XCOM: Enemy Unknown -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

16.09.2012 16:00 | Juho Anttila

Tekijä: Firaxis Games
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD 5830
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Window Vista tai 7, 2,0 GHz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, NVIDIA GeForce 8600 GT tai ATI Radeon HD 2600 XT tai parempi näytönohjain, DirectX 9 -yhteensopiva äänikortti, 20 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1, 2 verkossa
Pelin kotisivu: http://www.xcom.com/enemyunknown
Arvostelija: Juho Anttila

Legendoihin uudelleenversiointi on aina herkkää puuhaa. Aivan liian usein strategiapeli muuttuu räiskinnäksi, jossa vanhasta muistuttaa vain nimi. Niin meinasi käydä myös klassikolle nimeltä XCOM, kunnes paljastui, että työn alla on räiskinnän lisäksi myös retrompi XCOM-kokemus.

Niin, XCOM, taktinen vuoropohjainen taistelu avaruuden muukalaisia vastaan. Valintoja, tukikohdan rakentamista, hahmonkehitystä ja tietenkin niitä taisteluita. Voi pojat, että retroviisari värähtääkin jo pelkästä ajatuksesta.

Pelin julkaisua ei tarvitse odotella enää kovin pitkään, mutta Dome pääsi kokeilemaan jo etukäteen, miten ufojahti toimii vuonna 2012. Vanhan modernisointi on aina herkkä paikka, jossa moni asia voi mennä vikaan. Vanhoja lämmöllä muistelevien pelaajien odotukset ovat korkealla ja vaikeasti täytettäviä.

Me emme ole yksin

Kuten peli jo alussa muistuttaa Arthur C. Clarken sanoin, me olemme maailmankaikkeudessa joko yksin, tai sitten elämää on muuallakin. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä kauhistuttavia. XCOM: Enemy Unknown käsittelee näistä mahdollisuuksista jälkimmäistä. Tuolla jossain on elämää. Vihamielistä sellaista.

Kun ympäri maailmaa rupeaa esiintymään selittämättömiä ilmiöitä, kaappauksia ja väkivaltaisia hyökkäyksiä, on aika polkaista käyntiin projekti XCOM. Eri valtioiden yhdessä rahoittaman projektin tarkoituksena on tutkia muukalaisia, suojella maanasukkaita ja lopulta torjua kutsumattomien vieraiden hyökkäys.

Alkupaloiksi ufomiehille tarjotaan lyijyä, mutta sehän ei riitä alkuunkaan. Vastassa on kuitenkin lauma teknologisesti paljon kehittyneempiä hyökkääjiä. Muukalaisteknologiaa tutkimalla etumatkaa voi kuroa kiinni. Samalla rahoittajat on pidettävä tyytyväisinä, oma sotajoukko toimintakunnossa ja tukikohtaakin pitäisi laajentaa. Kaikkeen ei pysty venymään samalla kertaa, joten valintoja joutuu tekemään jo ennen taistelukentälle suuntaamista.

XCOM-tukikohta on piilotettu maan alle, suojaan hyökkäyksiltä. Jokaista tehtävää varten löytyy oma osasto. Tutkijat penkovat kaapattujen muukalaisten sisuskaluja ja ihmettelevät sädeaseita. Insinöörit laajentavat tukikohtaa ja tuottavat varusteita. Parakeissa taas treenataan uuden maailman sankareita, muukalaisia vastaan taistelevia sotilaita.

Informaatiota ja tekemistä riittää, mutta se on saatu paloiteltua helposti omaksuttaviksi lohkoiksi. Tukikohdan kasvu ja kehitys visualisoidaan hienosti, mutta valikoita ei tarvitse etsiä monen mutkan takaa. Ensivaikutelma on kerrassaan sujuva.

Taistelun keskelle

Ennemmin tai myöhemmin sireeni soi. Jossain päin maailmaa havaitaan muukalaistoimintaa. On aika varustaa 4-6 hengen kokoinen tiimi ja suhauttaa suihkukoneella paikan päälle ottamaan tilanne haltuun. Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty.

Kun taistelu alkaa, tilanne on usein epäselvä. Vain välitön lähiympäristö on näkyvissä. Kukaan ei voi tietää, mitä kulman takana odottaa. Tuttuja muukalaisia vai ehkä aivan uusia vastustajia. Tämä on XCOM, juuri sellaisena kuin sen muistamme.

