World of Warcraft: Cataclysm (Mac, PC)

07.01.2011 13:03 Miikka Lehtonen

Tekijä: Blizzard
Julkaisija: Activision Blizzard
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: vähäiset
Pelaajia: tuhansia per serveri
Muuta: lisälevy, vaatii World of Warcraftin. Uusien 80+ -alueiden pelaaminen vaatii The Burning Crusaden ja Wrath of the Lich Kingin. Kuukausimaksullinen.
Pelin kotisivu: http://www.wow-europe.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Cataclysm. Sana, joka iskee miljoonan voltin lailla jokaisen World of Warcraft –pelaajan selkäytimeen. Mustat siivet Azerothin taivaalla, hyökyaalto pyyhkäisemässä yli Booty Bayn Goblin-Jeesuksen patsaan ja murtunut maailma.

World of Warcraft on taas laajentunut, kolmatta kertaa. Uusi lisäosa tarjoaa niin täysin uudistuneen vanhan maailman, kuin viisi uutta kokemustasoa ja niihin liittyvät uudet alueetkin. Ja niin, kuin taikaiskusta, kuusi vuotta vanha peli on taas kuin upouusi.

World of Warcraftin Cataclysm-lisälevy oli varmasti viimeisen vuoden odotetuimpia pelitapahtumia, mutta peliarvostelijan kannalta se tuli mitä huonoimpaan mahdolliseen loveen. Lisälevy itsessään ei ollut se maailman lyhin pelattava, mutta siinä sivussa piti puuhastella kaikenlaista muuta ja viettää paljon aikaa pois tietokoneen äärestä.

Miksi kerron teille tämän? Siitä syystä, että suurin osa Cataclysmin potentiaalisista pelaajista lienee jo ostanut ja pelannut oman pelinsä puhki. Tämä arvostelu tuleekin toimimaan lähinnä palveluksena niille harvoille, jotka vielä pohtivat, kannattaisiko pelin pariin palata, sekä surkeana testamenttina sille, että pitkän tauon ja useiden periaatepäätösten jälkeen lankesin taas World of Warcraftin pauloihin.

Maailma muuttuu, Maijaseni

World of Warcraftin maailma ei ole enää entisensä. Kuten jo ympärilleen silmäilemällä pystyy aistimaan, aikajana on vihdoin nytkähtänyt eteenpäin vuosia paikallaan polkeneessa maailmassa, eikä se olisi voinut tehdä sitä huonompaan aikaan.

Horden ja Alliancen yhteinen Northrendin kampanja päättyi voittoon: yhdessä kummankin osapuolen suurimpien legendojen kanssa joukko urhoollisia sankareita tunkeutui Icecrown Citadeliin ja syöksi Lich Kingin vallasta.

Kotiin palaavat joukot eivät kuitenkaan löytäneet Azerothin muilta mantereilta kaipaamaansa rauhaa, sillä Northrendin tapahtumat ja erityisesti Grand Apotechary Putressin petos kiristivät jo ennestään laukeamispisteessä olleita välejä liikaa. Vaikea ja rakoileva rauha, jonka alaisuudessa World of Warcraftissa tähän saakka virallisesti elettiin, on historiaa. Azerothissa vallitsee avoin sota.

Ennen kuin rintamalinjoja oli sen kummemmin ehditty vetää, katastrofi sai huipennuksensa: vuosikausia maan kuoressa haavojaan nuollut Deathwing, mustan lohikäärmelentueen johtaja ja kuoleman ruumiillistuma, murtautui esiin piilopaikastaan ja mursi koko maailman.

Selviytyjät harhailevat raunioissa kooten elämänsä pirstaleita samalla kun pienet ryhmät Alliancen ja Horden sankareita yrittävät pitää maailmaa kasassa joskus vertauskuvallisesti, toisinaan kirjaimellisesti. Azeroth ei todellakaan ole enää entisensä.

Vanhasta uutta

World of Warcraft: Cataclysm ei ole lisälevy sieltä tavallisimmasta päästä. Tähän saakka lisälevyt ovat noudattaneet kaavaa ”10 uutta kokemustasoa ja niihin sisältöä”. Nyt uusia kokemustasoja on tarjolla vain viisi, vaikka karttaa silmäilemällä näyttääkin siltä, että uutta mannerta ja sisältöä on saman verran kuin ennen. Nyt kaikki vain kestää noin suunnilleen tuplasti enemmän kuin ennen.

Epäilenkin, että uudet kokemustasot eivät niinkään ole se Cataclysmin suurin pointti, vaan lähinnä perinteiden vuoksi mukana oleva ominaisuus. Se merkittävämpi uudistus on nimittäin se, että Deathwingin murtaessa Azerothin koko vanha maailma pistettiin kerralla ja täysin uusiksi.

