UUSIMMAT

WWE 2K16 (PS4, Xbox One)

14.12.2015 14:30 | Miikka Lehtonen

wwe2k16_av_0kansiTekijä: Yuke’s / Visual Concepts
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia:  1, 2-6 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: https://wwe.2k.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

wwe2k16_av_02

 

Voi ammattipainia ja sen faneja! Aikamme trendi on, että vaihtoehdot kutistuvat jatkuvasti. Siinä missä aikaisemmin painisarjoja ja niiden pelejä oli tarjolla vaikka miten, nyt koko mainstream-homma pyörii yhden firman – ja yhden pelin – ympärillä.

Jos sen yhden firman tuotanto on täyttä roskaa tai jos peli on totaalinen paske, mistä hakea lohtua? Tämä on sattuneesta syystä hyvinkin relevantti kysymys WWE 2K16:n tapauksessa.

Painin maailmassa on yksi totuus: paini oli parasta juuri silloin kun sitä alkoi itse seuraamaan, siis jokaisen omasta mielestä. Paitsi että minun tapauksessani se on objektiivinen fakta, sillä vaikka itse katselin kersana mummon luona WWF:n Hulk Hogan –aikojen lähetyksiä, hurahdin ammattipainiin totaalisesti 90-luvun lopussa, eli aikana jolloin Bret Hartin, Shawn Michaelsin, Mick Foleyn, Steve Austinin ja The Rockin kaltaiset nimet viihdyttivät miljoonia katsojia viikoittain.

Noihin aikoihin painipelitkin olivat hyviä, kiitos AKI Corporationin painipelien. WWF No Mercy, WCW/NWO Revenge ja muut pelit olivat oikeasti ihan pirun hyviä, vaikka N64 olikin alustana todella rajoittunut. Luomisen vapaus, mainio pelattavuus ja se, että pelit oikeasti tajusivat painin, tekivät niistä klassikoita, jotka ovat kestäneet ajan hampaan pureskelun.

Nykyään WWE:n tuotanto on vähän mitä sattuu ja ne pelit… Voi niitä pelejä. Viime vuoden WWE-peli oli aivan totaalinen räpellys, mutta odotukset tämän vuoden suhteen olivat korkeat. Kyllähän ne ongelmat nyt korjattaisiin… Vai mitä?

wwe2k16_av_01

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Viime vuoden peli, WWE 2K15, oli huono niin monilla mittareilla. Itse en ole koskaan ollut Yuke’sin painipelien pelattavuuden suuri ystävä, mutta ainakin se on perinteisesti tehnyt sitä omaa juttuaan kunnolla. Ei viime vuonna. Sukupolvenvaihto uusille konsoleille tuotti teknisen raakileen, jossa perusasiatkin tökkivät.

Surkeuden viimeisteli se, että pelistä poistettiin suuri osa pelitiloista ja vaihtoehdoista. Käsiin jäi peli, jota ei voinut pitää edes kelvollisena oikein millään mittarilla. En toki itse pidättänyt sen pelattavuuden suhteen hengitystäni, sillä eihän se peruskuvio nyt siitä enää mihinkään muutu, mutta toivoin ainakin sitä, että pelitilat olisivat olleet paremmat ja puitteet muutenkin ehommat.

Puhutaan ensin pelattavuudesta, joka on juuri sitä, mitä pelättiinkin. Voisin elää WWE-pelien pelattavuuden kanssa, jos se toimisi kunnolla, vaan kun ei toimi. Tarjolla on siis sitä perinteistä läpsimistä, muksimista, heittelyä ja lukottelua, jota WWE-pelit ovat tarjonneet ties miten monta vuotta. Valitettavasti tarjolla on myös viime vuoden ongelmia uusilla höystettynä.

Mukana on paljon pienempiä tuunauksia, kuten virittelyä niihin lukuisiin minipeleihin. Eipä niitä parempaan suuntaan ole viety, vaan sidonnoissa yhä pyöritellään kilpaa tikkua ja etsitään sitä oikeaa heikkoa kohtaa, selätyksestä potkaistaan ylös pysäyttämällä villisti pyörivä mittari pienelle turvakaistaleelle ja niin edelleen.

wwe2k16_av_04

WWE 2K16:n suurin pelillinen uudistus on se, että reversalien määrä on rajoitettu. Hommahan toimii niin, että kun painija A tekee jotain ikävää painija B:lle, tällä on pieni ikkuna, jonka aikana vastaiskun napin painaminen kääntää iskun hyökkääjää vastaan ja mahdollistaa matsin kulun kääntämisen. Jos painaa liian aikaisin tai myöhään, homma ei toimi. Aiemmin reversal-nappia pystyi spämmäilemään miten halusi, mutta ei enää.

