World of Warcraft: The Burning Crusade (PC)

14.01.2007 12:00 Miikka Lehtonen

World of Warcraft tuskin kaipaa sen kummempia esittelyjä. Maailman suosituinta verkkopeliä pelaa jo kymmenisen miljoonaa ihmistä eri puolilla maapalloa, eikä tahti ole ainakaan hidastumassa. Kauan odotettu ensimmäinen lisäosa on nimittäin täällä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan The Burning Crusade tarjoaa Warcraft-addikteille uuden mantereen, jolta löytyy seikkailtavaa sadoiksi tunneiksi. Mukana on myös kaksi uutta rotua, parikymmentä uutta luolastoa ja paljon muuta. Sodan rummut jylisevät taas.

Azerothin kuolevaisten liittouman Hyjal-vuorella saavuttama voitto Palavan Legioonan demoneista on jo vaipunut historiaan, mutta hävinnyt osapuoli ei ole unohtanut tappiotaan. Vihut ovat keränneet voimiaan ja nyt ulottuvuudet yhdistävä portti on taas aktivoitunut. Demonit virtaavat Azerothiin. Kuolevaisten ainoa toivo on koota voimansa ja tunkeutua uuteen ulottuvuuteen hillitsemään virtaa ja selvittämään invaasion taustoja.

World of Warcraft: The Burning Crusade on ensimmäinen lisälevy Blizzardin marraskuussa 2004 ilmestyneeseen nettiroolipeliin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että peli olisi seissyt paikallaan pari vuotta. Päinvastoin, siihen on ilmestynyt muutaman kuukauden välein uutta sisältöä, joka on tosin keskittynyt lähinnä kovimpien pelaajien miellyttämiseen. Tähän ja moniin muihin pelin tosiasioihin tulee nyt muutos.

Uusia ulottuvuuksia

Millaista vastinetta 35 euron sijoitukselleen voi sitten odottaa? Tärkein uudistus on luonnollisesti pelin kokemustasorajan hilaaminen tasolle 70. Uudet, entistä voimakkaammat ominaisuudet ja 10 sijoitettavaa taitopistettä pitävät huolen siitä, että tason 70 mopo pyyhkii lattiaa parhaiten varustetulla 60. tason taistelijalla. Jo pelkästään tämä pitänee huolen siitä, että valtaosa pelaajista ostaa lisäosan sen kummemmin mukisematta.

Lähes kaikki lisäosan uusi sisältö sijoittuu toisessa ulottuvuudessa sijaitsevaan Outlandiin. Demonien ja magian rikki repimä manner koostuu seitsemästä alueesta. Tämä ei välttämättä tunnu kovinkaan suurelta määrältä, mutta alueet ovat suuria ja täpötäynnä sisältöä. Tehtäviä, uusia maisemia, vihollisia ja luolastoja on joka kulman takana.

Luolastoja löytyy kymmenen kokemustason taipaleelta enemmän kuin riittävästi. Vielä mukavammin ne ovat haastavia, viihdyttäviä ja teemoiltaan vaihtelevia. Ensimmäinen on auki heti Outlandiin saapuneille pelaajille. Siinä pelaajat lähetetään tutkimaan ensimmäisen alueen keskipisteenä olevaa demoniörkkien linnoitusta. Tästä suunnataan muinaiselle suolle hillitsemään nagojen vedentyhjennysoperaatiota, maagisen katastrofin tuhoamaan magialaboratorioon ja niin edelleen.

Aiemmin pelissä olleet kokemuspisterajoitukset on poistettu, joten instanssesissa koko ryhmä saa täydet kokemuspisteet ja vielä ryhmäbonuksen päälle kaikista tapoista. Tämä tekeekin instanssirallista kenties parhaan tavan kerätä kokemusta. Entistä makeammaksi nämä herkkupaikat tekee korkea lootin taso. Jo ensimmäisestä instanssista putoaa aseita ja haarniskoja, jotka saavat Molten Coren palkinnot ja jopa osan Blackwing Lairin tavarasta näyttämään leluilta. Eikä tahti tästä ainakaan hidastu.

Nykyisten hardcore-pelaajien ei kannata masentua, sillä Tier 2- ja Tier 3 -tason panssarit ovat kovaa tavaraa tasolle 70 saakka. Mutta esimerkiksi feral-druidit, meleeshamaanit ja varjopapit saavat uusista instansseista heti niskaansa todella kovan tason tavaraa.

70. kokemustasolla odottavat uudet raid-tason instanssit, joiden pelaajamääriä on tosin leikattu rajusti. Nykyisen kokoisia, 40 pelaajalle tarkoitettuja instansseja ei ole enää lainkaan, vaan uudet raidit on tarkoitettu 10 ja 25 pelaajalle.

