Worms 4: Mayhem (PS2, Xbox, pc)

Vuonna 1995 alkunsa saaneen Worms-pelisarjan ensimmäiset osat olivat aikoinaan erinomaisesti menestyneitä pelejä, jotka mullistivat sinänsä yksinkertaisen Scorched Earth -tyylisen sotapelin idean muuttamalla tankit veikeiksi pikku kastemadoiksi, joiden asearsenaaliin kuuluivat haulikoiden ja sinkojen lisäksi esimerkiksi räjähtävät lampaat ja banaanipommit.

Kaksiulotteiset pelit olivat helppoja oppia, mutta opeteltavaa niissä riitti. Tuhoutuneessa maastossa matojen nopeaan liikkumiseen tarvittavien apuvälineiden, kuten ninjaköysien käytössä riitti harjoittelemista, ja todelliset mestarit osasivat ajastaa kranaatit niin, että ne räjähtivät ilmassa kohteen naamalle. Pelisarjasta tuli huippusuosittu, ja se kääntyikin myöhemmin lähestulkoon jokaiselle kuviteltavissa olevalle konsolille, ja pian matoja nähtiin myös esimerkiksi flipperipelissä.

Vuonna 2003 mentiinkin sitten totaalisesti metsään, kun Wormsit tehnyt Team 17 sai jostain käsittämättömästä syystä päähänsä, että Wormsin peli-idea kääntyisi loistavasti kolmiulotteiseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt; sekä Worms 3D, että Worms Forts: Under Siege!-strategiapeli floppasivat pahemman kerran. Kaksi surkeaa kolmiulotteista Worms-peliä ei kuitenkaan lannistanut pitkän linjan brittitiimiä. Team 17:n peräänantamattomuudesta saammekin kiittää sarjan uusinta osaa, Worms 4: Mayhemia. Valitettavasti.

Kauhua kolmessa ulottuvuudessa

Perusidea on sama kuin Worms-peleissä yleensäkin: kahdesta neljään ihmisten tai tekoälyn ohjaamaa kastematojoukkuetta sotii esteitä, miinoja ja vesiloukkuja pursuavilla kentillä yrittäen nitistää toisensa mahdollisimman tehokkaasti. Työkaluvalikoimaa tähän on kiitettävästi; tuttuun tapaan arkisen tylsät kranaatit ja ohjukset saavat seuraa myös humoristisemmista tuhovälineistä, kuten Bovine Blitz -nautasateesta ja pyhistä käsikranaateista.

Erilaisia pelimuotoja on riittävästi aina tarinamoodista itse määriteltyjä sääntöjä käyttävään Customiin. Vaikka vanhaa konseptia onkin yritetty uudistaa esimerkiksi uudella Challenge-pelimuodolla, on Wormsin suola aina ollut, ja tulee myös olemaan pelaajien välisissä otteluissa, eikä tämä ole edelleenkään muuttunut mihinkään.

Pelimekaniikkakin on kolmatta ulottuvuutta lukuun ottamatta tuttua Worms-kamaa. Ottelun alkaessa matoset on sijoitettu satunnaisesti sinne tänne kenttää, ja nämä sitten vuorollaan annetun aikarajan puitteissa pyrkivät tuhoamaan vastustajansa. Ampuminen hoidetaan pääsääntöisesti kulmaa ja voimakkuutta säätämällä. Kolmiulotteinen toteutus tekee tähtäämisestä kuitenkin vaikeaa, suoraan sanoen rasittavaa.

Perusasiat ovat kyllä kunnossa; kaikki tutut Worms-piirteet hellyttävistä puhesampleista lähtien ovat mukana, ja grafiikka ajaa asiansa. Worms 4: Mayhem kaatuu kuitenkin siihen yksinkertaiseen asiaan, että peli ei toimi kolmiulotteisena. Kentät ovat tylsiä maaplänttejä, joilla 2D-Wormsien tunnelisotia ja ninjaköysitaituruutta ei nähdä, ja muutenkin suurin piirtein kaikki vanhoissa Wormseissa toiminut on tipotiessään.

Jos matosota kiinnostaa, Worms 4: Mayhem kannattaa jättää suosiolla hyllyyn ja hankkia esimerkiksi Worms: Armageddon. Mayhem on yhdentekevä, turha tuote, ja Worms-sarjan tulevaisuuden toivo lepääkin nyt käsikonsoleiden uskollisten kaksiulotteisten Wormsien – ja Team 17:n mahdollisen järkiintymisen varassa.