Painijan teknisistä ansioista riippuen käytössä on kahdesta viiteen reversalia, jotka kuluvat onnistuneen suorituksen jälkeen. Kuluttuaan reversalit palaavat hitaasti käyttöön ajan myötä. Paperilla idea on hyvä, mutta käytännössä vähän ongelmallisempi. Ei se vain yksinkertaisesti ole hauskaa ottaa turpaansa pitkiä aikoja ilman, että voi tehdä yhtään mitään vastustaakseen tai torjuakseen turpasaunaa.

Osa ongelmista on tosin ihan teknisiä. Välillä reversal-napin painaminen ei tuottanut mitään ”painoit liian aikaisin, urpo” –ilmoitusta ja mittaristakin kului palkki, eli näytti onnistuneen… joten miksi sitten reversal ei onnistunutkaan, vaan turpaan tuli niin että kolisi?

Samanlaista töksähtelyä esiintyy muutenkin miltei joka osa-alueella. Triple H makaa kanveesissa ja The Rockilla on tilaisuus kurittaa tätä! Pelaaja painaa nappia, jolloin liikkeen sijaan The Rock lähtee könyämään kyykyssä sivulle, ilmeisesti etsien sitä kohtaa, missä animaatiot synkkaisivat ja liike voisi alkaa. Kohtaa ei löydy, joten hetken päästä The Rock nousee vaivautuneen näköisenä pystyyn. Triple H pääsee ylös lattialta ja The Rock yrittää sidontaa! Pelaaja painaa nappia, The Rock aloittaa käsiensä nostamisen, pysähtyy ja laskee ne taas perusasentoon. Ennen kuin pelaaja ehtii edes perkelettä sanoa, omissa kolisee.

Tällainen töksähtely vie pelistä hyvin suuren määrän iloa. Mukana on paljon muutakin tökkimistä ja jopa suoranaisia kaatumisia. YouTube on piukallaan videoita, missä homma ei vain toimi. Ei WWE 2K16 aina mitään täyttä shittiä ole, vaan välillä se toimii. Liikkeissä on mukavasti painoa takana ja kun oma kaksimetrinen ja 115-kiloinen jättini juoksee vastustajan läpi lennättäen tämän kuperkeikkaa pitkin kanveesia, se vain näyttää siistiltä. Jos lukuisat ongelmat olisivat edes harvalukuisempia, voisin oikeasti nähdä itseni jopa pitämässä WWE 2K16:sta. Nyt hupi muuttuu aivan liian usein kiroiluksi, mikä on hitonmoinen harmi.

wwe2k16_av_02

Paremmat, mutta eivät vieläkään hyvät pelitilat

Hyvä uutinen: WWE 2K16:ssa on enemmän pelitiloja ja ominaisuuksia kuin WWE 2K15:ssä! Huono uutinen: niitä ei vieläkään ole tarpeeksi!

Aloitetaan omien juttujen luomisesta. WWE 2K15:een kovasti kaivatut omien ohjelmien, areenoiden ja mestaruusvöiden tekemiset löytyvät taas pelistä, samoin kuin entistä ehompi hahmonluontisysteemi. Niistä iso peukku. Mutta mahdollisuutta tehdä omia tarinoita ei pelistä vieläkään löydy, mikä oli sitä suurinta hauskaa niissä viime sukupolven peleissä!

Pelitilojen puolella pääfokus on kahdessa jutussa: My Careerissa ja 2K Showcasessa. My Career on uratila, jossa aloitetaan WWE:n nXt-farmisarjasta ja pyritään nousemaan huipulle, hall of fameen saakka. Käytännössä siis pelataan matseja, ostellaan niistä saaduilla pisteillä parempia ominaisuuksia, uusia kykyjä ja muita hyödykkeitä. Matsien välissä annetaan haastatteluja, jotka määrittävät persoonallisuutta ja muiden suhtautumista pelaajaan.

Tarinat ovat generoituja ja hyvin ylimalkaisia. Mitään purkitettuja promoja tai muuta ei nähdä, vaan keskenään riitelevät painijat vain juoksevat kehään keskeyttämään toistensa matseja ennen kuin lopulta kohtaavat kehässä.

Tämäkin olisi voinut olla ihan hauskaa, mutta fiilis on kovasti sellainen, että tekoäly huijaa. Ihan helvetisti. Otetaan esimerkki: omalla painijallani oli riita Tyler Breezeä vastaan. Lopullinen välienselvittely oli sovittu nXt:n seuraavaan Pay-Per-View-lähetykseen, mutta sitä ennen matsattiin vielä telkkarissa. Ottelun aikana pieksin Breezeä kuin vierasta sikaa 10 minuuttia, löin kaveriin kolme lopetusliikettäni ja kulutin tämän koko kehon kirkkaan punaiseksi. Sairaalakuntoon, siis. Silti joka jumalan kiroama kerta Tyler Breeze onnistui potkaisemaan itsensä ulos selätysyrityksistäni, kunnes lopulta minut selätettiin hämmentävän helposti. Ja ei, kyseessä ei ollut mikään skriptattu tapahtuma, josta minulle oltaisiin erikseen ilmoitettu.