Myös luolastojen suunnittelua on muutettu radikaalisti, jotta niin kutsutuista hybrideistä saataisiin kaikki hyöty irti. Yhden ajon aikana druidi voi päästä parantamaan, leikkimään tankkia tai jopa tekemään vähän vahinkoa hirviöihin.

Erikoismaininnan arvoinen on myös Caverns of Time -instanssi. Luolien kautta pelaajat pääsevät matkustamaan ajassa taaksepäin estämään aikajanaa rikkovien lohikäärmeiden aikeita. Warcraft-historian kohokohdista on poimittu muun muassa nuoren Thrallin pakomatka Lordameren vankileireiltä ja Hyjal-vuoren taistelu. Huikea idea, jonka jatkokehitystä toivottavasti jatketaan, sillä mahdollisuudet ovat rajattomat.

Mikäli 25 miehen kasaaminen ei onnistu, ei kannata masentua. Myös pienemmille killoille löytyy äärimmäisen haastavaa sisältöä kiitos instanssien vaikeustasovalitsimen. Idea on, että pelaajat ajavat ne tusina instanssia läpi normaalilla vaikeustasolla kerätessään kokemusta, mutta palaavat ajamaan sankarillisen vaikeita versioita 70. tasolla.

Vaikeusmittarin heittäminen kaakkoon ei vain anna hirviöille lisää kestoa ja voimaa, vaan muuttaa näiden ominaisuuksia. Esimeriksi ensimmäisen luolaston viimeisellä pomolla on suojanaan lohikäärme. Normaalilla vaikeustasolla liero vain räkii taistelukentälle tuliklimppejä, joita on helppo väistellä. Sankarillisessa luolastossa liero sylkee entistä enemmän tulta ja lisäksi satunnaisesti pistää pelaajat juoksentelemaan paniikissa ympäriinsä, kuin Onyxia konsanaan.

Kivikovia viiden miehen haasteita kaivanneet ovat varmasti kuin kotonaan, sillä nössökamoilla tai huonolla asenteella näihin kuolemanloukkuihin lähtevät kohtaavat varman kuoleman jo ensimmäisissä roskahirviöissä. Loppuun asti päässeitä palkitaan eeppisillä varusteilla ja lätkillä, joita voi itse vaihtaa koviin sormuksiin, viittoihin ja muihin varusteisiin.

Uutta työtä uusille miehille

Kaikki sisältö ei ole uutta seikkailua tai luolastoa. Kuten suurin osa pelaajista jo tietänee, mukana on kaksi uutta rotua. Horden riveissä taistelevat verihaltiat ovat entisiä liittouman jäseniä, joiden koko sivilisaatio on raunioitunut heidän magianarkomaniansa seurauksena. Sivistyneinä selvinneet verihaltiat taistelevat korruptoituneita lajitovereitaan vastaan yrittäen samalla etsiä paikkaansa uudessa maailmassa ja keinoa palauttaa rotunsa sen entiseen loistoon.

Liittouma saa puolestaan riveihinsä draeneit, jotka ovat jättikokoisia ja lonkeropäisiä avaruusolentoja. Tai olentoja toisesta ulottuvuudesta, jos tarkkoja ollaan, mutta ero ulottuvuus- ja avaruusaluksen välillä on pieni. Draeneit ovat, kuinkas muuten, jaloja ja pitkäpinnaisia sotureita, jotka ovat paenneet Outlandista örkkien ja demonien orjuuden alta.

Uusien rotujen myötä pelin kaksi osapuolta tulevat lähemmäs toisiaan, sillä shamaanit ja paladinit eivät enää ole kummankaan yksinoikeus. Verihaltiat voivat nimittäin olla paladineja ja draeneit puolestaan shamaaneja. Vaikka muutos pissiikin reippaasti pelin taustatarinan päälle, peliteknisesti se on loistava idea. Kovimpien haasteiden suunnittelussa ei tarvitse enää ottaa huomioon eroja, koska molemmilla osapuolilla on mahdollisuus käyttää kaikkia luokkia hyödykseen. Blizzard voi myös lähteä kehittämään kumpaakin hahmoluokkaa uusiin suuntiin, koska niiden ei oleteta täyttävän samaa roolia ryhmissä.

Kummallakin uudella rodulla on omat, upouudet alueensa ensimmäisen reilun 20 kokemustason seikkailuja varten. Tämän jälkeen kumpikin liittyy omiensa riveihin ja jatkaa muiden jalanjäljissä. Uusien alueiden suunnittelu on niin graafisesti kuin sisällöltäänkin fantastista tasoa ja selvästi World of Warcraftin kirkkainta kärkeä.

Uudet rodut saavat seurakseen myös uuden ammatin. Jalokivisepät etsivät pelissä olevasta malmista jalometalleja, joita he yhdistelevät timantteihin ja erilaisiin taika-aineisiin. Tuloksena on sormuksia, kaulakoruja, triketejä ja jopa nyrkkiaseita. Jalokivisepät jalostavat myös kiviä, joita voi kiinnittää uusiin panssareihin.

