X-Men: Legends (GC, PS2, Xbox)

Harvat Ryhmä-X-sarjakuviin tai elokuviin perustuvat pelit ovat olleet hyviä, vaikka niitä vuosien varrella onkin nähty monenlaisia. Uusinta, eli X-Men: Legendsiä, mainostettiin toimintaroolipeliksi, mutta lopputulos on kyllä enemmänkin toiminnallinen seikkailupeli Baldur’s Gate: Dark Alliancien ja Champions of Norrathin tyyliin, tosin supersankarigenressä.

Tarina alkaa, kun Alison Crestmere -niminen nuori mutantti (Magma) joutuu Mutanttien Veljeskunnan hyökkäyksen kohteeksi New Yorkissa ja pelastuu Ryhmä-X:n ansiosta. Juonen takana on Ryhmä-X:n maailman hyvin tuntevien sarjakuvakäsikirjoittajien tiimi. Tarina on itsenäinen kokonaisuus, joka lainaa elementtejä sekä sarjakuvista ja elokuvista, mutta ei varsinaisesti perustu kumpaankaan.

Ulkoasu sen sijaan on lainattu elokuvista ja X-Men Ultimate -sarjakuvista. Cel shadingillä toteutettu ulkoasu onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan toimivan sarjakuvamaista ja sopii peliin hyvin.

X-universumista ei tarvitse tietää mitään, kunhan supersankarigenre vain kiinnostaa. Peli valottaa hyvin maailman saloja. Erityisesti X-ihmisten historia on saatu hyvin mukaan. Sarjakuvan faneille peli onkin pieni aarrearkku yksityiskohdissa.

Vaikka pelissä on melko paljon dialogia ja vapaata vaeltelua sarjakuvien pohjalta mallinnetussa X-kartanossa, on pelin pääasiallinen ydin silti toiminnassa. Tehtävien yleisin tavoite on yksinkertaisesti vaeltaa paikasta toiseen ja pistää kaikki vastaan tuleva päreiksi ja matalaksi. Yksinkertaisia sivutehtäviä ja voimien käytöllä ratkottavia ongelmia ei ole tarpeeksi, jotta niistä saisi nimellisestikään vaihtelua.

Superia toimintaa

Toiminta toimii kuitenkin viihdyttävästi, kiitos 15 pelattavan pelihahmon ja lukuisten erilaisten kehitettävien mutanttivoimien. Kerrallaan pelaaja voi ohjata neljästä mutantista koostuvaa ryhmää, jonka jäseniä voi vaihdella tehtävien aikana. Ohjattavaa hahmoa voi myös vaihtaa lennossa tekoälyn hoitaessa muita hahmoja. Mukana ovat kaikki tutuimmat ja suositummat hahmot, kuten Wolverine, Jean Grey, Kyklooppi, Rogue, Jäämies ja Storm. Vihollisetkin ovat tuttuja nimiä X-faneille: Magneto, Juggernaut, Mystikko ja niin edelleen. Kaikki hahmot on toteutettu voimineen esikuvilleen uskollisesti.

Hahmojen voimia, kykyjä ja varusteita voi parannella pelin edetessä kertyvällä kokemuksella, joka 15 pelattavan hahmon kanssa luo melkoisesti vaihtelua. Kaikkia voimia ei edes saa käyttöönsä yhden pelin aikana, sillä kokemus ei riitä millään kaikkeen. Hahmoista voikin muokata pelityylilleen sopivia panostamalla esimerkiksi lähitaisteluun tai kaukaa käytettäviin voimiin.

Pelaaminen toimii muuten sujuvasti, mutta ajoittain eteen tulee turhia kuolemia putoamisten johdosta. Voimatkin on tarkoitettu lähinnä taisteluun, sillä paikkoja ja asioita ei voi supervoimilla hajottaa ellei peli sitä salli.

Yksinpeliseikkailun ohella tarjoaa Legends pelattavaa myös kavereiden kanssa. Cooperative-tilassa superointi onnistuu enimmillään nelistään, jolloin jokainen pelaaja ohjaa yhtä ryhmän mutanttia. Jos halutaan ottaa mutantista mittaa, niin pelaajat voivat myös koota mutanttiryhmänsä ja laittaa ne toisiaan vastaan.

X-Men: Legends ei tosin ole se supersankariroolipeli, jota siitä jossain välissä luvattiin, mutta lopputulos on silti viihdyttävä. Se hyödyntää hyvin X-miesten ja -naisten voimia ja maailmaa, ja pakkaa ne mukavaan toimintapakettiin. Eikä hyviä supersankaripelejä koskaan ole liikaa.