Aarteita, unelmia ja satunnaisia luolahirviöitä – arvostelussa luolaseikkailusimulaattori Guild of Dungeoneering
Miikka Lehtonentietää mikä on elämässä tärkeää. Kuten myös Conan. Joten joskus on aika kaivaa kaapista PVC-haarniska, vetää ranteisiin samettirannekkeet ja tehdä kova valinta: ottaisinko tänään vyölleni pinkin sapelin tai purppuraisen, jalokivin koristellyn hukarin.
Pahuus on vallannut maailman, mikä tarkoittaa sitä, että se on täynnä pahuuden tyyssijoja. Jokainen tyyssija on rakentunut jonkinlaisen löyhän teeman ympärille ja sisältää kolme tehtävää. Tyypillisessä tehtäväketjussa vaikka ensin tapetaan luolastoa vartioiva luuranko, sitten pöllitään kolme aarrearkkua ja viimeisessä tehtävässä tapetaan luolaston paha arkkuhirviö, jonka lapsia ne aiemmin pöllityt aarrearkut oikeasti olivat.
Kuten esimerkistä voi jo aavistaa, Guild of Dungeoneering ei ota itseään hirveän vakavasti. Hahmovalikoimasta löytyy vaikkapa Cat Burglar, joka ei niinkään ole kissan lailla hiippaileva varas, vaan kissoja aseinaan käyttävä rosmo. Ei näillä ehkä mitään vuoden huumoripelin palkintoja voiteta, mutta yhdistettynä sympaattiseen tikku-ukko-grafiikkaan ja kynällä piirrettyyn ulkoasuun ne luovat omaperäisen fiiliksen. Siinä auttaa myös hyvin hämärä soundtrack. Taustalla näppäillään luuttua ja vähän väliä soittaja puhkeaa laulamaan pienen biisin vaikka siitä, millaisia barbaarit ovat.
Lue koko arvostelu: Guild of Dungeoneering (Mac, PC)
Lisää aiheesta
Diablo 3 – pahuksen hauskaa luolarymistelyä
Scrollsin piti olla seuraava hitti Minecraftin jälkeen, toisin kävi
