Wii Party (Wii) 

07.11.2010 15:00 | Juho Anttila

Tekijä: Nd Cube, Nintendo EAD
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://wiiparty.nintendo.com/
Juho Anttila 

Nintendon Wii on myynyt poskettomasti. Tästä huolimatta tai juuri tästä syystä konsoli ei nauti Tosikarjujen ja Oikeiden Pelaajien keskuudessa kummoista arvostusta. Yksi syy lienee pelijakaumassa, iso osa Wii-teoksista kun on pelkkiä minipelikokoelmia. 

Arvata saattaa, ettei Wii Party herätäkään ideallaan pelkkiä riemun kiljahduksia. Minipelejä! Jee. Koko perheen kivaa! Haukotus. Mutta tiedättekös mitä? Wii Party ei olekaan mikään turhake. 

Wiin pelitarjonnalle haukotellessa unohtuu nimittäin sellainen asia, että porukassa pelattaville bileiden piristäjille on aito tilaus. Kaiken ei tarvitse olla syvällistä ja haastavaa, joskus pelkkä kivakin riittää. Wii Partyn laadun takeena seisovat entiset Mario Party -kehittäjät, jotka siirtyivät Nd Cuben leipiin Mario Party 8:n julkaisun jälkeen. 

Monta tietä minipeleihin 

Minipelejä on tarjolla huimat 80 kappaletta. Pelit on jaettu kolmeen eri kategoriaan. Näistä laajin, party games pitää sisällään neljälle pelaajalle suunnattuja kilpailullisia minipelejä. Pair games tarkoittaa nimensä mukaisesti kahden hengen joko yhteistyössä tai vastakkain käytäviä koitoksia, kun taas house party games yrittää siirtää painopisteen ruudulta käytössä olevaan tilaan.  

Viimeksi mainituissa peleissä Wiimote toimii muun muassa pelaajalta toiselle ojennettavana räjähdysherkkänä pommina. Ohjainpalikkaa saatetaan myös piilottaa tai käyttää apuvälineenä hassussa eläintentunnistamispelissä. Kivoja ideoita, jotka irrottavat pelaamista mukavasti ruudulta. 

Leikit paketoidaan erilaisiksi keskimäärin kolmen vartin mittaisiksi kokonaisuuksiksi. Lautapelimäinen board game island juoksuttaa pelaajia nopanheittojen siivittämänä kohti vuoristosaaren huippua. Globe trot puolestaan leikkii amazing racea pelaajien matkustaessa ympäri maailmaa erilaisten nähtävyyksien perässä. Pelin säännöt ovat koko joukon monimutkaisimmat, mutta samalla siitä riittää myös iloakin pisimpään. 

Spin off on hauska mutta äärimmäisen sattumanvarainen rulettipeli, jossa voittaja ratkeaa käytännössä vasta viimeisillä kierroksilla. Nipun viimeiset, mii of a kind ja bingo ovat tylsempiä tapauksia. Erityisesti bingossa kummastuttaa se, että peli voi päättyä, vaikka yhtäkään minipeliä ei oltaisi vielä päästy pelaamaan. 

Yhteistä kaikille bilepeleille on toteutus, jossa kavereista otetaan mittaa minipelien muodossa vähintään kerran kierroksessa. Pelit on myös suunniteltu niin, että tilanteet vaihtelevat rajusti ja onnetar voi kääntää varmalta näyttävän voiton tappioksi koska vain. Reilua tämä ei ehkä ole, mutta hauskanpidon kannalta on tärkeää, ettei peli ratkea jo alkukierroksilla. 

Kahdestaan pelaaville löytyy myös muutama oma peliversio. Match-Up on tylsä muistipeli, friend connection taas kauniimpaa sukupuolta kosiskeleva henkilökemiatesti. Hauskin on kuitenkin balance boat, jossa mii-hahmoja lisätään tasapainottelemaan purjelaivan mastoon. Yhteistyöminipeli määrittelee sen, ovatko käyttöön annettavat miit saman kokoisia. Epätasaisesti lastattu laiva kaatuu ja kaikki hahmot valuvat mereen. Jännitys kasvaa laivan kallistellessa puolelta toiselle ja pelaajien yrittäessä sopia, mihin väleihin seuraavat hahmot saadaan mahdutettua. Kivaa! 

