Uusimmat

Arvostelu Cyanide & Happiness -sarjakuvasta tehtiin susipaska peli, jota emme suosittele kenellekään

31.03.2021 21:06 Joonas Pikkarainen

Suosittuun Cyanide & Happiness -sarjakuvaan perustuva seikkailupeli unohtaa sekä pillerit että hauskuuden.


Julkaisupäivä: 11.3.2021
Studio: Explosm, Skeleton Crew Studio
Julkaisija: Serenity Forge
Saatavilla: PC (Windows, testattu) & Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 4 tuntia


Rob DenBleykerin, Kris Wilsonin, Dave McElfatrickin ja Matt Melvinin luoma Cyanide & Happiness -sarjakuva on viihdyttänyt verkossa vaanivia aavistuksen vinksahtaneita mieliä jo vuodesta 2005 lähtien. Hyvän maun tuolla puolen taiteilevaa huumoria on sittemmin lainattu myös televisiosarjaan sekä kortti- ja videopeleihin.

Jälkimmäiseen kategoriaan lukeutuu uusi Cyanide & Happiness: Freakpocalypse, jonka ensimmäinen episodi on julkaistu viimein kolmen vuoden myöhästelyjen jälkeen. Suunitellun trilogian avaava Hall Pass to Hell vie pelaajat mustan huumorin ryydittämään maailmaan, joskin sarjakuvan räävittömyydestä nauttivat joutuvat pahasti petetyksi. Ainakaan ensimmäisen osan perusteella Freakpocalypsea on nimittäin vaikea tunnistaa esikuvansa seuraajaksi.

Visuaalisesti Freakpocalypse noudattaa toki Cyanide & Happinessin piirtojälkeä. Yksinkertaiset tikku-ukot seikkailevat maailmassa, joka muistuttaa läheisesti Obsidian Entertainmentin taannoisia South Park -roolipelejä. Vertaus on tosin turhan antelias, sillä muita yhtäläisyyksiä näiden tuotosten välillä ei sitten olekaan. Siinä, missä Stick of Truth ja Fractured but Whole onnistuvat kaappaamaan alkuperäislähteiden mentaliteetin ja hauskuuden, Freakpocalypse on vain susipaska peli.

Suurin ongelma on nimenomaan huumorissa tai oikeammin sen puutteessa. Cyanide & Happiness tunnetaan sarjakuvana, jossa vitsaillaan vielä nykyäänkin muun muassa abortista, nekrofiliasta ja itsemurhasta. Freakpokalypsen kauhein aihe on sen sijaan vanhusseksi. Aiheiden ei tietenkään ole pakko olla hyvän maun rajoilla, mutta kun vitsit eivät ole edes etäisesti hauskoja. Yrityksestä ei ole kuitenkaan puutetta, sillä huumoria yritetään repiä alituiseen jopa ärsyttävyyteen saakka. Pelissä on esimerkiksi interaktiivisia kohteita aivan tajuton määrä, mutta kun kymmenennen kerran kuulee saman variaation päähenkilön pienuudesta tai objekteille puhumisesta, jättää esineisiin koskemisen suosiolla väliin.

Juonellisesti peli seuraa koulukiusattua luuseria, Coopia, joka… on vain koulunsa luuseri. Hall Pass To Hell ei nimittäin juonella juuri mehustele, ja pelin nimikkotapauskin sattuu vasta aivan ekan episodin päätteeksi. Ensimmäinen osa juostaankin ympäri koulua ja sen lähiympäristöä tehden hanttihommia milloin kenellekin, koska syyt. Nimellisesti pelissä yritetään etsiä itselleen seuralaista koulun tanssiaisiin, mutta käytännössä se on vain tekosyy laittaa pelaaja etsimään kirjoja, avaimia, pahvilaatikoita ja karkkeja pelin edistämiseksi.

Troma-elokuvansa nähneille pelissä on tuttuja kaikuja, jotka eivät kuitenkaan pelasta kokonaisuutta.

Pelaaminen itsessään on kaiken lisäksi perin tylsää. Tekijät ovat tosiaan rakastuneet omaan interaktiopaljouteen, joten valtaosa ajasta kuluu erinäisten kohteiden interaktioon. Jos tämä tuntuu kuitenkin turhauttavalta, varsinainen ongelmanratkonta koostuu käytännössä vain tavaroiden viemisestä oikealle henkilölle tai oikeaan paikkaan. Ainoan haasteen tähän tuo juurikin se, että aktiivisia kohteita on jokaisella alueella aina kymmeniä, joten sen oikean pikselin löytäminen huoneesta on vain turhauttavaa.

Ellei se tullut jo selväksi, niin Cyanide & Happiness: Freakpocalypse saattaa esikuvansa häpeään.

Sysimustasta huumoristaan tunnettu sarjakuva on käännetty pliisuksi seikkailuksi, josta uupuu niin huumori kuin järkevä pelattava. Jos äkkivääriä vitsejä on pakko päästä kuitenkin vääntämään, suosittelen tutustumaan ennemmin Joking Hazard -korttipeliin. Freakpokalypsea ei nimittäin voi suositella edes sarjakuvan kovimmille faneille.

CYANIDE & HAPPINESS: FREAKPOCALYPSE

“Surkea seikkailupeli unohtaa kaiken, josta alkuperäinen sarjakuva on tullut tunnetuksi.”

Joonas Pikkarainen

"Olen lähetellyt outoja raaputuksiani peleihin ja elokuviin liittyen Muropakettiin vuodesta 2018 alkaen. Läpi elämäni jatkunut intohimo on jostain syystä kiinnostanut myös TechRadarin, Pelaajan, IGN:n, KonsoliFIN:in ja muiden medioiden lukijoita, jotka ovat saaneet sietää turinoitani jo toista vuosikymmentä. Kun en kirjoita peleistä, elokuvista ja/tai teknologiasta, käytän kaiken vapaa-aikani näiden parissa. Pääväylien lisäksi meikäläistä voi seurata myös useimmissa sometileissä tunnuksella @Pjorkkis."

Muropaketin uusimmat