Toimittajan puheenvuoro ”500 ottelua Halo Infiniteä osoittaa, miksi Xboxin hittipeli on suosionsa huipulla”

Tuorein Halo-räiskintä on noussut pelisarjan suosituimmaksi osaksi, eikä mikään ihme. Toimittajamme huomasi pelanneensa ohimennen jo 500 ottelua, koska Halo Infiniten moninpeli on ystävällisempi peruspelaajille kuin koskaan ennen.

Jo alkuvuodesta kerroimme, että joulukuussa ilmestynyt Halo Infinite on noussut Microsoftin pitkän pelisarjan suosituimmaksi osaksi. Silloin peli oli ylittänyt jo 20 miljoonan pelaajan rajapyykin, ja sen jälkeen on varmasti tullut paljon lisää.

Ilmeisiä syitä Halo Infiniten menestykseen on muutamia. Julkaisu samaan aikaan kahdelle konsolisukupolvelle sekä PC:lle on varmasti jouduttanut pelin menestystä, mutta ehkä vielä tärkeämpää on moninpelin ilmaisuus ja koko pelin lisääminen heti kättelyssä Xbox Game Passin valikoimaan. Tämä tarkoittaa, että moni aiemmin Haloa vältellyt tai uuden osan kohdalla epäröinyt on tarttunut peliin matalammalla kynnyksellä.

Varmaan silläkin on ollut vaikutusta, että Halo Infiniten tarinallinen kampanja on erittäin hyvä räiskintäpeli, joka uudistaa peliä kaivatuilla tavoilla. Mutta se ei vielä selitä miksi minä ja varmasti moni muukin on viihtynyt moninpelin parissa jo monta kuukautta.

LUE MYÖS: Arvostelu | Halo Infinite on se uusi tuleminen, jota pelisarja on kaivannut

Omalla kohdallani selitys on lopulta yksinkertainen: Halo Infinite on todella ystävällinen kasuaalipelaajille.

Pelaan paljon, mutta kilpailullisissa räiskinnöissä lasken itseni casual-joukkoon. En ole mikään huippupelaaja, vaikka en surkeakaan, ja tykkään pelata PvP-räiskintöjä lähinnä muutaman ottelun pyrähdyksissä ja rentoutuakseni. Halo-pelaamisessani ei ole mitään tavoitteellista, enkä esimerkiksi piittaa mistään kokemuspisteistä ja avattavista rojuista.

Tällaiseen pelaamiseen Halo Infinite soveltuu paremmin kuin useimmat muut pelaamani räiskintäpelit. Kuten totesin jo ensituntumassani heti pelin beta-version ilmestyttyä, Halo Infiniten moninpeliin on helppo hypätä mukaan ja siitä saa nopeasti otteen. Peli on samaan aikaan riittävän yksinkertainen ja monipuolinen, että se ei tunnu sekavalta, mutta siinä pärjää erilaisilla pelityyleillä.

Sellaiset yksityiskohdat, että Halossa ei esimerkiksi tarvitse pelaamalla avata erilaisia aseita tai varusteita, madaltavat kynnystä entisestään. Lisäksi Halon kartat ja pelimuodot soveltuvat edelleen hämmästyttävän hyvin sanattomaan yhteistyöhön. Hyvä tiimi onnistuu helposti pelaamaan yhteen, vaikka valtaosassa otteluita kukaan ei käytä voice chatia. Vain silloin tällöin osuu kohdalle sellainen puupää-joukkue, että kaikki vain sooloilevat omiaan.

Tämä kaikki on omalla kohdallani johtanut siihen, että Halo Infiniteen on helppo tarttua silloinkin, kun ei varsinaisesti jaksa syventyä mihinkään. Aina voi pelata muutama ottelun Haloa ja se on aina hauskaa.

Oikeastaan en ole viihtynyt näin hyvin minkään räiskintämoninpelin parissa sitten Halo 3:n – ja sen ilmestymisestä on kohta 15 vuotta.

Myös yhdelle yksityiskohdalle antaisin lisäpisteitä, nimittäin Fiesta-pelimoodille. Fiestassa aseet vaihtuvat sattumanvaraisesti joka kerta kun spawnaa uudelleen, joten pelaaja tulee kokeilleeksi erilaisia varustuksia ja pelimoodi tarjoaa kirjaimellisesti paljon räjähtävämpää toimintaa kuin perusottelut. Se on aika surkeaa, että vieläkin on pakko pelata myös tavallista Slayeria, vaikka tahtoisi pelata vain Oddballia ja Strongholdsia, mutta ainakin Fiesta on tehnyt perus-Slayerista hauskempaa.

Tämä puheenvuoroni ei varmaan hardcore-pelaajia miellytä, nimittäin heitä, jotka kaipaavat peliltään syvyyttä, taktisuutta ja korkeaa vaatimustasoa, aina vain lisää tekemistä ja avattavaa. Uskon kuitenkin, että en ole yksin mielipiteeni kanssa. Halo Infinite onnistuu viihdyttämään myös meitä, jotka emme yleensä viihdy tiimiräiskintöjen parissa ja halua aina suorittaa jotakin.

Sanokaa mitä sanotte, mutta tällaiselle räiskinnälle on kysyntää.