Xenoblade Chronicles X (Wii U)
Tekijä: Monolith Software Inc.
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii U
Saatavilla: Wii U
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.nintendo.fi/wiiu/pelit/top10/xenoblade-chronicles-x
Arvostelija: Mikael Miilumäki
Maapallo on tuhoutunut ja sen myötä iso osa ihmiskunnasta. Vihamielisiä muukalaisia parveilee kaikkialla ja ihmiskunnan rippeiden on suunnattava kohti kosmosta etsimään uutta kotia. Alienit eivät kuitenkaan luovuta helpolla, joten pakkolasku tuntemattomalle Mira-planeetalle on väistämätön.
Näin mehukkaista lähtökohdista starttaa Monolith Softwaren roolipelieepos Xenoblade Chronicles X!
Kuten arvata saattaa, pelaaja astuu yhden pakkolaskusta selviytyneen ”onnekkaan” saappaisiin. Omalle hahmolle kehitellään silmää miellyttävä turpavärkki, pikkuisen kuunnellaan selityksiä siitä miten paskasti kaikki on ja pikavauhti hypätään rauhaa ylläpitävän BLADE-sotilasjärjestön tähtijäseneksi ja New Los Angelesin uudeksi toivoksi.
Vaikka lähtökohdat ovat kieltämättä jännittävät, niin tarina jää auttamatta lapsen osaan Wii U:n jättiroolipelissä. Avoin maailma houkuttelee sivutouhuillaan ja tarina tahtoo jäädä jalkoihin kun avara maailma huutaa tutkimaan.
Hahmoista löytyy ties minkälaista avaruussankaria, eikä huumoria ole unohdettu. Moni hahmoista näyttää välivideoissa lähinnä koivuhalolta, mutta ääninäyttelijöiksi on onneksi valittu ihan pätevää sakkia. Yksinpelin lisäksi voi halutessaan kaataa isompia mörköjä muutaman muun pelaajan avulla netissä, mutta suurin osa ajasta menee tarinaa pureksiessa.
Muutetaan Miralle
Tarina ja hahmot, eivät ole X:n vahvuus, mutta maailma todellakin on. Useammasta mantereesta koostuva Mira on valtava ja tutkittavaa löytyy useamman roolipelin edestä. Planeetan täyttävät erilaiset hirviöt, oudot kasvit ja jokaisella mantereella on oma fiiliksensä. Tutkiminen on hemmetin tyydyttävää, sillä hahmot liikkuvat vikkelästi ja aina on jokin kivi käännettävänä. Miralle on yksinkertaisesti hemmetin hauska eksyä!
Taistelusysteemi peesaa hyvin vahvasti henkistä esiosaa, Xenoblade Chroniclesia. Hahmot hyökkäävät automaattisesti, mutta pelaajan huolehtii erikoisiskuista. Niitä ketjuttamalla saadaan vihulaiset kumoon tai muuten vain pyörälle päästään, jolloin homma etenee sujuvammin. Jokainen hahmo voi valita nyt lähitaisteluaseiden lisäksi myös rynkkyjä ja muita tussareista, joten valinnanvaraa on vielä piirun verran enemmän. Kieli on syytä pitää tarkasti keskellä suuta, sillä varsinkin pomovastukset rankaisevat pienestä virheestä helposti.
Pelin todelliseen herkkuun pääsee käsiksi kun maailmassa on viihtynyt muutaman kymmenen tuntia. Sankarit nimittäin hyppäävät ennen pitkää valtavien Skellien kyytiin ja silloin se riemu vasta repeää!
Näin koulutat Mechasi
Skellit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan mechoja. Skellien ulkoasua ja aseistusta pystyy muokkaamaan mielensä mukaan ja valinnanvaraa löytyy yllin kyllin. Skellien avulla maailman tutkiminen nopeutuu entisestään ja pelaaja pääsee vierailemaan paikoissa, minne ei jalkapatikassa ole asiaa. Suurempien hirviöiden lahtaaminen käy myös huomattavasti näppärämmin, kun alla on enemmän tulivoimaa. Skellien kanssa saa kuitenkin huolehtia polttoaineesta ja mokomat kestävät vain tiettyyn pisteeseen asti hirviöiden hampaissa. Inssiajossa kannattaa siis kuunnella korvat höröllä, ettei vaivalla hankittu lelu mene heti palasiksi.
Monolithilla on melkoisia velhoja koodaustiimissä, sillä Mira on visuaalisesti upea ilmestys. Ruudunpäivitys pysyy yllättävän hyvin mukana ja ilta-auringon laskiessa kukkuloiden taa kelpaa pysähtyä hetkeksi ihmettelemään ja ihastelemaan. Musiikeissa ei valitettavasti osuta aivan napakymppiin, sillä New Los Angelesin teemamusiikki on varsin karua kuunneltavaa.
Xenoblade Chronicles X on valtava eepos, minkä läpikäymiseen kuluu helposti satoja tunteja. Peli kätkee sisäänsä tolkuttomasti tekemistä, mutta myös huikean määrän opeteltavaa ja muistettavaa. Informaatiotulva puskee jatkuvasti päälle ja osaa pelin ominaisuuksista ei avata oikeastaan millään tavalla. Paikoin peli melkein hukkuu omaan runsauteensa.
Vaikka soppaan on lipsahtanut muutama ikävä sattuma, niin Miralle kannattaa ehdottomasti lähteä seikkailemaan. Xenoblade Chronicles X vaatii pelaajalta paneutumista, mutta maksaa kyllä ennen pitkää velkansa korkoineen.
Lisää aiheesta
Pelikopteri #018 – matkailua menneessä ja tulevassa (Checkpoint)
Toimituksen suosikkipelit 2011: Petteri
Xenoblade Chronicles -roolipelin tekijät kertovat teoksestaan