Uudistukset alkoivat geometriasta, joka piti uusia kokonaan, jotta Azerothissa voisi lentää muuallakin kuin vuorten takaisten aukkojen ja kolojen yllä. Kun kerran loressa saman tien aikaa on kulunut, Azerothin uusiminen antoi kehitystiimille myös tilaisuuden lisäillä zoneihin uusia kaupunkeja, muutella entisiä ja tietenkin myös päästää kuusi vuotta kykyjään hioneen taidetiimin päivittämään vanhentunutta ulkoasua.

Mutta tämä yksinään ei riittäisi, vaan sisältökin pistettiin uusiksi. Suurin osa kokemustasojen 1 – 60 questeista on ihan uusia. Zoneissa edetään eri järjestyksessä kuin ennen ja kaikki Northrendin ja Outlandsin opit on hyödynnetty vanhaa maailmaa tuunattaessa.

Tuloksena on yksinkertaisesti huisi kokemus. Matka läpi Azerothin on nopeampi, kivuttomampi ja hauskempi kuin ennen. Välianimaatioita on vähän joka puolella ja monet perinteisesti ärsyttäneet jutut, kuten saattotehtävät tai turhan vaikeiden elite-hirviöiden tapot, on tehty siedettävämmäksi. Saatot tehdään nyt usein vaikkapa jonkun sotakoneen puikoissa ja elitejä tappamaankin saa usein kivikovia kavereita, kuten Horden riveissä taistelevan ja huisin hienon Gob Squadin, joka pistää turpaan ketä tahansa.

Samalla myös kaikkien rotujen aloitusalueet on tuunattu täysin uusiksi. Siitä lähtien kun teet hahmosi, kuljet pitkin hyvin kerrottua ja loogisesti alueelta toiselle johtavaa tarinaa. Esimerkiksi goblinien, Horden uuden rodun, alueella pelaaja aloittaa uransa paikallisen kauppakomppanian pikkupomona.

Erinäisten käänteiden kautta hänestä tulee kuitenkin koko kansansa sankari, joka onnekkaiden sattumien kautta pelastaa suuren Horde-sankarin Alliancen kynsistä ja avaa kansalleen tien Horden riveihin. Sama tarina jatkuu muuallakin, kun aloitusalueilta tutut hahmot tekevät vierailija myöhemmissä zoneissa.

Vaikka uudet tasot eivät kiinnostaisikaan pätkääkään, jokaisen World of Warcraftista tai massiivimoninpeleistä kiinnostuneen kannattaa pyöräyttää itselleen tuore hahmo ja juosta Azeroth läpi. Siihen ei kauaa mene ja kokemus on suunnilleen parasta, mitä World of Warcraft on ikinä tarjonnut. Mutta entä se kolikon toinen puoli, uusi sisältö?

Vain viiden kokemustason tähden

Viisi uutta kokemustasoa, viisi uutta zonea. Siinä sisältö, joka on tarjolla 80. tason hahmoille. Kuten jo aiemmin totesin, vaikka sisältöä on määrällisesti arvioituna puolet vähemmän kuin ennen, ajassa mitattuna matka 80. tasolta 85. tason päätepysäkille kestää aika lähelle yhtä kauan kuin aiempien lisäosien läpäisy.

Syy tähän on se, että tason nousuun vaadittava kokemuspistemäärä tuplautuu tasojen välillä hirviöistä ja tehtävistä jaetun kokemusmäärän pysyessä suunnilleen vakiona. En ottanut sekuntikellolla aikaa, mutta jos pitäisi perstuntumalta arvioida, kauanko matka läpi uusien alueiden kesti, loppusumma heittelisi todennäköisesti 20 tunnin hujakoilla. Yksistään viimeinen kokemustaso kesti yli kuusi tuntia.

Se on tosin todettava, että vaikka matka on pitkä, se on myös hauska. Kaikki aiemmin opitut läksyt on käytetty myös uusien paikkojen suunnittelussa, joten kohokohtia ja hienoja tehtäviä mahtuu joka väliin. Wrath of the Lich Kingin tavoin myös Deathwing kekkuloi vähän väliä mukana kuvioissa ja ainakin minulla oli 85. tasolle dingatessani ja Grim Batolin porteilla pyöriessäni hyvä käsitys siitä, miten paska jätkä Deathwing oikeasti onkaan.