wwe2k16_av_05

Pelin parasta antia on 2K Showcase, joka tällä kertaa seuraa Steve Austinin uraa. Austinin urasta löytyykin paljon seurattavaa, sillä mies teki pitkän uran ja oli sen huipulla painimaailman suurin stara. Mutta menestys ei tullut tyhjästä, vaan sitä ennen painittiin pitkään WCW:ssä ja muissa pienemmissä sarjoissa vaihtelevalla menestyksellä. WCW kuuluisasti irtisanoi Austinin faksin välityksellä ennen kuin mies lopulta löysi sen menestyksekkään Stone Cold Steve Austin –hahmonsa WWF:ssä ja pelasti firman konkurssilta.

2K Showcase seuraa Austinin uraa miehen läpimurtona toimineesta King of the Ring 1996 –turnauksesta saakka. Matkan varrella nähdään Austinin suurimpia tarinoita, eli yhteenottoja The Rockin, Shawn Michaelsin, Mick Foleyn ja tietenkin WWE:n omistajan, Vince McMahonin, kanssa. Matseja alustetaan WWE:n filmiosaston tekemien promovideoiden kautta ja ne ovatkin taas totuttuun tapaan ihan älyttömän hyvää materiaalia.

Itse matsit taas ovat vähän vaihtelevampaa kamaa. Ideana on, että pelaajan pitäisi luoda ne kuuluisat matsit uudelleen tekemällä tiettyjä juttuja oikeaan aikaan. Tyypillisessä tilanteessa pitää vaikka ensin piestä Shawn Michaelsia, sitten heittää tämä köysiin. Kun on onnistunut tavoitteissa, saa katsella pitkän pätkän pelimoottorilla purkitettua välianimaatiota, jossa näytetään ottelun huippuhetkiä ennen uusia tavoitteita ja pelin jatkumista. Välillä mukana on myös QTE-osioita, joissa pitää oikeaan aikaan painaa tiettyä nappia. Surkea idea, joka pitää huolen siitä, että itse matsia ei pysty seuraamaan lainkaan kytätessään sitä hetkeksi ruudulle välähtävää nappia – jos sen missaa, tavoite epäonnistuu.

Idea on turhauttava, koska se on hämmentävä välimalli painipelien – joissa painia pidetään oikeana urheiluna – ja oikean ammattipainin – jossa yritetään luoda yhteistyönä mahdollisimman kiinnostavaa viihdettä – välimaastossa. Pelaaja yrittää tehdä skriptattuja juttuja skriptattuun aikaan tekoälyn kustessa muroihin paineella ja korkealta. Tuloksena on paljon turhautumista, mutta kokonaisuutena 2K Showcase on silti parasta, mitä 2K16:lla on tarjota.

wwe2k16_av_03

Mieli vetää painin pariin

WWE 2K16 ei ole hyvä peli. Se voisi olla sitä, jos itse painitapahtuma olisi parempilaatuinen. Nyt tarjolla on peli, joka kyllä viihdyttää välillä, mutta ärsyttää koko ajan enemmän pienillä ja suurilla ongelmillaan.

Mitä enemmän matsasin kehässä arvostelua varten, sitä alemmas päässäni pyörivät pistemäärät laskivat. Olkoon tämä siis oppikirjaesimerkki siitä, miksi pelejä ei arvostella parin tunnin pelaamisen perusteella.

Tuskin tulen arvostelujakson jälkeen enää palaamaan 2K16:sta pariin, mikä on harmi. Kaikesta näkee, että pelin kehittäjät oikeasti pitävät painista ja haluavat tarjota pelin, joka tekee kunniaa rakastetulle lajille. Nyt siinä ei onnistuttu, mutta yhdessä asiassa kylläkin. Peli jätti jälkeensä himon tilata WWE Network ja katsella sieltä niitä 90-luvun lopun painijuttuja uudelleen. Koska voi pojat, se oli kovaa menoa, se! Ja tämän pelin hinnalla voikin sitten katsella reilut puoli vuotta vanhoja hyviä hetkiä.

 

 

Lisää aiheesta

Entinen WWE-tähti ei juuri diggaile kiusaajista

Hulk Hoganin seksivideo johti painilegendan sensurointiin

Muppettien Ruotsalainen Kokki Vs. Gordon Ramsay (Video)

Vapaapainija Triple H muuttui Terminaattoriksi – mukana myös Arnold Schwarzenegger

Wrestlemania 21 (Xbox)

WWE ’12 (PS3, Xbox 360)

WWE 2K14 (PS3, Xbox 360)

WWE 2K15 (PS4, Xbox One)

WWE All Stars (PS3, Xbox 360)

WWE Smackdown vs. Raw 2011 (PS3, Xbox 360)

Muropaketin uusimmat