Arvostelu: Namco Museum Archives Vol. 1 & 2 tarjoavat palan pelihistoriaa, mutta osalla peleistä on paikkansa vain museossa
Namcon peliklassikoista koostuvat kokoelmat tarjoavat nostalgiaa 1980-luvun pelien ystäville, mutta nuoremmalle polvelle ne ovat lähinnä historian kuriositeetti. Mukaan mahtuu kuitenkin pari arkistojen aarretta ja oikeasti viihdyttävääkin arcade-pelattavaa.
Julkaisu: 18.6.2020
Studio: M2 Co.
Julkaisija: Bandai Namco Entertainment
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Nintendo Switch, Xbox One, PC
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 7
Peliä pelattu: 3 tuntia
Namcon klassikkopelien uudelleenjulkaisuja jatkettiin kesäkuussa kahden tuoreen kokoelman voimin. Namco Museum Archives Vol. 1 ja Vol. 2 tuovat nykyalustoille kaikkiaan 20 alunperin 1980-luvulla NES:lle ilmestynyttä peliä, sekä kaksi kummajaista.
Vol. 1 -paketti sisältää pelit Dig Dug (1985), Dragon Buster (1987), Dragon Spirit: The New Legend (1989), Galaxian (1984), Mappy (1984), Pac-Man (1984), Sky Kid (1986), Splatterhouse: Wanpaku Graffiti (1989), The Tower of Druaga (1985), Xevious (1984), sekä NES-henkisen uusintaversion vuoden 2007 Pac-Man Championship Editionista.
Vol. 2:een taas sisältyvät Battle City (1985), Dig Dug II (1986), Dragon Buster II (1989), Galaga (1985), Legacy of the Wizard (1987), Mappy-Land (1986), Mendel Palace (1989), Pac-Land (1985), Rolling Thunder (1989), Super Xevious (1986), sekä NES-versio vuoden 1984 Gaplus-arcadepelistä.
Selvää on, että kokoelmat ovat varmasti kiinnostavia pelihistorian harrastajille ja pelejä aikanaan Nintendolla pelanneille. Viihdyttävää pelattavaa vuonna 2020 etsiville sen sijaan Namco Museum Archives -kokoelmat tarjoavat ristiriitaiset pelipaketit.
Pääasiassa Namcon peliklassikot on käännetty nykyalustoille hyvin, ja kontrollit toimivat myös PlayStation 4:llä. Itse kokoelmien käyttöliittymä tarjoaa mahdollisuuden neljään pelitalennukseen kustakin pelistä, sekä monista muista retrokokoelmista tutun ”skippauksen”, jolla voi palata ajassa taaksepäin muutama sekunti kerrallaan. Haastavammissa peleissä tämä pieni huijaus onkin tervetullut lisä, jota ei toki ole mikään pakko hyödyntää.
Täytyy tosin sanoa, että kokoelmien käyttöliittymän alapalkki kuvan vasemmassa laidassa osuu häiritsevästi juuri ja juuri pelikuvan päälle joissakin peleissä.
Teknisessä toteutuksessa löytyy pari muutakin ikävää poikkeusta. Esimerkiksi agenttiseikkailu Rolling Thunder tuntuu oudon jähmeältä, ja pelatessa menee helposti kärsivällisyys, kun pelisankari kuolee jatkuvasti kääntyessään liian hitaasti. Pelin reaktioajat eivät siis tunnu nykypeleihin tottuneelle luonnollisilta.
Pac-Landin käännöksessä taas on tehty käsittämätön ratkaisu, että kaikki kontrollit on asetettu DualShock-ohjaimen symbolipainikkeille, siis myös liikkuminen. Edeltäjäänsä muutoin paremmassa Dragon Buster II:ssa puolestaan kehno ruudunpäivitys saa pelikuvan nykimään liikkuessa (ainakin PS4:llä).
Itse pelien joukkoon mahtuu sitten julkaisuja, jotka ovat kestäneet aikaa paremmin ja heikommin. Molemmat Mappy-pelit tuntuvat lähinnä sekavilta, Dig Dugin jatko-osa on paljon toimivampi ja selkeämpi kuin edeltäjänsä, ja varhainen ”roolipeli” The Tower of Druaga on jopa ajalleen visuaalisesti aika ankea.
Parasta viihdettä ovat Space Invadersin jalanjäljissä kulkeneet Galaxian, Galaga ja Gaplus, Xevious-hävittäjäräiskinnät, sekä niiden omaperäisempi klooni Dragon Spirit, jossa ”ammuskellaan” hirviöitä monipäisellä lohikäärmeellä. Pac-Man on tietysti klassikkoasemansa vuoksi pelaamisen arvoinen, mutta täytyy tunnustaa, että demake-versio Pac-Man Championship Editionista saattaa olla koko Vol. 1 -kokoelman hauskin peli.
Kokoelman erottuvimmat pelit ovat kuitenkin puzzle-peli Mendel Palace, jossa kukistetaan vihollisnukkeja kääntelemällä lattialaattoja, sekä kauhuelokuvien innoittama Splatterhouse: Wanpaku Graffiti, jossa on mahdotonta olla hymyilemättä Manaajan innoittamalla pelitasolle.
On sitten pelaajasta kiinni, tuntuuko 20 euron hintalappu turhan tyyriiltä 11 pelin kokoelmalle. Namcon kokoelmista Vol. 2 on jonkin verran vahvempi pelipaketti, mutta siitä puuttuvat Pac-Manit ja Dragon Spirit, joten makuasia tämäkin.
On sinänsä arvokasta, että klassikoita ja hämärämpiäkin kulttipelejä tuodaan uusille alustoille. Vaikea kuitenkin kuvitella, että 2000-luvulla pelaamisen aloittanut pelaajasukupolvi jaksaisi valtaosaa Namco Museum Archivesin peleistä muutamaa minuuttia kauempaa.
NAMCO MUSEUM ARCHIVES VOL. 1 & 2
”Retropelien ystäville kelpo pelipaketit, jotka tosin sietäisivät kuulua molemmat samaan kokoelmaan.”