On myös nostettava hattua siitä, että uudet tasot ovat todella mielikuvituksellisia. Vashj’ir on kokonaan veden alla, Uldum taas on kuin yksi suuri kunnianosoitus 50-luvun arkeologi-seikkailuille ja loresta pitävät saanevat sitä mega-annoksen Hyjalin ja Deepholmin läpi kulkiessaan. Upean näköistä ja todella viihdyttävää sisältöä.

Mutta onhan se silti outoa. Aiemmissa kokemustasoissa sisältöä oli 10 tasoa, nyt vai viisi. Mikä mättää? Osasyy on varmasti Azerothin uudistuksessa, mutta mielenkiintoisempaa onkin nähdä, miten tästä jatketaan eteenpäin. Lisäosia on varmasti vielä tulossa, joten onko seuraavaksi taas vuodossa viiden kokemustason minipaketti? Ehkä suuria lisäosia nopeammalla temmolla? Onko joku ynnäillyt, että jos pelaajat maksavat 30 euroa kahden vuoden välein, he maksavat myös 30 euroa vaikka kerran vuodessa? Spekuloida voisi vaikka maailman tappiin.

Silti kansaa eniten jakavin uudistus taitaa kuitenkin olla se, että World of Warcraft on taas vaikea peli. Lich Kingin mukanaan tuoma helpotus miellytti monia, mutta nyt se on historiaa. Cataclysmin Heroic-luolastot kun ottavat luulon pois vähän kokeneemmaltakin pelaajalta, saati sitten Lich Kingin ”aivot narikkaan” –luolastojen myötä pelaamaan opetelleilta.

Pelaajien ja hirviöiden kestopisteet ovat noin viisinkertaistuneet, samaten sisään päin tuleva vahinko. Healerien loitsut kuitenkin ovat suunnilleen samaa tasoa kuin ennenkin. Tästä on tuloksena se, että varsinkin uran alkupuolella suuri osa huomiosta keskittyy puhtaasti tankin elossa pitämiseen. Jos joku idiootti seisoo tulialtaassa tai luolastoa yritetään putsata Lich King –henkisellä ”kaikki kasaan ja AOE” –taktiikalla, tuloksena on ruumiita.

Niinpä pelaajilla onkin edessään vaikea tehtävä: pitäisi opetella pelaamaan. Toistaiseksi, kun sitä ei ole vielä opittu, heroicien ajaminen on tautisen tuskallista puuhaa. Ehkä se kuitenkin siitä ajan myötä paranee. Siitä peukkua, että luolastoja on paljon. Uusien mestojen ohella myös pari vanhaa klassikkoa, kuten Deadmines ja Shadowfang Keep, on paketoitu uudelleen niin matalan tason pelaajia kuin 85. tason heroic-sankareita varten.

Pieni suuri paketti

Mainitsematta jäi myös paljon muuta: kiltojen kokemustasot, kilta-achievementit, arkeologia ja monet muut pienemmät uudistukset. Ne ovat kuitenkin sivuseikka, kiva kuorrutus kakun päällä. Tärkein kysymys on se, miltä itse lopputulos maistuu.

Matka läpi Azerothin on ratkiriemukas. En muista, koska minulla on viimeksi ollut yhtä kivaa WoWin parissa kuin goblin-shamaaniani pelatessani. Pitäisi varmasti palata takaisin pelin ensimmäisiin päiviin. Kaikki tuntuu taas uudelta ja on tasoltaan hauskempaa ja parempaa kuin ennen. Ja hyviä ne uudet zonetkin ovat, ei siinä mitään. Toivon vain, että niiden ja uusien kokemustasojen vähäiselle määrälle on parempi selitys kuin tulojen tuplaus.

Joku voisi valittaa, että kaikessa haisee pahasti vanhan kierrätys. Vanhoja luolastoja uusittuna, vanhat zonet lisälevyn pääasiallisena myyntipointtina. Ei edes uutta hero-luokkaa Death Knightien kaveriksi! Moisille sanon, että hys. Aikuiset puhuvat nyt. Teki Cataclysm mitä sitten tekikin, se saa kuusi vuotta vanhan pelin tuntumaan taas uudelta. Miettikää sitä hetken aikaa. Kuusi vuotta. Se on pelimaailmassa ikuisuus, eikä temppu ole mitenkään pieni.

Eihän siitä mihinkään pääse: Cataclysm on huisi lisäosa. Se ei varmasti tule miellyttämään aivan kaikkia, sillä samoin kuin Wrath of the Lich King harmitti haasteesta pitäviä, nyt pullamössöön tottuneilta pääsee iso ja harras parku. Ei kannata kuitenkaan kuunnella itkijöitä, sillä jo pelkästään matka läpi uuden Azerothin on ostoksen arvoinen kokemus. Se, mitä sen jälkeen tapahtuu, on bonusta.