UUSIMMAT

Yu-Gi-Oh! 5D’s World Championship 2011: Over the Nexus (DS)

02.06.2011 17:26 | Juho Anttila

Tekijä: Konami
Julkaisija: Konami
Testattu: 3DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1, 2-4 (useammalla konsolilla)
Pelin kotisivu: http://www.konami.com/games/yugiohwct2011
Arvostelija: Juho Anttila

Keräilykorttipelit laihduttivat lompakkoani villissä nuoruudessani sadoilla mummonmarkoilla. Kalliiksi käynyttä harrastusta onkin mukavampi jatkaa digitaalisesti, ja nyt siihen tarjoaa mahdollisuuden Yu-Gi-Oh!

Mikä ihmeen Yu-Gi-Oh!? Sitä minäkin ihmettelin arvostelupelin löytyessä kirjekuoren pohjalta. Kyseessä on mangaan ja animeen perustuva keräilykorttipeli, ja vieläpä hyvin suosittu sellainen.

Yu-Gi-Oh! Trading Card Game pohjautuu siis manga-sarjakuvaan, jossa päähenkilöt pelaavat Duel Monsters -nimistä korttipeliä. Samalta pohjalta on veistetty myös animesarja jos toinenkin sekä tähän mennessä sormilla ja varpailla laskien monen monta konsolipeliä. Nyt käsittelyssä oleva versio on jo kymmenes DS:lle ilmestynyt Yu-Gi_Oh!-toteutus, ja muilla alustoilla peliä on käsitelty myös kuin Narutoa konsanaan.

Pää sekaisin 4000 kortin voimin

Peliä ennestään tuntematon on sääntöpaljouden edessä lievästi sanottuna pihalla. Keräilykorttipelin ideana on käydä kaksintaisteluita yksilöllisesti muokatuilla korttipakoilla. Käytettävät kortit ostetaan tai voitetaan itselleen pelin aikana. Tarkoituksena olisi kasata omistamistaan korteista mahdollisimman toimiva pakka. Kun käytössä on yli 4000 erilaista korttia, erilaisia yhdistelmiä on käytännössä loputtomasti.

Peli pitää onneksi sisällään kattavan tutoriaalin, jonka aikana pelimekaniikka ja erilaiset korttityypit käydään läpi seikkaperäisesti esimerkkien ja harjoitusotteluiden avulla. Harjoitusmatsien vaikeustaso on viritetty kummallisen korkealle. Aloittelija tarvitsee onnistuakseen helposti useita yrityksiä. Luulot otetaan pois jo koulun penkillä.

Ottelut pyörivät hirviöiden ympärillä. Monesta muustakin korttipelistä tuttuun tapaan pöydälle kasataan erilaisia hirviöitä, joiden avulla hyökätään vastustajan hirviöiden ja lopulta myös itse vastustajan kimppuun. Kun vihollisen elinvoima on syöty nolliin, tai korttipakka tyhjenee, peli on ohi.

Todellisuus ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Hirviöiden lisäksi käytössä on jos jonkinlaisia erikoiskortteja, joita voidaan pelata sellaisenaan tai joiden avulla voidaan reagoida vastustajan toimiin. Mestarin erottaa noviisista taito ennakoida ja ketjuttaa erilaisia efektejä mahdollisimman suuren tuhon aikaansaamiseksi.

Varsinaiset säännöt eivät lopulta ole sentään aivan mahdottomat omaksua. Oppimiskäyrä nousee jyrkähköksi vasta, kun pitäisi hahmottaa toinen toistaan tukevien korttien muodostamat kokonaisuudet ja kasata toimivin mahdollinen omaan pelityyliin sopiva pakka. Tiukassa tilanteessa myös esimerkiksi efektiketjujen ymmärtäminen ja oikeaoppinen purkaminen on tärkeää. Onneksi tekoäly hanskaa pilkunviilauksen, sillä elävässä elämässä kiemuraisimpien tilanteiden ratkominen johtaisi helposti nyrkkitappeluun.

