Uusimmat

Winter Sports 2011 – Go For Gold (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

02.02.2011 17:30 Juho Anttila

Tekijä: RTL Sports
Julkaisija: Dtp Entertainment
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 samalla konsolilla, 2-4 verkossa
Pelin kotisivu: www.wintersports-game.com
Arvostelija: Juho Anttila

Talvi on kurjaa, märkää ja kylmää aikaa. Urheilukanavat punkevat ilmoille jos jonkinlaista urheilua, mutta sääolosuhteet eivät juuri kannusta moisia itse kokeilemaan. Kaikeksi onneksi viisas ihminen on keksinyt pelikonsolit.

Vaikka nyt ei eletäkään olympiavuotta, tuo Winter Sports 2011 silti kotisohville nipun talvilajeja. Laskettelua, mäkihyppyä, laskettelua, taitoluistelua, laskettelua, hiihtoa. Mikä voisikaan olla mukavampaa?

Keski-Euroopassa tykätään laskea mäkeä ja siksipä myös Winter Sports rakentuu vahvasti laskettelulajien varaan. Lumilautailun, freestyle-hiihdon, laskettelun ja kelkkailun lisäksi päästään kuitenkin myös hyppäämään mäkeä, luistelemaan kilpaa ja harrastamaan ampumahiihtoa. Onpa mukaan mahtunut myös bensankatkuista päristelyä moottorikelkkailun muodossa.

Alppisankareita manageroimassa

Lajiryppään ympärille on kasattu uratila haasteineen ja turnauksineen. Pelaaja ei ole moniosaava urheilusankari, vaan joukkueen manageri. Pökkelömäisen laiskasti animoidut urheilijat ovat jokainen oman lajinsa taitajia, joita päästään kehittämään ja ohjastamaan läpi amatööriturnauksista aina huipputasoisiin koitoksiin saakka.

Kehittäminen on päivän sana, sillä myös Winter Sports rakentuu muodikkaan kokemuspistejärjestelmän ympärille. Suorituksista palkitaan pisteillä, joita voi jakaa urheilijoilleen haluamallaan tavalla. Epämääräisen yleisosaamisen korottamisen lisäksi listalta löytyy myös konkreettisempia päivityksiä, joita ostaessaan tietää jo melkein, mitä saa.

Pelaaminen jakautuu turnauksiin ja haasteisiin. Ensiksi mainituissa suoritettavaksi tulee kolmesta yhdeksään eri lajia. Tekoälyjoukkueita asettuu vastaan kolme ja pisteitä jaetaan jokaisesta erästä sijoituksen mukaan. Lopuksi pisteet lasketaan luonnollisesti yhteen. Oma joukkue kehittyy, vaikka voittoja ei irtoaisikaan, joten loppuun saakka yrittäminen kannattaa joka tapauksessa.

Haasteet puolestaan ovat lajikohtaisia tehtäviä, joissa on normaalisuorituksen lisäksi onnistuttava haastekohtaisessa lisätehtävässä. Usein matkan varrella pitää temppuilla tarpeeksi, joskus taas lasketaan yhteen reitillä eteen sattuvia numeroita ja kerrotaan maalissa oikea loppusumma. Valtaosa haasteista on helppoja, mutta samalla sangen mielikuvituksettomia ja jopa itseään toistavia. Kokemuspisteitäkään ei myönnetä ihan niin paljon kuin toivoisi. Joukkueen kehittäminen sujuu vauhdikkaammin turnausten parissa.

Eri laji, sama peli

Valtaosa pelin lajeista on rakennettu saman ohjausjärjestelmän ympärille. Oikea liipasin kiihdyttää, vasen jarruttaa. Ohjaaminen käy vasenta tattia vemputtamalla, oikealla taas tönitään kilpakumppaneita. Hyppyrit auttavat ilmalentoon ja ristiohjaimella voidaan valita suoritettava temppu silloin, kun työn alla oleva laji moisen sallii.

