaaminen tai kosketusnäytöllä liu’uttaminen ei pelissä ole mahdollista. Kaikki pelit ovat myös vain kosketusnäyttöpohjaisia, vaikka mitään varsinaista syytä nappien käytön puutteelle ei ole.
Jos työkaluja opettavat opetusohjelmat eivät riitä, tarjotaan myös Laytonia muistuttava pähkinämoodi, jossa tarkoituksena on rakentaa peli käyttämällä WarioWaren rajoittamia työkaluja. Ideana tämä on mainio ja opettaa tarpeellisia ongelmanratkaisutaitoja vaikkapa sille päivälle, kun pelinkehitys oikeasti kiinnostaa.
Kuriositeetti
Omia hengentuotoksia voi jakaa netin kautta muille kanssapelureille. Mitään varsinaista keskusta jaettaville ja ladattaville peleille ei ole, joten pelisi haluavan henkilön on oltava netissä DS päällä samaan aikaan kun sinäkin. Tämä on ratkaisuna kömpelö. Toisaalta keskitetyssä järjestelmässä olisimme päässeet näkemään miljoonia törkypelejä, joten ratkaisun perimmäinen tarkoitus on helppo ymmärtää. Helpomminkin jakaminen olisi silti voitu tehdä.
Wario Ware D.I.Y. on kuriositeetti. Harva peli uskaltaa yrittää samaa: tehdä pelinkehittämisestä oma pelinsä. Varsinaisena yksittäisenä pelinä se ei toimi, mutta omassa, erikoisessa tavoitteessaan se kyllä onnistuu. DS-konsolin omistajien kannattakin kokeilla tätä, mikäli on millään tapaa luovaa tyyppiä.
Tekijä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.wariowarediy.com
Eric Hartin
Lisää aiheesta
Lue myös
All Points Bulletin (APB) (PC)
Ghost Pirates of Vooju Island (PC)
Sam & Max Episode 304: Beyond the Alley of Dolls (iPad, Mac, PC, PS3)
