Uusimmat

Yakuza: Dead Souls -ennakko (PS3)

22.03.2012 17:00 Miikka Lehtonen

Kehittäjä: Sega
Julkaisija: Sega
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/games/yakuza-dead-souls/
Testaaja: Miikka Lehtonen

Segan Yakuza-peleillä on pienehkö, mutta fanaattinen faniporukkansa. Ja miksipä ei?Open world –sähellystä, turpakeikkoja ja japanilaisen halluista juonta koko rahan edestä. Näistä aineksistä sitä kulttipelejä on ennenkin tehty!

Mutta jos kysyn nyt sinulta, Yakuzan ystävä, mitä sarja mielestäsi olisi kaivannut, ole rehellinen: vastaisitko ”zombeja”? Jos vastasit, olet todennäköisesti jo pelannut peliä, sillä en olisi itse moista käännettä arvannut!

Se ei sinänsä olisi ihme, jos joku olisi Yakuza: Dead Soulsia jo pelannut, sillä peli on jo myynnissä eri puolilla maailmaa. Meidänkin pitäisi tarjoilla ennakon sijaan tässä pikemminkin se arvostelu, mutta ennakkoversion kanssa kävi vähän hassusti, sillä se hukkui työ/opintovuoren alle ja löytyi vasta päätoimittajan ihmetellessä jutun perään. Luetaan siis jälkikäteisennakko sitä varsinaista arviota odotellessa.

Joten, todellakin. Zombeja! Yakuza: Dead Souls tyrkkää aiemmista peleistä tutun mafia-sähellyksen hieman taustalle, sillä pelin tapahtumapaikkana oleva pikkukaupunki on joutunut elävien kuolleiden invaasion alaiseksi.

Yakuza on yhä Yakuza… tavallaan

Elävien kuolleiden kansannousu ei muuta pelin kuvioita niin paljon kuin voisi kuvitella, sillä Segan pelihallit ja muut open world –kohteet odottavat yhä löytäjäänsä. Mitä nyt matkalla pitää murhata 150 elävää kuollutta. Sivutehtäviä, minipelejä, hyvä ja hyvin kirjoitettu hahmovalikoima ja paljon erilaista tekemistä… tämähän kuulostaa taas perinteiseltä Yakuzalta!

Ja sitä se peli tavallaan onkin, jos ei puhuta pelattavuudesta. Kaikki maailman sivutehtävät ja hullut japanilaisukot kun eivät peitä sitä tosiasiaa, että pelinä Yakuza: Dead Soulsilla ja sarjan aiemmilla osilla on aika vähän yhteistä.

Aiemmissa osissa erimielisyyksiä ratkottiin aika ajoin nyrkkitappelun avulla ja jos se ei nyt ihan ollutkaan ykkösluokkaa, se ajoi asiansa enemmän kuin hyvin. Samaa ei valitettavasti voi enää sanoa, sillä Dead Souls on paitsi huomattavasti edeltäjiään toimintapainotteisempi, myös pelattavuudeltaan huonompi. Tätä ei kuitenkaan huomaa aivan heti pelin alussa.

Jutun jujuna on nimittäin se, että aluksi zombi-infestaatio on aika pieni. Zombeja on vain vähän ja vain harvoilla alueilla. Suuri osa kaupungista on kuin ennenkin, avoin kaikille Sega-pelihallien ja hieromastudioiden ystäville. Ja räiskintäkin toimii kohtalaisesti. 3rd person –tähtäily on alusta saakka kankeaa samoin kuin liikkuminenkin, mutta kun zombeja on vähän ja harvassa, ongelmaa ei oikeastaan huomaa.

Pelin edetessä zombit leviävät ja kaupunki sulkeutuu osa osalta hupikäyrän sukeltaessa niin ikään kohti lämpimämpiä vesiä. Kun zombit puskevat päälle suurina ryhminä, on todella turhauttavaa yrittää hissutella karkuun korpseilta pysähtyen välillä ampumaan pari kutia laumaa kohti ja sitten taas karkuun klenkaten.

Joku voisi nyt kuvitella, että moinen sopii hyvin zombi-viihteen kuvioihin. Niiden keskeisenä teemanahan kun on aina ollut, että voit kyllä yrittää karkuun, mutta ennemmin tai myöhemmin elävät kuolleet saavat sinut kuitenkin kiinni. Ehkä, mutta zombi-elokuvien sankarien ei tarvinnut painia surkean ruudunpäivitysnopeuden ja turhauttavien pelimekaniikkojen kanssa.

Eräs pelin keskeisistä ideoista kun on, että zombilauman harventuessa yläkulmassa täyttyy mittari, jonka avulla saa tehtyä aina yhden huisin erikoishyökkäyksen. Quick time eventin avulla vaikka ammutaan läheisen auton bensasäiliö, jolloin koko komppaniallinen kalmoja palaa kerralla helvettiin katselemaan, olisiko siellä jo tilaa. Hyvä idea, paitsi että mittari tyhjenee, jos sankariin tulee osuma. Ja niitähän tulee, kun zombit puskevat harmaina aaltoina päälle joka puolelta.

Pelin turhauttavuus on selvästi huomattu myös kehitystiimillä, sillä surkeaa tähtäystä kompensoidaan ehkä maailmanhistorian anteliaimmalla tähtäysavustuksella. Kunhan ase osoittaa suunnilleen oikeaa postinumeroa kohti, zombien päät paukahtelevat. Mutta pojat hei, jos joudutte tukemaan peliänne tällaisilla kainalosauvoilla, olisiko kenties kannattanut tuunata vähän sitä peruspelattavuutta?

Voisin valittaa myös turhauttavista pomotaisteluista, mutta jätetään jotain lopullista arvosteluakin varten.

Vain hardcore-faneille

Ollaan ihan rehellisiä: en usko, että Yakuza: Dead Soulsin lopullinen versio tulee muuttamaan yhtään mitään. Pelin ongelmat ovat sen verran syvällä, ettei niihin tule enää tässä vaiheessa kehitysprosessia korjauksia.

Niinpä onkin todettava, että Yakuza: Dead Souls on äärimmäisen marginaalinen peli. Suuri yleisö ei sitä tule taatusti jaksamaan, mikä on tavallaan harmi. Kömpelön pelattavuuden alla kun sykkii yhä suuri sydän hauskoine tarinoineen ja hyvine käsikirjoituksineen.

Ja uskonkin, että sarjan pitkäaikaiset fanit tulevat onkimaan nämä kultakimpaleet esiin siitä lopusta ruskeasta massasta. Mutta todennäköisesti hekin valittavat sitä tehdessään.

 

Lisää aiheesta

Yakuza 3 (PS3)

Yakuza 2 (PS2)

Yakuza (PS2)

Lue myös

Binary Domain (PS3, Xbox 360)

I Am Alive (PS3, Xbox 360)

J.U.L.I.A (PC)

Mass Effect 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Street Fighter X Tekken (PC, PS3, Xbox 360)

Wargame: European Escalation (PC)