Se karua on kertomaa

Teoriassa DS styluksineen on mainio alusta tämäntyyppiseen pelaamiseen. Ikävä tosiasia kuitenkin on se, että Yu-Gi-Oh!:ssa pienille ruuduille on jouduttu ahtamaan aivan liikaa tavaraa. Varsinainen pelaaminen tapahtuu alaruudulla yläruudun näyttäessä yksityiskohdat, mutta kun pöydällä on kahden pelaajan pöytätila, monta korttipakkaa ja poistopakkoja, näyttää kokonaisuus suttuiselta piiperrykseltä.

Monimutkaisten sääntökokonaisuuksien ja erilaisten korttiyhdistelmien hallitseminen näkyy myös tekoälyn hitautena. Siirtoja joutuu odottamaan usein sekuntikaupalla, välillä niinkin pitkään, että hätäisempi luulee jo konsolin jäätyneen. Vastus, jonka tekoäly tarjoaa, onkin sitten kohtuullisen pätevää. Ainakin aloittelijan silmiin.

Sama suttuisuus näkyy myös tuiki tärkeässä pakan rakentamisessa. Käyttöliittymä on ensinäkemältä lannistava, eikä korttivalikoimasta saa erilaisista suodattimista huolimatta kunnollista kokonaiskuvaa. Toteutus on toki haastava, pitäisihän pienellä ruudulla hallita tuhansia kortteja, mutta selitys on laiha lohtu käyttöliittymää kiroilevalle.

Seikkailu, väliäkö sillä

Sarjakuvaan perustuva peli pitää sisällään toki tarinan. Juoni on, kuten animessa usein on tapana, melkoisen geneeristä tuubaa. Piikkitukkia, suurisilmäisiä tyttöjä ja myötähäpeää herättäviä juonenkäänteitä. Nämä löytyvät kaikki, mutta oikeastaan tarinalla ei ole edes merkitystä. Tärkeintä on se, että vähän väliä päästään lyömään korttia. Yllättävää kyllä, tarinapelin alkupuoli on huomattavasti helpompi kuin pelin tutoriaali. Ohjeet läpi naputelleelle ensimmäiset kaksintaistelut ovat melkoinen käänteinen kulttuurishokki.

Jos ei tarinapeli kiinnosta, voi virtuaalikortteja lätkiä myös kaksintaisteluissa tekoälyä vastaan. Pidemmän päälle homma käy kuitenkin tylsäksi. Korttipeli tekoälyä vastaan on kuin pasianssia pelaisi. Hetken viihdyttävää, mutta samalla jotenkin säälittävää puuhaa.

Pelaaminen onnistuu myös kavereiden kanssa, edellyttäen, että lähipiiristä löytyy sekä konsoli että peli. Ei liene suuren suuri yllätys, ettei arvon testaajalle löytynyt peliseuraa. Noinkohan koko kaupungista löytyy edes toista Yu-Gi-Oh!:a. Uskallan silti olettaa, että pelaaminen kaverin kanssa on kertaluokkaa yksinpeliä hauskempaa. Toisaalta, jos kaveri löytyy DS:n verkkokantaman sisältä, herää kysymys, miksi ei saman tien pelaisi sitten oikeilla korteilla?

On vaikea nähdä Yu-Gi-Oh!:n konsoliversion keräävän korttipelille uusia faneja. Paketti on sääntö- ja korttipaljouksineen sen verran jytäkkä ja vaikeasti lähestyttävä tapaus, että ensikertalainen lähinnä lannistuu. Peli on suunnattu selvästi Yu-Gi-Oh!:a jo ennestään harrastaville.

Sarjan yhdeksää edellistä osaa tai lukemattomia muille konsoleille ilmestyneitä versioita kokeilematta on vaikea sanoa lopullista totuutta siitä, tarjoaako uusin konsolipeli korttipelin harrastajille tarpeeksi viihdykettä ja uusia ominaisuuksia ostopäätöksen oikeutukseksi. Maallikon silmin kyse on erikoistuneelle kohdeyleisölle suunnatusta teknisesti kömpelöstä konsolipelistä, joka tuskin lämmittää suurta yleisöä.

 

Lue myös

Brink (PC, PS3, Xbox 360)

Dungeons & Dragons: Daggerdale (PC, PS3, Xbox 360)

Final Fantasy IV: The Complete Collection (PSP)

Ghost Trick: Phantom Detective (DS)

Lego Pirates of the Caribbean (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Mortal Kombat (PS3, Xbox 360)

Steel Diver (3DS)

The Witcher 2 (PC)