Vuoropohjaisessa taistelujärjestelmässä pitäytyminen on rohkea ja oikea päätös. Tällaisia pelejä ei tehdä nykyään yhtään liikaa, ainakaan vanhemman pelimiehen mielestä. Uusi XCOM kumartaa syvään esikuvien suuntaan, mutta tuo mukaan myös moderneja mausteita.

Käskyt jaetaan yläviistosta kuvatun kameran takaa. Kukin sotilas voi suorittaa kaksi toimintoa, jonka jälkeen on vihollisten vuoro. Liikkeet ja sijoittuminen on suunniteltava tarkkaan, sillä suojaamatta jäänyt sotilas on vapaata riistaa.

Nykyaikaisuus näkyy visuaalisuutena. Välillä kamera sukeltaa tapahtumien keskelle näyttämään, kuinka soturi potkaisee oven auki ja syöksyy suojaan. Kun ammutaan, siirtyy katse taistelijan silmien taakse, josta käsin on helpompi valita kohde.

Liikkuvainen kamera on oiva idea, joka tuo vuoropohjaiseen taisteluun mukanaan dynaamisuutta ja aitoa vaaran tuntua. Se ei tule itse pelaamisen tielle, mutta lisää peliin pienen ripauksen tekniikan kehittymisestä muistuttavaa visuaalista lisäherkkua. Näyttää hyvältä ja ennen kaikkea tuntuu hyvältä.

Nyt näyttää sangen makoisalta

Taistelut ovat kompakteja ja nopeahkoja kokemuksia, joiden aikana tapahtuu paljon. Kuollut sotilas kuolee lopullisesti, haavoittuneet joutuvat nuolemaan haavojaan muutaman päivän ajan, mutta vastapainoksi mukaan tarttuu aina muukalaisteknologiaa ja muuta tutkittavaa, palkkiosta puhumattakaan.

Pelaamisen rytmi on eteenpäin vievää. Vielä yksi tehtävä -ilmiö syntyy helposti. Pelin parissa hupsahtaa kuin huomaamatta tuntikausia, sillä kriisejä pukkaa aina jossakin päin maailmaa. Eihän niitä voi jättää odottamaan seuraavaa päivää.

Heräsikö kiinnostus? Siihen on syytäkin. Ennakkoversion perusteella XCOM: Enemy Unknown tuntuu suorastaan pelottavan hyvältä. Retrokäännökset kuuluu tehdä juuri tällä tavalla. Vanhaa perintöä kunnioittaen, mutta maustaen kokemusta myös modernilla tulkinnalla.

Yksi tällainen uudenaikaisempi näkökulma on moninpeli. Peliseuraa ei ennakkotestin aikana valitettavasti löytynyt, mutta pienen silmäyksen pääsi luomaan myös moninpelitoteutuksen puolelle. Kahden pelaajan matseihin valmistaudutaan kasaamalla oma sotajoukko pistepohjaisen järjestelmän avulla. Sitten taistellaan, mutta miltä tämä todellisuudessa tuntuu selviää sitten pelin virallisessa arvostelussa.

Esiversion tarjoama maistiainen riitti joka tapauksessa nostamaan XCOM: Enemy Unknownin yhdeksi tämän syksyn odotetuimmista peleistä, jos se ei sellainen jo ollut. Kaikki palikat ovat jo nyt juuri siellä, missä niiden pitääkin olla.

Jos lopullisen pelin vaikeustaso skaalautuu niin, että haastetta riittää pidemmäksikin aikaa, eikä kampanjan edetessä paljastu odottamattomia ongelmia, on XCOM:ssa potentiaalia vuoden parhaaksi strategiapeliksi. Toteutuuko tämä, se selviää pelin lopullisessa arvostelussa, mutta jo esiversion perusteella voi melkein luvata, että herkkua on tiedossa.

 

Lisää aiheesta

UFO: Extraterrestrials (PC)

Lue myös

Mass Effect 3: Leviathan DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Brave (PC, Mac, PS3, Wii, Xbox 360)

Resonance (PC)

Shootmania Storm -ennakko (PC)

Tales of Graces-f (PS3)

Test Drive: Ferrari Racing Legends (PC, PS3, Xbox 360)

The Walking Dead Episode 3: Long Road Ahead (Mac, PC, PS3, Xbox 360)