Arvostelu Hood: Outlaws & Legends alkaa lupaavasti, mutta rosvojengin yhteistyöpelistä ei voi kauaa iloita
Hood: Outlaws & Legendsissa Robin Hood -teemaiset rosvojengit ottavat mittaa toisistaan sekä tekoälyn ohjaamista vartijoista. Hiiviskelyä painottavan yhteistyöpelin lupaava idea kuitenkin vesittyy, sillä lopulta taistelu aarteen hallinnasta eskaloituu yleensä avoimeksi kamppailuksi josta on hiljainen eteneminen kaukana.
Julkaisupäivä: 10.5.2021
Studio: Sumo Digital
Julkaisija: Focus Home Interactive
Saatavilla: PlayStation 5 (testattu), PlayStation 4, Xbox One, Xbox Series X|S & PC (Windows)
Pelaajia: 1-4 (moninpeli)
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: noin 12 tuntia
Hood: Outlaws & Legendsissä vastakkain asettuu kaksi nelihenkistä pelaajien ohjaamaa joukkuetta. Molemmat rosvojoukot lähtevät yhtä aikaa ryöstöretkelle jahtaamaan samaa aarretta. PvPvE-muotoisessa moninpelissä pelataan siis sekä toisia ihmispelaajia että aarretta vahtivia tekoälyn ohjaamia vartijoita vastaan.
Pelin konsepti on kiinnostava. Ideana on, että molemmat rosvojoukot etenevät hiljaa varjosta toiseen hypähdelle ja suorittavat annettuja objektiivejä. Hiippailun keskellä pelaajat voivat salamurhata kaikessa hiljaisuudessa tielle sattuvia vartijoita sekä vastustavan joukkueen pelaajia.
Mukana on neljä eri hahmoluokkaa. Robin on aseistautunut jousella ja pyrkii kaatamaan vihollisia etäältä sekä avaamaan joukkueelleen uusia etenemisreittejä köysinuolien avulla. John on hahmokatalogin lihaskimppu, joka loistaa lähitaistelussa ja pystyy avaamaan joukkueelleen esimerkiksi raskaita rautaportteja.
Hiippailuun ja nopeisiin salamurhjiin keskittyvä Marianne pystyy muuttumaan hetkellisesti näkymättömäksi, kun taas tukiroolissa toimiva Tooke heittelee myrkkykaasua levittäviä pommeja sekä osaa paljastaa vihollisten olinpaikkoja.
Hood: Outlaws & Legensissä on viisi karttaa, joissa otteluiden perusrakenne on aina sama: ensiksi rosvojengit yrittävät anastaa vartijoilta aarretta sisällään hautovan aarrekammion avaimen, jonka jälkeen aarreholvi täytyy paikantaa kartalta. Kun holvi on saatu auki, kannetaan aarre vielä kartalla sijaitsevan vinssin luo. Se joukkue, joka onnistuu vinssaamaan aarteen turvaan, on erän voittaja.
Varsinkin erien alkupuolella Hood: Outlaws & Legends vaikuttaa aidosti lupaavalla. Hiippailun mekaniikat omat toimivia ja avaimen voi pihistää vartijoilta salaa esimerkiksi savupommin avulla. Myös holville asti eteneminen voi vielä tapahtua kohtuullisen salassa.
Ikävä kyllä kolmannessa vaiheessa, jossa arkku kannetaan vinssille, Hood: Outlaws & Legends lässähtää hiippailusta kömpelöksi lähitaisteluksi. Kun toinen rosvojoukko saa aarteen vinssille saakka, pitää joukkueen edustajien pyörittää kampea riittävän kauan, jotta ottelu päättyy. Tässä vaiheessa toinen rosvojoukko pääsee kilpailemaan aarteen herruudesta hektisessä painissa, josta on hiippailu ja salamyhkäisyys kaukana.
Usein lopputaistelu vinssillä saattaa kestää jopa kauemmin kuin koko muu ottelu yhteensä. Pelihahmon uudelleensyntymiseen vaadittu aika on melko lyhyt, joten kaatuneet taistelijat rientävät nopeasti takaisin taistelutantereelle pitkittäen taistelua. Tilannetta pahentaa se, että Hood: Outlaws & Legendsin melee-taistelu on toteutettu kehnosti ja hyökkäysten osuminen ja muiden hyökkäysten torjuminen on vaikeaa keskellä kaoottista ryhmätaistelua.
Vaikka toinen joukkue olisi varastanut avaimen, noutanut aarteen holvista ja tuonut sen vinssin luo, voi toinen rosvojoukko silti voittaa pelin onnistumalla viimeisessä kamppailussa. Tämä tekee koko Hood: Outlaws & Legendsin otteluiden paremmin toimivasta alkupuolesta merkityksemättömän tuntuisen.
Hood: Outlaws & Legends on parhaimmillaan, mikäli ryöstöretket voi toteuttaa pelkästään ystävistä koostuvalla neljän hengen joukkueella. Pelin sisäisellä haulla yksittäinenkin pelaaja löytää kyllä peliseuraa, mutta tällöin joukkueen sisäinen kommunikaatio jää helposti minimaaliseksi ja epäselväksi. Pahimmillaan satunnaisten pelaajien kanssa kommunikaation puute johtaa siihen, että jokainen pelaaja sooloilee eri puolella karttaa, eikä yhteistyöstä ole tietoakaan.
Eri hahmoluokilla on kykyjä, joilla voisi tukea muita pelaajia. Ilman kommunikaatiota erikoistaitojen hyötykäyttö jää kuitenkin usein vähäiseksi. Vaikka eri hahmoluokilla on omat hyvät ja huonot puolensa, tuntuu erissä voittavan yleensä se joukkue, kumman puolella on enemmän vinssin luona käytävässä lähitaistelussa nuijia heiluttelevia Johneja.
Hood: Outlaws & Legends kärsii myös sisällön puutteesta. Kun kaikki viisi karttaa on pelannut läpi muutamaan otteeseen, ei peli tunnu enää tarjoavan juurikaan uutta. Mukana ei ole käytännössä lainkaan tarinaa, eikä kosmeettisten tavaroiden keräily tunnu kovin jännittävältä tavoitteelta.
Kokonaisuudessaan Hood: Outlaws & Legendsissä olisi potentiaalia, mutta nykyisessä muodossaan sinällään onnistuneesta hiippailusta ei oteta tarpeeksi irti. Hiippaileva joukkue jää nimittäin aivan liian helposti kartan lävitse nuijat tanassa rynnivän rosvojengin jalkoihin.
HOOD: OUTLAWS & LEGENDS
”Hood: Outlaws & Legendsin lupaava hiippailu lässähtää loppua kohti keskinkertaiseksi nuijamäiskeeksi, josta on salamyhkäisyys kaukana.”
