Wheelman (PC, PS3, 360)

23.06.2009 16:30 Mikko Rekola

Barcelona, nopeat autot ja Vin Diesel lyövät alkutahdit uudelle ajopainotteiselle toimintapelille. Mukana luvataan olevan ennennäkemättömiä kaahauskohtauksia, palasiksi hajoava kaupunki ja viileä juoni.

Valitettavasti lupaukset jäävät katteettomiksi ja pelistä paljastuu viimeistelemätön toimintarällästys.

Tarina alkaa kun Milo Burik saapuu aurinkoiseen Barcelonaan etsimään hänelle tärkeää kaunotarta, joka on kadonnut. Kaikki johtolangat vievät katalaanien maaperälle ja pian Vin Dieselin äänet omaava Milo onkin sotkeutunut paikallisen lain väärälle puolelle. Edessä on roppakaupalla vauhdikkaita takaa-ajoja, menopelien anastuksia ja intensiivisiä ammuskeluita.

Pelin ongelmat alkavat jo ensimmäisestä takaa-ajosta, sillä ajotuntuma on heikko. Autot ja moottoripyörät liitävät asfaltilla aivan omien fysiikan lakien mukaisesti ja pelaajan tehtävä on painella nappuloita matkustajana. Myös menopelien fyysiset ominaisuudet kummastuttavat, sillä peltilehmät ovat kestävyydeltään vähintään tankkien tasolla. Kanssakuljettajien ja poliisien menopelit ovat puolestaan heiveröistä pahvivalua.

Pelaajan käskiessä melkein tuhoutumattomia kaksi- ja nelipyöräisiä paljastuu myös pelin seuraava heikkous. Kaikki takaa-ajot ovat ennalta ohjelmoituja. Näin ollen vapaa suurkaupunki muuttuu takaa-ajotehtävien aikana suljetuksi yksisuuntaiseksi labyrintiksi. Onneksi muissa tehtävätyypeissä käytetään vapaammin kaupunkiympäristön tarjoamaa monipuolisuutta, mutta juuri intensiivisissä takaa-ajoissa kaipaisi vaihtoehtoisia etenemisreittejä ja oikopolkuja.

Rajansa kaikella

Vaikka ajoneuvoilla kurvailu tuntuu tuskaiselta muuttuu toiminta vielä astetta karmeammaksi kun Milo ottaa osaa omin jaloin koettaviin ammuntapainotteisiin toimintakohtauksiin. Liikkuminen on kömpelöä, esteiden yli kiipeäminen ei onnistu ja päähenkilö ei osaa suojautua luotisateelta. Koko toiminnan kruunaa omituinen tähtäysjärjestelmä, johon on tavallisen tähtäämisen lisäksi otettu vaikutteita lähihuoltamoiden hedelmäpeleistä.

Surkean pelattavuuden vastapainona on kohtuullisesti mallinnettu tapahtumaympäristö, joka tarjoaa nähtävyyksiä orastavaan kulttuurinälkään. Kaupunki on esikuvansa mukaisesti täynnä vilinää ja melskettä. Kaupungin tuhoamisesta kiinnostuneet johtuvat pettymään. Paikkoja ei saa atomeiksi mainoslupauksista huolimatta, sillä mallinnus rajoittuu valitettavasti ainoastaan irtonaisiin objekteihin ja muutamiin lasipintoihin eikä kokonaisiin rakennuksiin.

Kaupungista puuttuu myös pelaajan tekojen seurauksien aiheuttama muutos ympäristössä. Esimerkiksi viattomat jalankulkijat hätääntyvät kohti rullaavasta urheiluautosta, mutta ihmisten päälle ei kuitenkaan voi ajaa. Ratkaisu herättää tukun uusia kysymyksiä, sillä pelistä löytyy muilta osa-alueilta huomattava määrä väkivaltaa massiivisista räjähdyksistä aina luotisateen täyttämiin toimintakohtauksiin. Ratkaisu jää vaivaamaan mieltä, sillä se tekee ympäristöstä astetta epärealistisemman.

Oikeat palat väärässä paketissa

Wheelman lainaa monista kuuluisista pelisarjoista, mutta laihoin tuloksin. Pelin parissa on hyvät hetkensä, esimerkiksi pelaajan rysäyttäessä pakoautolla sanomalehden toimituksen maisemakonttorin läpi tunteellisen musiikin soidessa, mutta ne jäävät nykyisellään yksittäisiksi valonpilkahduksiksi. Pieleen mennyt pelattavuus vaatisi suuria muutoksia ennen tyydyttävää lopputulosta.

Vin Dieselistä ja Barcelonasta huolimatta The Wheelmanin voi laskea pettymysten joukkoon. Se ei tarjoa mullistavia keksintöjä ja häviää kilpailijoilleen lähes jokaisella osa-alueella. Aihepiiristä kiinnostuneiden kannattaa kääntää katseensa Reflections Interactiven alkuperäisen Driverin suuntaan, sillä siinä on runsaasti samankaltaisia elementtejä paremman pelattavuuden ohella.

Tekijä: Midway Newcastle – Tigon Studios
Julkaisija: Midway
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.wheelmangame.com
Mikko Rekola