Pieniä pyrähdyksiä 

Itse minipelit sitten, no, eihän yksikään niistä ole tietenkään mikään pelimaailman mullistaja. Teemaan sopivasti ne ovat muutamasta sekunnista korkeintaan minuuttiin kestäviä pyrähdyksiä. Joissakin vemputetaan, varsin monissa ammutaan ruudulle ja ristiohjaimenkin käyttö on suosittu tapa ohjata hahmoja. Osa peleistä ei edes yritä olla mitään muuta kuin silkkoja arvontoja. 

Jokaiseen peliin annetaan Nintendo-tyyliin seikkaperäiset ohjeet ennen erän alkua. Pelien taso on konseptit huomioon ottaen oiva. Varsinaisia kalkkunoita ei ole joukossa kuin muutama, joskaan ei myöskään mitään selvästi erottuvia helmiä. Nopean suorituksen aikana adrenaliinitaso kohoaa ja koitos päättyy mukavan usein nauruun ja tulosten jännäämiseen. 

Pelien suuri määrä takaa sen, että vaihtelua riittää mukavasti. Toki tämäkin valikoima käy nopeasti tutuksi ja suosikkipelit nousevat valikoimasta esille, mutta ainakaan testijakson aikana toisto ei äitynyt häiritseväksi. Eikä sitä minipelien määrää kuitenkaan loputtomiin voi paisuttaa, 80 on jo melko mukava lukema. 

Mii-hahmojen käyttäminen pelihahmoina on hauska yksityiskohta. Kaikki eivät näistäkään tykkää, mutta etäisesti itsensä näköisen piirroshahmon heiluminen sankarina nauratti ainakin tässä taloudessa. Muuten graafinen toteutus on samalla tavalla karu kuin muissakin Wii-sarjan peleissä. Ajaa asiansa, mutta ei hivele näköhermoja. 

Jouko on hauska mies 

Joukossa hauskuus tiivistyy, eikä Wii Partyn kaltaisia pelejä olekaan suunniteltu yksin pelattaviksi. Siitäkään huolimatta, että tekoäly täyttää tarvittaessa tyhjät penkit. Bilepeli vaatii toimiakseen joko ne bileet, tai vaikkapa pelihaluisen lapsilauman. Kahdesta aikuisesta ja neljästä lapsesta muodostettu testiryhmä viihtyi pelin parissa mainiosti koko viikonlopun, vaikka leikkimään mahtuukin kerrallaan vain neljä. 

Pelaamisensa ehkä turhankin vakavasti ottaville Wii Party on toki kauhistus. Oppimiskäyrä on loiva ja lyhyt, graafinen toteutus ei täytä uusimpia laatuvaatimuksia eikä verikään roisku. Kohderyhmä on kuitenkin eri. Wii Partyn parissa on mukavaa, kunhan asenne on vain kunnossa. 

Jos pelihyllyyn mahtuu vielä yksi bilepeli, tai jaloissa pyörii pelihaluisia lapsukaisia, on Wii Party vallan hyvä vaihtoehto. Pelit ovat helposti lähestyttäviä ja sopivat kaikenikäisille. Ne kerätään myös onnistuneesti erilaisten emopelien alle, jolloin minipelien tahkoamista saadaan motivoitua jatkuvuuden avulla. Wii Party on positiivinen yllätys, asia, jota en olisi uskonut sanovani pelkästä minipelikokoelmasta. 

Lue myös

DJ Hero 2 (PS3, Wii, Xbox 360)

Wings of Prey (PC)

Train Model Simulator EEP 5.0 (PC)

Super Meat Boy (Xbox 360)

Keskustelu

Muropaketin uusimmat