90-luvun klassikko siirtyi nykyaikaan – mutta toimiiko se? Arvostelussa Flashback!
Heikki Takala suuntasi 90-luvun science fictionin pariin. Ei tällä kertaa neurovelhoillen tai muutoin kyberavaruuden tai ruohonleikkuuhommien merkeissä, vaan herra tarttui vanhaan Amiga-klassikkoon. Tai siis sen uuteen tulkintaan. Miten homma toimi?
Kuten sanottua, visuaalisesti Flashback ei häpeile aikalaistensa keskuudessa. Ympäristöt vaihtelevat aina vehreistä viidakoista vilkkuvalojen täyttämiin diskoihin, ja pääsääntöisesti sivuttain rullaavat tasot ovat kaunista katseltavaa. Audiopuoli on puolestaan perustason jumppamusiikkia, joka sotkeutuu huomaamattomasti taustalle eikä juuri herätä tunteita puoleen tai toiseen.
Siksi on omituista etteivät kehittäjät vaivautuneet tekemään mitään kontrolleille. Kuka tahansa joka on pelannut Prince of Persiaa tietänee kuinka rasittavaa pelissä oli kiivetä ylöspäin. Kielekkeen reuna oli oltava just eikä melkein sankarin yläpuolella, jonka jälkeen tuijotettiin tuskallisen hidasta animaatiota tämän kavutessa ylöspäin. Flashback kopioi mekaniikan aikanaan esikuvaltaan suoraan, eikä asiaan ole tullut muutosta.
Ongelma on se, että Flashback on toimintapeli, joka vaatii tietyissä kohdissa nopeaa tasohyppelyä paikasta toiseen äkkikuoleman uhalla. Tämä johtaa lukuisiin uudelleen yrityksiin pelkästään Conradin hidastelujen tähden, sekä puuduttavaan tasojen uudelleen tahkoamiseen. Tallennuspisteet ovat näet harvassa ja usein liian monen surmanloikan päässä toisistaan.
Lue koko arvostelu: Flashback (PC, PS3, Xbox 360)
Lisää aiheesta
Flashback-ensikosketus – upea uudelleentulkinta 20 vuoden takaisesta scifi-klassikosta
Flashback ei siis ole jatko-osa. Se on täysin alusta tehty HD-versio, uusi tulkinta alkuperäisestä pelistä. Mutta twisteillä. Paul Cuisset ja Ubisoftin tiimi ovat myös hioneet teosta ja rakentaneet siihen uutta sisältöä, jonka avulla peli tarjoaa uutta fiilisteltävää myös vanhoille faneille.
