Worms: The Revolution Collection (Xbox 360)
Tekijä: Team 17
Julkaisija: Mastertronic
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella) 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.wormscollectiongames.com
Arvostelija: Kalle Laakso
Kiukkuiset madot tekevät tasaisen varmaa tuloa kerta toisen jälkeen kotikoneille ja lähes kaikille olemassa oleville alustoille. Viime vuoden lopussa julkaistulla Worms: Revolutionilla Team 17 luottaa Ultimate Mayhem 3D -matosotahairahduksen jälkeen taas vanhojen Worms-pelien 2D-pelaamiseen, toki muutamalla uudella kikalla höystettynä.
Lähes 20-vuoden ikään päässeet madot olivat Team 17:lle varsinainen isku kultasuoneen vuonna ’94. Madot kentälle, aseet kouraan ja katsotaan kuka on paras -meininki oli mukavan yksinkertaista 2D-sotaa. Pelaajien se nousikin jopa oikein ilmiöksi. Eihän Team 17 voinut jäädä paistattelemaan paikoilleen, joten sitten Wormsseja ilmestyikin lähes liukuhihnalta. Tai siltä se ainakin tuntui.
11 pääpelin ja muutaman spinoffin jälkeen julkaistiin vuonna 2010 ehkä koko sarjan viimeistellyin, minulle ylivoimaisesti paras Worms-peli, Worms 2: Armageddon. Se oli jo lähes täydellinen 2D-Worms, joten enempää ei oikein osannut toivoa. Mutta eihän Team 17 tietysti lopettanut matoilujaan Armageddoniinkaan, joten viime vuoden lopulla julkaistiin Revolution.
Revolution oli ilmeisesti pieni hitti, ainakin Xboxilla, sillä pelistä julkaistiin myös levyversio, kaikkien lisukkeidensa kera. Lisäksi levy sisältää sarjan parhaan pelin, mainitun Worms 2: Armageddonin, kaikilla viidellä DLC-lisärillään.
Armageddoniin Domessa pureuduttiin 2010 helmikuussa. Lue arvostelu täältä: Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 9).
Viva La Revolution
Revolutionin tutoriaaliin tutustuessa käy selväksi ensimmäinen uudistettu asia vanhemmista sarjan peleistä: tuunattu pelimoottori, mikä tekee Revolutionista 2.5D-pelin. Toisin sanoen peli on Worms 2D-pelattavuudella, 3D-visuaaleilla höystettynä. Uuden pelimoottorin ansiosta myös kentissä on enemmän interaktiivisia asioita, kentän teemasta riippuen esimerkiksi kännyköitä, joilla voi auttaa joko itseään tai kiusata vastustajia.
Kahden ja puolen ulottuvuuden pääteema ei kuitenkaan ole tavaroissa, vaan vesi. Pelin kaikissa teemoissa ja lähes jokaisessa kentässä on vettä, paljon vettä, vettä jopa kyllästymiseen asti. Vanhojen pelien tapaan kentissä on laidoilla edelleen meri, johon vastustajan matoja tappaa, mutta Revolutionissa vettä löytyy myös kenttien keskiosista. Pelaajat voivat muuttaa peli kulkua vaikkapa vesikuoppia räjäyttelemällä, jolloin vesi muuttaa kenttiä valuessaan. Vesi ei kuitenkaan tapa matosia suorilta, vaan veden alle jäänyt mato menettää energiaa viisi pinnaa per vuoro. Uuden veden tulo peliin antaa myös vähemmän yllättävästi madoille uusia aseita vesi-ilmapallojen ja vesipyssyn muodossa.
Interaktiivinen vesi on tervetullut lisä. Sääli vain, että Team 17 ei ole tehnyt samaa esimerkiksi rantahiekan kanssa. Aiempien pelien tapaan pelaajat voivat edelleen kaivaa luolia madoillaan, ja kaikki hiekat, kivet ynnä muut esteet jäävät killumaan mystisesti ilmaan.
Suurin uudistus, ja paljonkin pelikokemusta uusiksi pistävä, on jako hahmoluokkiin. Mato voi olla sotilas, tiedustelija, tiedemies tai järeä mato. Sotilas on vanhoista sarjan peleistä tuttu, tasainen joka paikan höylä. Tiedustelija on nopein kaikista ja hyppii muita pidemmälle, korkeammalle ja käyttämään joitakin välineitä muita kauemmin. Tiedustelijan kestävyys on näppärän liikkumisensa takia myös kaikista luokista heikoin.
Tiedemies nojaa eniten tiettyihin vekottimiin. Esimerkiksi telekineesillä voi liikuttaa kännyköitä ja muita pienempiä tavaroita. Tiedemiehet myös antavat jokaisen vuoron alussa oman puolen madoille viiden pisteen verran energiaa. Järeällä madolla on heikoin liikkuvuus, mutta niiden käsissä singoista ja muista aseista tulee tehokkaampia. Samoin energiat ovat isommat, jonka takia järeät madot ovat omiaan ottamaan runtua muiden matojen puolesta.
Kaikki muu Revolutionissa onkin sitten pysynyt oikeastaan ennallaan. Yksin voi pelata normaaleja tappomatseja, haasteita, tai haasteita pienellä mitäänsanomattomalla juonella. Moninpeli on tappomatsia muita pelaajia vastaan, samalla koneella tai internetin ylitse. Pelaajia ei tosin Livessä montaa ollut, joten käytännössä Revolutionin ilo jää omien nettikavereiden varaan. Iltaa istuessa Revolutionia on helppo mutustella kavereiden kanssa muutaman hamsterin aivastuksen voimalla, mihin sarjan pelit ovat eittämättä parhaimmasta päästä.
Ongelmaksi Revolutionin levyversion kanssa ei tule oikeastaan kuin pari. Kannattaako sitä ostaa, vaikka mukana tuleekin pirun asiallinen Worms 2: Armageddon? Molemmat pelit voi ostaa yksittäin Livestäkin, joskin lisärit maksavat vielä vähän extraa. Kumpikin peli kaipaa tuekseen myös sosiaalista verkostoa. Kumpikaan peli ei tosin ole varsinaisesti toista parempi, vain hieman erilainen, Revolutionin ollessa hieman taktisempi pelikokemus.
Lisää aiheesta
Worms: Forts Under Siege (pc, PS2, Xbox)
Worms: Open Warfare 2 (DS, PSP)
Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi osa 2
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 12)
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 9)
Lue myös
Animal Crossing: New Leaf (3DS)
Mario & Luigi: Dream Team Bros (3DS)
Poker Night 2 (iOS, PC, PS3, Xbox 360)