Pelin vähemmän realistinen ominaispiirre on turbomittari, joka täyttyy vähitellen, vaikka mitään ei tekisi. Hätäisemmät pumppaavat mittariin voimaa temppuilemalla. Voimaa käytetään kiihdyttämään pelaajan vauhtia hetkellisesti. Oikea-aikainen turbovoiman käyttö on usein avain voittoon, etenkin haastavammilla vaikeustasoilla.

Yhtenevä pelimekaniikka tekee siirtymän lajista toiseen helpoksi. Samalla se saa lajit kuitenkin tuntumaan liian samanlaisilta. Pahimmillaan erot jäävät lähes kosmeettisiksi. Laskettelu, lumilautailu ja freestyle-hiihto eroavat toisistaan lähinnä visuaalisesti. Tunnottomassa ja huterassa moottorikelkkailussa vaaditaan hieman erilaista tuntumaa tiukempiin kaarteisiin, mutta muuten laji muistuttaa erehdyttävästi edellä mainittuja.

Kelkkailutuntuma poikkeaa hieman jo luetelluista lajeista, mutta samalla pelimekaniikka tuntuu liian rajoittuneelta. Putkessa kiitäminen on tylsää. Lyhyen radan pikaluisteluun ei taas meinaa löytää oikea pelituntumaa sitten millään

Paketin valopilkuiksi nousevat ampumahiihto, mäkihyppy ja taitoluistelu. Vaikka itse hiihtäminen tuntuukin vain laskettelulajien laiskemmalta versiolta, on ampuminen toteutettu oivasti. Ajoitusta ja riskinottoa vaativa mäkihyppy on nähty joskus hauskempanakin versiona, mutta hetkellisenä hupina se toimii tässäkin pelissä. Rytmipelejä matkiva taitoluistelu toimii tyylikkäästi, reaktiopelien näppäinohjeet liukuvat pelaajan näköpiiriin kauniisti musiikin tahdissa.

Syvä kuin lasten kahluuallas

Monipuolisuus on lopulta näennäistä. Winter Sports 2011 kierrättää liikaa samoja ideoita ja samaa pelimekaniikkaa. Urheileminen on toimivaa ja hauskaa, mutta siitä löytyy syvyyttä suunnilleen lasten kahluualtaan verran. Samaa lajia ei jaksa jauhaa kovinkaan montaa kertaa, eikä lajin vaihto tuo peliin tarpeeksi uutta pitääkseen kokemusta tuoreena.

Pelin oivin käyttötarkoitus lienee moninpeli samalla konsolilla. Perustoimivat mekaniikat nousevat arvoon arvaamattomaan, kun vastassa on oikea ihminen. Verkkopelikin on tarjolla, mutta kuten vähemmän suosittujen pelien kohdalla joutuu liian usein toteamaan, on peliseuran löytäminen kiven takana.

Winter Sports 2011 tuntuukin liian varman päälle väsätyltä tilipäivätuotteelta. Vaikka tekninen toteutus onkin kohtuullinen, ei peli säväytä missään vaiheessa. Hajuton ja mauton kokemus haukotuttaa, vaikka varsinaisia suuria vikoja onkin hankala nimetä. Kun myynnin motivaattoriksi ei löydy edes olympialaisten kaltaista urheilujuhlaa, on lopulta vaikea keksiä, kenelle näin keskinkertaista peliä kehtaisi suositella.

 

Lisää aiheesta

Mario & Sonic at the Olympic Winter Games (Wii)

NHL 11 (PS3, Xbox 360)

Tunturi by MFT Challenge Disc (PC)

Vancouver 2010 (PC, PS3, Xbox 360)

Lue myös

Crash Time 4: The Syndicate (PC, Xbox 360)

DC Universe Online (PS3)

Dead Space 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Invizimals: Shadow Zone (PSP)