Addiktiivinen, raivostuttava, ärsyttävä, vihamielinen, rakastettava Dark Souls 2
Mikä on se peli, jota Miikka Lehtonen vihaa ja rakastaa yhtaikaa? Tämä. Etenkin PC:llä.
Dark Souls 2 vei minut mukanaan totaalisesti, kuten toki tiesin tapahtuvankin. Olihan alkuperäinen pelikin niin addiktiivinen ja huisi, että pelasin sitä kymmeniä tunteja Xbox 360:lla ja perään toisen mokoman PC:llä.
Jatko-osan hohdosta kertoo varmasti jotain se, että pitkällä visiitillä kaverin luokse katselin ensin itse toistakymmentä tuntia pelin alkupään kuvioita, minkä jälkeen kotiin päästyäni hakkasin ne into kympissä läpi itsekin. Ei harmittanut, eikä syönyt miestä, vaan kivaa oli. Ja niin on ollut sen jälkeenkin, sillä peli on yhä yhtä ahdistava, stressaava, turhauttava ja uskomattoman koukuttava kuin edeltäjänsäkin.
En kuitenkaan ole kaikista muutoksista aivan samaa mieltä Dark Souls 2:n kehittäjien kanssa. En pidä siitä, että aseiden kesto kuluu nyt käytössä niin uskomattoman nopeaa vauhtia, mikä pakottaa joko ramppaamaan turhan usein nuotiolla lepäämässä tai käyttämään laajaa asevalikoimaa. Jälkimmäinen taas on ongelma, koska varsinkin alkupäässä esineiden parantelemiseen tarvittavat raaka-aineet ovat aika harvassa, joten laajan arsenaalin rakentaminen on vaikeaa.
Lue koko arvostelu: Dark Souls 2 (PC)
Lisää aiheesta
Dark Souls 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Mitä pelasin tänään? Dark Souls on ainutlaatuinen peli mutta hakkerit häiritsevät
