300 000 hevosta paskomassa, joki avoviemärinä ja ilma täynnä saasteita – hei tää on uusi Assassin’s Creed!
Moni ehkä ajattelee viktoriaanista Britanniaa naisten uskomattoman upeiden vaatteiden paratiisina. Oli se sitäkin, mutta oli siellä myös likaa, saastaa ja hepankakkaa. Tervetuloa Assassin’s Creedin Lontooseen!
Tärkeä osa pelin todellisen maailman taustoittamista oli brittiläinen historioitsija ja kirjailija Lee Jackson, joka briiffasi väkevästi pelinkehittäjiä Britannian sikäläisestä ajankuvasta ja elämästä.
”Viktoriaaninen Britannia on ajanjakso, jolloin kaikki nopeutuu. Kaikki tapahtuu välittömästi!”, Jackson mietiskelee aikakauden hurjaa teknologista ja kulttuurillista murrosta.
Heti perään keskustelu kääntyy Lontoon saastaisuuteen.
”Ihmiset eivät tajua miten sottaista se aika oli! Kaikki oli likaista. Ihmiset joutuivat pesemään kätensä ja kasvonsa monta kertaa päivässä. Naiset käyttivät huntuja, koska ilma oli niin saasteista.”
Lue koko artikkeli: Assassin’s Creed Syndicate – toimintaseikkailua historiallisten hevonpaskavuorten keskellä
Tai jos olet liian kiireinen klikataksesi, niin pelkkä haastisvideo löytyy tästä:
Lisää aiheesta
Assassin’s Creed Syndicate –ensikosketus osa 1: teollisen vallankumouksen uhrit
Syndicate onkin niin kovin kaksijakoinen peli. Äärimmäinen köyhyys ja kurjuus lyövät kasvoille Lontoon hirvittävissä slummeissa ja tarinatehtävissä, joissa assassiiniparimme yrittää tuoda kaaokseen jotain järjestystä, jotain hyvää. Toisaalta viktoriaaninen aika toi kuitenkin myös paljon hyvää taiteen ja kulttuurin aloilla. Ne joilla oli siihen varaa, saattoivat nauttia teatterin ja pulppuavan musiikkitaiteen saavutuksista. Kirjallisuus, samoin kuin lehdistö, kukoistivat ennennäkemättömällä tavalla. Muoti kiisi eteenpäin huikeaa vauhtia, ja varakkaampi naisväestö seurasi muotiuutisia tarkkaavaisesti. Ilmiöt tulivat ja menivät, ja yleisesti ottaen yhteiskunta vaurastui niin vahvasti, että Britanniaan syntyi laaja keskiluokka, jolla meni oikein mukavasti. Ehkä aateliset ja ylimystönirppanokat katsoivat heitä vähän nokkaansa pitkin, mutta ainakin he ansaitsivat itse asemansa, omalla työllään ja tuloillaan.