Kivien avulla voi kustomoida panssaria haluamaansa suuntaan ja juuri nämä kivipaikat tekevät muuten vaatimattoman näköisistä panssareista tappavaa kamaa. Yllättäen vain Molten Core -tasoinen maagivyö saakin reilusti lisää kestoa ja antaa loitsuihin parikymmentä pistettä lisää vahinkoa.

Kaikki muut ammatit saavat myös uusien kokemustasojen myötä lisää sisältöä, sillä kaikkien ammattien ylärajat nostetaan 375 kykypisteeseen. Erikoistuminen kannattaa aiempaa enemmän, sillä esimeriksi kirvessepät voivat tehdä naurettavan voimakkaita kirveitä, joita vain he itse voivat käyttää.

Täyttä rautaa

Tekstiä on paljon, mutta niin on sisältöäkin. Vaikka innokkaimmat saavuttavatkin 70. kokemustason viikossa, tällä pelitavalla huijaa vain itseään. Tutkittavaa ja nähtävää riittää kuukausiksi, eikä pelin päivitys tietenkään lopu tähän. Uusia korkean tason luolastoja on jo kehitysvaiheissa ja julkaistaan kevään aikana. Parin vuoden tutuissa maisemissa puurtamisen jälkeen oikeasti uuden sisällön ja löytämisen riemua ei voi aliarvioida.

Lisää riemua irtoaa siitä, että The Burning Crusade on huomattavasti mukavampi pelata kuin alkuperäinen peli. Vaikka pelimekaniikka ei juuri muutukaan, Blizzard on selvästi oppinut virheistään. Esimerkiksi aiemmin rasittava maineen kerääminen pelin eri ryhmittymien kanssa on kuin leikkiä aiempaan verrattuna ja hoituu lähes pelkästään tekemällä näille tehtäviä ja ajamalla instansseja – eli normaalin puuhailun ohessa.

Myös PVP-systeemin järkeistys saa viimeisen silauksensa uuden areenasysteemin muodossa. 70. kokemustason lähestyessä pelaajat voivat muodostaa omia areenajoukkueitaan, jotka ovat kuin sivukiltoja. Näistä sitten valitaan pelaava kokoonpano, jolla pelataan neljän, kuuden tai kymmenen miehen välisiä yhteenottoja. Se nerokkuus tulee mukaan kuvioihin pistelaskussa, jossa käytetään shakista tuttua ELO-järjestelmää. Painotettu systeemi tarkoittaa sitä, että kourallinen voittoja viikossa riittää hyviin saavutuksiin, eikä kymmenien tuntien grindaukseen ole tarvetta.

Kauneusvirheeksi voidaan laskea se, että peli ei muinaisista puheista huolimatta sisällä uusia hahmoluokkia tai paljon puhuttuja korkean tason erikoishahmoluokkia. Toisaalta, kahden vuoden virittelyn jälkeen PVP ei vieläkään ole lähelläkään tasapainoa, joten voidaan pohtia, olisiko lisäsorkkiminen ollut hyvä idea.

Ikävästi myös matalien kokemustasojen uusi sisältö loppuu lähes täysin uusien alueiden jälkeen. Pitkin Azerothia majailee pari hassua blood elfiä ja draeneita, joilta jokusen tehtävän. Ei kuitenkaan läheskään tarpeeksi piristämään tuhansien ja taas tuhansien uusien hahmojen matkaa Outlandiin.

Testijakson aikana nähdyn perusteella The Burning Crusade on täyttä rautaa. Me World of Warcraft -addiktit saamme juuri sitä oikeaa herkkua mahan täydeltä. Myös peliä aiemmin pelanneiden, mutta siihen leipiintyneiden kannattaa harkita uutta tutustumista Azerothin maisemiin. Reilusti uutta sisältöä, laastaria alkuperäisen pelin virheiden päälle ja aiempaa parempaa pelisuunnittelua – mitä muuta voi lisälevyltään odottaa?

Tekijä: Blizzard
Julkaisija: Blizzard
Saatavilla: pc, Mac
Testattu: Core2Duo E6400, Geforce 8800GTS, 2 Gt keskusmuistia, Windows XP
PC-laitevaatimukset: Windows 2000 tai XP, Pentium III 800 MHz tai vastaava, 512 Mt keskusmuistia, 32 Mt Hardware Transform & Lighting -kykyinen näytönohjain
Mac-laitevaatimukset: OS X 10.3.9 tai uudempi, 933 MHz G4/G5 tai 1,8 GHz Intel-prosessori, 512 Mt keskusmuistia, 32 Mt nVidia/Ati-näytönohjain
Kotisivut: http://www.worldofwarcraft.com/burningcrusade/